Del Rios Viinitila Mt Anakie-Del Rios Winery Mt Anakie

Olemme käyneet ahkerasti Mornington Peninsulan ja Yarra Valleyn viinitiloissa sekä myös Bellarine peninsulalla. Useimmat viinitilat näillä alueilla ovat korkealuokkaisia, mutta ravintolat myös varsin hienohkoja valkoisine pöytäliinoineen. Eurooppalaiselle ja eritoten Ranskan ja Italian viinitiloihin tottuneelle se on jollain tapaa kovin muodollista. Lisäksi usein petyn viininmaistelussa toimivien viinitietouteen ja myyminen tuntuu olevan se keskeinen tavoite ei viinien esittely ja ylpeys siitä mitä tilalla tuotetaan. Olemmekin siis etsineet sellaista viinitilaa, jossa  olisi enemmän keskieurooppalainen rento tunnelma, hyvää traditionaalista maalaisruokaa sekä ylpeyden tuntu tilalla tuotetusta viinistä.

Viime viikonloppuna eksyimme aivan sattumalta viinitilalle nimeltä Del Rios, Mt Anakie nimisellä alueella Geelongin lähettyvillä. Paikka oli aivan ihana. Omistajat olivat Australiaan muuttaneita Espanjalaisia. Ylpeys viineistä näkyi ja kuului. Viinimaistelu oli runsas ja palvelu hyvin korkeatasoista! Keskeistä oli huomata asiakkaan tykkääävän viinistä ei niinkään ostavan sitä. Ravintolassa oli rento maalaistunnelma ja ruoka oli aivan uskomattoman herkullista perinteistä Espanjalaista ruokaa. Olin aivan innoissani. Tulemme varmasti palaamaan. Ostimme myös kaksi pulloa viiniä sillä rakastin viinien eurooppalaista ”maanmakuista” makua. Tila tuottaa Marsanne valkoviiniä, joka olikin huippuherkullista. Lisäksi punaviinit olivat maittavia ja mieheni mieltyi kovasti Cabernet Sauvignon-Merlot sekoitukseen.

Söimme valtavan määrän tapasta!

IMG_20160424_133700

Klassikko Patatas Pravas -ClassicPatatas Bravas

IMG_20160424_133706

Kermaiset kuningasravut – King prawns in creamy sauce

IMG_20160424_133722

Espanjalaiset lihapullat -Spanish meatballs

IMG_20160424_133719

Wingsit ihanassa kuminakastikkeessa -Chicken Wings in cumin sauce

IMG_20160424_141117

Maalistunnelmaa… -Rustic Feel


My husband and I have visited Yarra Valley and Mornington Peninsula wineries a lot, we also have checked out Bellarine Peninsula and today it will be Heathcote area! Yarra Valley and Mornington Peninsula has a high number of high end places with white table clothes which are nice every now  and then. What quite often disappoints me as a European is the lack of wine knowledge by sales assistants when having the wine tasting and the focus on selling. It seems that the well known European pride of wine production is missing in many wineries here in Victoria. I also miss the rustic feel that you get in France or Italy when touring local wineries at the countryside. In addition to this many Australian wines are very easy drinking and lack that complexity in flavour, that earthiness and taste of each year, the story that they tell. You get that in really old wines here but Australia does produce a lot of easy drinking wine. Being so we have been looking for more rustic winery that would have a  bit more European feel, sense of pride, less  focus on selling. Surprisingly we found this wonderful place at Mt Anakie near Geelong called Del Rios. The winery is owned by Spanish family. When entering the restaurant the home like rustic feel was so tangible. The wine tasting was generous and you could truly sense and feel how proud the owners were about their wine. The old Spanish mama was walking around, chatting with customers and being so warm hearted and welcoming! The wines had that earthy European flavour, some of them relatively complex and interesting flavour. The area is so dry that it impacts on the wine making and each year is very different. They produce fantastic Marsanne white wine and Cabernet Sauvignon-Merlot blend was tasty! We bought two bottles straight away and could have bought more as every one of them was different. We ate lots of Spanish tapas that tasted so rustic and authentic, like being in Spain. They had many classics on the menu like Patatas Bravas, Spanish meatballs and for dessert leche frita which was delightful. All of the tapas was extremely tasty. I warmly recommend to visit this place. It is a surprise in the middle of nowhere and you only go there when you know to go! The place was great for family with kids as it had lots of place to let kids run around. You do need a dedicated driver after tasting 10 different wines!

