Vauvauutisia ja Australian Lapsiperhearkea Osa 1: Kalliit Päiväkodit

Osa on varmasti jo sosiaalisessa mediassa huomannutkin, mutta odotamme toista lasta saapuvaksi syyskuussa tänä vuonna! Kaikki on mennyt toistaiseksi mukavasti ja itse asiassa enteilinkin sukupuolen heti oireiden perusteella. Oikeassa olin.

baby toes

Halusimme odottaa, että tyttäremme on reilun kolmivuotias, en ole niitä naisia, jotka jaksavat lapsiperhearkea kahden vaippaikäisen kanssa. Tyttäremme on nyt jo hyvin itsenäinen, poissa vaipoista, ruokailee itse, nukkuu lähes joka yön putkeen omassa sängyssään, puuhailee itsekseen ja on kaiken kaikkiaan vain päivänsäde. Tuntui juuri sopivalta ajalta järisyttää helppoa arkea heh!

Ajattelin kirjoittaa sarjan postauksia Australian lapsiperheen elämään liittyen ensin päivähoidosta Australiassa,  sitten julkisesta äitien ja lasten sairaanhoidosta sekä viimeiseksi äitiysturvasta täällä valtameren tuolla puolen. Tässä sarjan ensimmäisessä postauksessa kuvailen hieman päivähoitoa Australiassa, sillä se on meille hyvin ajankohtainen kysymys.

Perhesuunnittelu Australiassa on kovin erilaista verrattuna Suomeen. Päivähoitokustannukset ovat korkeat. Meidän tapauksessamme Melbournen ydinkeskustassa päivähinta päiväkodissa on 135 dollaria eli 91 euroa päivältä. Päiväkodista maksetaan n. 50 viikkoa vuodessa, jolloin vuosikustannukset nousevat 23 000 euroon (n. 34 000 dollariin). Australian sosiaalijärjestelmä Centrelink tukee lasta kohden maksimissaan 7500 dollaria vuodessa 15 000 dollariin saakka eli omaksi maksettavaksi jää n. 17 900 euroa vuodessa (n.34000-7500 dollaria) . Tämä tarkoittaa n.1500e kuussa per lapsi (n.2200 dollaria). Meistä tämä tuntui halvalta Lontoon jälkeen, jossa maksoimme nannysta 420 puntaa viikossa (yli 500euroa viikossa) eli reilut 2000 euroa kuukaudessa ilman mitään avustusta. Tosiasia kuitenkin on, että jos täällä Australiassa on kaksi lasta päivähoidossa maksaa se kaksi kertaa tuon summan, jolloin kuukausi kustannukset nousevat 3000 euroon kuussa (4400 dollaria/kk). Tämä alkaa olla jo huomattava menoerä lapsiperheelle ja siitä syystä monet aussinaiset jäävät kotiin tai  työskentelevät vain 3 päivää viikossa, jolloin sosiaalietuutena saatu maksimituki kattaa melkein päivähoidon hinnan. Osa puolestaan yrittää ajoittaa toisen lapsen siten, että esikoinen olisi jo kinderissa tai pre-schoolissa, jolloin kustannukset edes toisen lapsen kohdalla hieman laskevat. Ongelmaksi tulevat kuitenkin päivien pituus ja koululomat. Kinderissä tarjotaan vain 20 tuntia viikossa ja seurataan koulun lomia, joten täyttä päivää tekevät vanhemmat joutuvat silti maksamaan lisää ekstratunneista ja tekemään erityisjärjestelyjä koululomien ajaksi, jolloin kustannukset nousevat jälleen.

Australiassa kuten Britanniassa tämä johtaa kahteen pääleiriin: naiset jäävät kotiäideiksi tai tekevät vain maksimissaan 3 päivää viikossa. Kolmas leiri, täyttä työpäivää tekevät pienten lasten äidit ovat hyvin harvassa (itselläni ei ole lähipiirissä yhtäkään paitsi suomalaiset naiset täällä!).  Itse en haluaisi kuulua kumpaankaan kahdesta pääleiristä, koska väistämättä oma urani kärsii, jos jään pitkäksi aikaa kotiin tai vähennän työpäivien määrää viikossa. Lisäksi rakastan työtäni niin kovasti, että toivon voivani tehdä täyttä päivää tulevaisuudessakin. Tästä leiriytymisestä on seurannut Australiassa paljon sukupuolten välistä epätasa-arvoa, joka suomalaiselle naiselle näyttää hyvin vanhanaikaiselta ja epäreilulta. Muutoksen aikoja eletään ja muun muassa suuri ANZ pankki kampanjoi naisten palkkaamisen ja naisten oikeuksien puolesta työelämässä. Katso vaikuttava ANZ #equalfuture mainos. Mainosteksti tylysti toteaa ”Girls start off so far ahead but the system’s not designed for women to succeed. Let’s create the system that is.”

