Isäinpäivää, odotusta ja säikähdyksiä…

Tänään täällä Australiassa on isäinpäivä. Minä ja tyttäreni yllätettiin rakas mieheni itse askarrellulla kortilla sekä viinin ilmaajalla. Lahja oli hyvin mieleinen. Olen huonoin lahjanostaja ikinä mutta tällä kertaa meni nappiin. Mieheni silmät kiiluivat, kun hän rakensi ilmaajan eikä malta odottaa testata sitä tänään! Päädyin Vinturin ilmaajaan ständillä. Se on saanut hyvät arvostelut ja on esteettisesti kaunis. Ystävillämme on kyseinen ilmaaja ja olemme testanneet sitä useaan otteeseen ja on uskomatonta huomata kuinka viinin maku todella on erilainen. Tämä on myös hyvä laite lapsiperheeseen, jossa harvoin viinipullon avattua  on aikaa odotella, että se ilmoittuisi. Lisäksi lapsiperheessä viinilasi jää usein siihen yhteen lasiin, joten tämä ilmaaja, jolla saa lasin kerrallaan ilmattua on loistava ja käytännöllinen. Suosittelen.

ilmaaja

Tänään suunnitelmissa on mennä isäinpäivälounaalle lähistöllämme Albert Parkissa sijaitsevaan gastropubiin nimeltä Vincent. Se on loistava paikka. Lapsiystävällinen sekä ruoka on herkullista!

Tämä viikko on muuten ollut kovin stressaava. Olin keskiviikkona synnytyslääkärillä. Täällä Australiassahan neuvolan sijaan käydään synnytyslääkärillä joka kerta ja harvemmin  nähdään kätilöä. Näin ainakin omassa tapauksessani, sillä kuulun hieman normaalia korkeampaan riskiryhmään geneettisen veritulppariskin vuoksi. Tänä keskiviikkona rutiinikäynti muuttui stressaavaksi, sillä synnytyslääkärin mitattua mahani fundus mitan se oli 3cm vähemmän kuin Australian käyrien mukaan tulisi olla. Lääkäri oli huolissaan vauvan kasvusta. Olenhan itsekin huomannut, että vatsani on kovin pieni, ollut koko raskauden tosin eikä se suuri ollut edellisessäkään. Lisäksi painonnousuni on ollut varsin vähäistä mutta niin se oli edellisessäkin raskaudessa. Joka tapauksessa synnytyslääkäri huolestui, lähetti minut CTG:hen eli välittömään vauvan sydänkäyrän tarkkailuun, sitten extra ultraan, jossa tarkastettiin napanuoran ja istukan verenkierto. Viimeiseksi jouduin vielä yksityiskohtaiseen ylimääräiseen vauvan kasvu-ultraan, jossa kaikki jälleen mitattiin.

IMG_20160730_093324

Kyllä oli itku herkässä. Olin sairaalassa yksin enkä halunnut huolestuttaa miestäni, joten kaikki kauhuskenaariot vilisi mielessä siinä sydänkäyrässä maatessa. Sydänkäyrä ja verenkierto olivat normaalit. Itku siinä viimein kyllä tuli ja kätilöt rauhoittelivat parhaansa mukaan. Toistelivat vaan, että pienet ihmiset saavat pieniä lapsia ja niinhän se on. Ongelmahan nykyään on se, että ihmiset saavat ylisuuria lapsia eivätkä pysty synnyttämään niitä normaalisti. Etenkin täällä Australissa huomaa odotushuoneessa kuinka huolestuttavan ylilihavia ja suuria odottavat äidit ovat.

Kasvu-ultra oli myös täysin normaali. Edellisessä ultrassahan vauva oli pudonnut 40%:sta 20%:iin mutta nyt vauva oli pysynyt 20%:ssa kuten pitäisikin. Viikolla 34 vauva oli n. 2096 grammaa ja nyt viikolla 36 koko oli n. 2480 grammaa. Pieni mutta täysin normaalisti kasvanut parissa viikossa. Odotuspainoarvo on juuri 3kg kuten tyttärenikin kanssa. Helpotuksen huokaus oli valtava. Synnytyslääkärihän jo pelotteli mahan mittauksen jälkeen, että jos mitään epänormaalia löydettäisiin synnytys käynnistettäisiin. Onneksi pieni saa vielä rauhassa kasvaa muutaman viikon. Säikähdyksellä siis tällä kertaa selvittiin.

Täytyy tosin ylistää Australian sairaanhoitoa jälleen kerran. Siitä hetkestä, kun synnytyslääkäri huolestui meni alle 2 tuntia ja kaikki erityistutkimukset oli tehty välittömästi. Minut otettiin raskauspäiväpolille sydänkäyriin heti ja laitettiin jonon ohi kasvu-ultraan listan ensimmäiseksi potilaaksi. Uskomatonta! En voi siis muuta sanoa kuin, että tunnen olevani niin hyvissä käsissä, vaikka ongelmia ilmenisi. Lääkärit ja kätilöt ovat ihania niin lämpimiä ja osaavat sanoa juuri oikeat lohdun sanat. Kaikkensa he tekevät ja niin nopeasti ja asiantuntevasti kuin mahdollista! Parasta on täällä se, että jokainen on natiivi aussi tai englanninkielinen, joten kommunikaatiovaikeuksia ei ole toisin kuin aikanaan Lontoossa osa kätilöistä puhui englantia niin huonosti, että pelotti.

Nyt sitten kolmisen viikkoa jäljellä laskettuun aikaan ja ensi viikolla on jo täysi raskaus 37 viikkoa. Hurjaa. Aika on mennyt niin nopeasti. Harjoitussupistuksia tulee paljon aivan kuten edellisenkin kanssa, joten epäilen, että tuskin yliajalle menee. Vauva on myös laskeutunut jo alas ,joten tässä voi tapahtua mitä vaan milloin vaan. Keskiviikon episodin jälkeen sitä vain toivoo, että kaikki menisi hyvin. Raskaudet ovat erittäin stressaavia niin henkisesti kuin fyysisesti eikä stressi vähene vaikka sen olisi läpikäynyt aiemmin. Aina ilmenee uutta stressattavaa vaikkei haluaisi kuten keskiviikkoinen säikähdys osoitti. Naiset ovat kyllä superihmisiä eikö! Nyt keskityn rentoutumiseen, sekä romaanien ja muun kehittävän kirjallisuuden lukemiseen. Se on paras tapa viedä ajatukset pois edessä olevasta koitoksesta.

IMG_20160824_141637

IMG_20160824_141719

IMG_20160824_141730

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s