Mainokset

Tippaleivät Resepti Vapuksi -Finnish Funnel Cakes for May Day

Lapsuudesta muistan elävästi tippaleivät. Ne olivat niin suurta herkkua, että toivoin Vapun olevan joka päivä. En lapsena enkä niin nuorenakaan osannut arvostaa Suomessa niin erityistä vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan kokkaamista. Se oli jotenkin itsestäänselvyys. Nyt kun olen yli puoli vuosikymmentä viettänyt ulkomailla maissa, joissa ei ole niin suurta juhlapyhien mukaan kokkaustraditiota, arvostan tätä Suomalaiselle keittiölle ominaista piirrettä enemmän kuin koskaan aiemmin. Täällä maailman toisella puolella haluan pitää suomalaisista perinteistä kiinni ja siirtää niitä tyttärelleni. Niinpä sima on nyt tuloillaan, tippaleivät koeajettu ja ensi viikonloppuna on luvassa simaa, tippaleipää, munkkeja sekä nakkeja perunsalaatilla ehkä muutama toast skågenkin eksyy mukaan! Hassuinta on, että sää täällä Melbournessa on talven lähestyessä silti mitä luultavimmin lämpimämpi kuin vappusää Suomessa! Täällä on kuukausi keskitalveen, Suomessa kuukausi kesän alkuun. On maapallo ihmeellinen.

Viikoloppuna siis testasin tippleivät. Olin itse asiassa valmistautunut pettymykseen..mutta kuinka ollakaan ne onnistuivat täydellisesti. Blogiani pidempään seuranneet tietävät tyttäreni vaikeista ruoka-allergioista (maito, muna, pähkinät, kala, merenelävät, seesami), joiden vuoksi vegaaniset ruoka/leivontaohjeet useimmiten sopivat parhaiten. Minulle suurin haaste onkin tarjota tyttärelleni samat makukokemukset allergioista riippumatta. Niinpä tänä vuonna otin vegaanisen tippaleipähaasteen vastaan. Seuraan ahkerasti Choccochilli  ja Kamomillan Konditoria vegaaniruokablogeja ja sieltä löytyikin loistava ohje tippaleiville, tosin muunsin sitä hiukan lisäämällä No Egg jauhetta taikinaan ja käyttämällä vaniljajauhetta vaniljasokerin sijaan. Prosessi eteni kuten kuvista huomaatte.

IMG_20160425_134032

IMG_20160425_134204

Tippaleivät (n.10kpl):
2,5 dl kauramaitoa
2 tl Orgran No Egg jauhetta + 4tl vettä
1/4 tl suolaa
1/2 dl  sokeria
1/2 tl vaniljajauhetta
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Paistamiseen rypsiöljyä

Koristelemiseen tomusokeria.

Tippaleivän muotiksi käy tyhjä pesty metallinen säilykepurkki. Itse käytin suurempaa hedelmäsäilykepurkkia, josta leikkasin niin kannen kuin pohjan pois. Taikinaa pursotin muovipussista, jonka kulmaan leikkasin pienen reiän. Parempi olisi tyhjä ketsuppipullo. Tarvitset myös pihdit ja reikäkauhan.

1.Sekoita kauramaito, suola, sokeri ja vaniljasokeri. Lisää sekaan vehnäjauhot, leivinjauhe ja No Egg sekoitus. Sekoita tasaiseksi.
2. Kuumenna öljy kattilassa 180-asteiseksi. Tiputa pieni pala taikinaa öljyyn. Jos se ruskistuu alle minuutissa kauniin väriseksi, öljy on tarpeeksi kuumaa.
3. Aseta rengasmuotti öljyyn. Laita taikina muovipussiin, josta leikkaat kulman auki. Pursota ohutta taikinanauhaa rengasmuotin sisälle sikin sokin noin kahden ruokalusikallisen verran. Ympyrän muotoiset liikkeet ovat parhaita. Anna taikinan ruskistua hieman, nosta hetken kuluttua muotti pihtien avulla. Käännä tippaleipä, kun se on paistunut  ja paista vielä toiselta puolen lisää.  Tärkeää on, ettet ruskista ensimmäistä puolta liikaa, sillä muuten tippaleivän kääntämisen jälkeen se tulee liian ruskeaksi. Ensimmäisen muutaman jälkeen opit parhaiten mikä ajoitus on paras. Tippaleipä on valmis, kun se on kauniin vaalean ruskea.
4.Nosta valmis tippaleipä reikäkauhalla kuivumaan talouspaperin päälle. Siivilöi sen pinnalle tomusokeria juuri ennen tarjoilua.
Jam!