Suomalaiselle tämä keskustelu on hyvin vieras. Tuntuu usein, että Suomessa lapsia toivotaan ja tulee, niitä ei suunnitella. Täällä kuten Britanniassa perhesuunnittelu on tärkeää, muuten kustannukset tai vaikutukset omaan uraan saattavat olla hyvinkin turmiolliset. Huomaamattani minusta tuli jo Lontoo-aikana varsin feministi, jollaiseksi en aiemmin itseäni tunnustanut. Nyt huomaan sen vain vahvistuvan, kun huomaan miten naiset luopuvat täällä monista asioista tilanteen pakosta. Paljon mietittävää.

Päiväkodit ovat kyllä ihania täällä Australiassa ja paljon varaa valita. Laitoimme tyttäremme Reggio Emilia opetusmetodia käyttävään päiväkotiin. Tämä metodi on hieman Montessorin kaltainen. Korostaa taidetta ja musiikkia osana oppimista. Kaikki lelut ja tarvikkeet on valmistettu luonnon materiaaleista. Oppiminen tapahtuu lasten tahdissa ja erityishuomio kohdistuu lapsen vahvuuksiin ja niiden kautta pyritään kehittämään ja opettamaan lisää, sillä tällöin lapsi omaksuu oppimansa paremmin. Päiväkodissa on musiikkihuone, kirjasto, taide-alue, perhos ”pyhäkkö”, joka on pitkä joka kerroksen halki menevä lasitettu alue perhosille jne. Tässä muutamia ihastuttavia kuvia päiväkodista.

IMG_20151205_102639

Taidehuone

IMG_20151205_102009

Kirjasto

IMG_20151205_102129

Leikkialue

IMG_20151205_105920-2

Taidetta tarinoin

IMG_20151205_102541

Hyönteishuone

IMG_20151205_102325

Leikkialue/keittiö ja olohuone

IMG_20151205_104316

Ulkoleikkialue

Tyttäremme kehitys on mennyt huiman harppauksen eteenpäin tässä päiväkodissa ja opettajilta olemme saaneet palautetta, että hän turhautuu tällä hetkellä oman ikäistensä parissa ja hakeutuu vuotta vanhempien seuraan. Kielenkehityksessäkin hän harppasi hieman hitaasti kehittyneestä kaksikielisestä lapsesta melkeinpä vuoden omaa tasoaan edelle. Voin siis suositella Reggio Emilia päiväkotia sydämestäni ja tyytyväisenä kustannan päiväkodin hinnan. Opettajat ovat mahtavia, omassa keittiössä valmistettu ruoka herkullista ja aktiviteetit kerrassaan loistavia. Kukkarolle se käy, mutta voiko koulutuksesta ja lapsenhoidosta koskaan maksaa liikaa? Eikö se olen yksi tärkeimpiä investointeja lapsen tulevaisuuteen?

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Vauvauutisia ja Australian Lapsiperhearkea Osa 1: Kalliit Päiväkodit

  1. Kiitos kiinnostavasta postauksesta! Olemme Ranskassa, missä juuri nyt pähkäilemme lasten seuraavaa askelta. Vanhin on julkisessa leikkikoulusta, missä joudumme maksamaan vain ruuat. Vaihtoehtojakin olisi, kuten esimerkiksi Montessori, mutta siellä kustannukset nousisivat 800 eurooan kuussa (+ruuat). Kun vaihtoehtoina on ilmainen ja kallis, sitä tietysti kääntyy sen julkisen puoleen. Kaveritkin asuvat vieressä. Mutta kieltämättä sitä miettii, että pitäisikö valita toisin.

    • Tuo on niin monelle ulkosuomalaiselle polttava kysymys, kun Suomessa valinta on varsin helppo. Käsittääkseni esimerkiksi Steiner päiväkodit Suomessa ovat vain 100e kalliimpia kuussa kuin julkinen vaihtoehto. En tiennytkään, että Ranskassa on noin huima ero julkisen ja yksityisen välillä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s