Unelmia…

Onko sinulla unelmia?

Aloin miettiä onko minulla unelmia, kun eräs entinen työkollegani kertoi hänen mentorinsa kehottaneen häntä listaamaan 10 asiaa joista ennen nautti ja merkata kuinka monta niistä yhä toteuttaa. Huomasin, että asiat, joista nautin eivät ole juuri muuttuneet 10 vuoteen, mutta unelmat ovat vaihtuneet iän myötä.

Ala-asteikäisenä unelmani keskittyvät täysin telinevoimistelun ympärille. Se oli koko maailmani ja sitä rakastin koko kropallani. Halusin päästä MM-kisoihin tai Olympialaisiin -pienen mielen suuria unelmia…Mitä vanhemmaksi tulin sitä enemmän aloin pelkäämään vaikeita liikesarjoja. Minulla on aina ollut valtava elämisen halu ja jotenkin muistan pelänneeni, että jotakin pahaa tapahuu, että loukkaan itseni pysyvästi. Tämä pelko alkoi varjostaa voimistelua ja lopulta luovutin.

Screen Shot 2019-07-19 at 3.57.50 pm

Shannon Miller -voimisteluidolini.

Lukio ja yläasteiässä en muista juurikaan unelmoineeni. Suurin osa energiasta keskittyi koulunkäyntiin, koska olin perfektionisti ja halusin kaikesta parhaat arvosanat. Tavallaan haaveilin, että joku päivä voisin työskennellä jakkupuvussa..ammatista viis, mutta se jakkupuku oli se juttu, jopa äitini muistaa tämän yhä tänä päivänä. Tavallaan on ironista, että päädyin opiskelemaan humanistista alaa, joka on kovin kaukana jakkupukuelämästä…

Seuraavat suuret unelmat tulivat opiskeluaikana. Olin toivoton ranskalaisten eksistentialistifilosofien fani. Luin Simone De Beauvoiria ja Jean Paul Sartrea ja halusin muuttaa Pariisiin tai edes jonnekin Ranskaan. Halusin elää boheemia intellektuellielämää (heh!). Jossain mielessä toteutin tämän unelman, sillä menin vaihto-oppilaaksi Ranskaan. Sieltä palattuani minulle oli selvää, etten haluaisi jäädä Suomeen ainakaan koko loppuiäkseni. Ensisijaisesti halusin muuttaa takaisin Ranskaan, mutta olin avoin muistakin maavaihtoehdoista. Tavallaan unelmaksi kehittyi asua jossain ulkomailla. Aivan kuin universumi olisi vastannut haaveeseeni tapasin nykyisen mieheni ja muutimme Lontooseen.

Screen Shot 2019-07-19 at 4.34.40 pm

Simone de Beauvoir ja Jean Paul Sartre

Halusin vahvasti pysyä akateemisella polulla, se oli haaveeni. Se valitettavasti kariutui ulkomailla asumiseen ja osittain sen hetkiseen lama-aikaan, jolloin kaikki opiskelijat hakivat apurahoja tutkimukseen. Minä en apurahoja hakiessani ollut edullisessa asemassa ulkomailla asuessani, ehken ollut riittävän hyvä ja en ollut valmis hylkäämään kaikkea ja seuraamaan tutkijanuraa opiskelijatuella.

Lontoossa ollessani mieheni kaikki ystävät työskentelivät suurissa pankeissa ja olivat  ainakin 5 vuotta minua edellä urallaan.  Minä olin vasta valmistunut maisteriksi plus Suomessahan opiskellaan keskimäärin 3-4 vuotta enemmän kuin Ausseissa tai Briteissä. He tienasivat enemmän kuin osasin edes kuvitella ja elivät aika highflyer elämää silloisen köyhän opiskelijatytön näkökulmasta. Aloin haaveilla, että ehkä joku päivä minäkin pääsisin vastaavaan työhön.  Vasta valmistuneena teologina se tuntui yhtä mahdottomalta kuin matka Marsiin, mutta kun jotakin kovasti haluaa ehkä sen saa totetutettua..

Screen Shot 2019-07-19 at 4.30.10 pm

Nyt yhdeksän vuotta myöhemmin on hassua katsoa omaa elämääni. Asun ulkomailla kuten joskus haaveilin. Olen töissä Australian toiseksi suurimmassa pankissa ja saan kävellä jakkupuku päällä töissä. Nautin siitä mitä teen. Otin rohkean hypyn tuntemattomaan teologiasta teknologian alalle. Omien haaveiden muistelu ja peilaaminen tämänhetkiseen elämään on lohdullista ja palkitsevaa. Se vahvistaa minussa uskoa siihen, että jos kovasti jotain haluaa ja sen eteen tekee töitä, unelmista voi tehdä totta.

IMG_20190410_143225

Salesforce World Tour Sydneyssä

Unelmointi on tärkeää, se tekee elämästä jännittävää ja palkitsevaa. Mitä vanhemmaksi tulee sitä realistisemmaksi unelmat muuttuvat ja niistä  tulee enemmän tavoitteita kuin unelmia. Minulla on yhä mielessäni paljon unelmia! Pidän ne salaisuuksina, sillä osa minusta pelkää epäonnistumista tai unelmista luopumista. Osa näistä unelmista on  paluuta joihinkin toteuttamattomiin unelmiin. Unelmista on vaikea luopua.

Minulle telinevoimistelun unelmasta luopuminen oli vaikea paikka aikanaan.  Se on herkkä kohta ja usein katsonkin telinevoimistelua televisioista kyyneleet silmissä miettien miksi pelko otti vallan tahdosta. On mielenkiintoista, että unelmista luopumiseen yhdistyy vahvasti epäonnistumisen tunne, tunne siitä ettei riittänyt tai kyennyt johonkin. Toisaalta olen tajunnut, että unelmista luopuminen on myös hyvä opetus siitä, että kaikki ei ole mahdollista. Siksi on tärkeää aina asettaa uusia unelmia eikä jäädä kiinni yhteen tiettyyn unelmaan.

Toivottavasti sinullakin on paljon unelmia. Ehkä yksi tai jopa kaksi niistä käy toteen. Unelmoinnintäyteistä viikonloppua!

Screen Shot 2019-07-19 at 4.47.38 pm

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s