Olin ylpeä lopputuloksesta, sillä tippaleivät näyttivät kuin leipomosta ostetuilta ja maussa ei ollut lainkaan eroa lapsuudessani nauttimiini ei-vegaanisiin tippaleipiin. Oikeastaan ihmetyttääkin mihin sitä munaa tai maitoa reseptissä edes tarvitaan!!!

IMG_20160425_140423

In Finland May Day is a big celebration. People gather in the centre of Helsinki wearing their high school graduation hats to party and have picnic -it is wonderful-some of my fondest memories are related to May Day ”Vappu” parties!

vappu hs

Picture from Helsingin Sanomat.

Finns eat traditional treats every May Day. These are home made donuts and funnel cakes. For the drink in addition to all the alcohol (hah!) Finns drink home made lemonade type of brew called ”sima”. I love Finnish seasonal cooking and the different treats we have for various public holidays. I try to keep traditions alive here overseas as I want to transfer them to my daughter as those traditions are a big part of being a Finn. Luckily she loves cooking and has been helping me with all my Finnish baking and cooking throughout her life. To respect the tradition again this year my ”sima” drink is brewing in the fridge -it takes a week- and I trialled Finnish funnel cakes last weekend just to make sure I can actually make them (it was my first time as in Finland it is too easy to buy them from the bakery). At the upcoming weekend I will prepare it all donuts, funnel cakes and potato salad with frank sausages. We will drink ”sima” together and eat these home baked treats with our small little Finnish-Australian family.
PS. I gave a sample of funnel cakes for our Aussie friends at the weekend and they loved the cakes! So here you go the Finnish funnel cake recipe.

Finnish Funnel Cakes (approximately 10 cakes):
1 1/2 cup Oat milk

2 tsp Orgran No Egg powder + 4 tsp water
1/4 tsp salt
1/4 cup  caster sugar
1/2 tsp vanilla powder
1 1/2 cup white flour (not self raising)
1 tsp baking powder
canola oil for frying

In addition to this you will need:
Icing sugar for decoration.
For the funnel cake mould you can use a big fruit tin, you just cut both the lid and the bottom off to make funnel. Remove the glue well. For squeezing the dough you can either use plastic bag and cut small hole in the corner or alternatively an empty ketchup bottle. You will also need tongs and a straining ladle.
1. Mix oat milk, salt, sugar and vanilla powder. Add white flour and baking powder and No Egg mixture. Mix well.
2. Pour oil into the saucepan (approximately 10cm high) and heat up until  180 degrees.  you can test the temperature by dropping a small drop of dough in. If it raises to the top and becomes nice golden brown in less than a minute the temperature is good.
3. Place the mould into the oil. Put the dough to the plastic bag and cut the small hole into the corner. Squeeze the dough inside the mould making round circle moves. Let the dough get a bit golden brown, then lift the mould with the tongs and turn the funnel cake around and place the mould back. Fry the other side until beautifully golden brown. Make sure you do not fry the first side too much, otherwise the funnel cake will become too dark in colour after turning it around. 
4. Lift the ready funnel cake on the kitchen towel and let it cool down. 
5. Decorate with the icing sugar.
Enjoy!

Jurassic World Näyttely Melbourne Museum -Jurassic World Exhibition

Viime viikonloppuna päätimme suunnata Jurassic World näyttelyyn Melbourne museumiin. Olen ollut dinosaurus fani 5-vuotiaasta saakka, jolloin kerroin kaikille kavereilleni ja aikuisille, että minusta tulisi isona paleontologi. Isäni ja äiti hamstrasivat kaikki mahdolliset dinosaurus kirjat luettavakseni, useimmat niistä englanninkielisiä sillä dinosaurusbuumi ei ollut vielä 80-luvun lopulla virallisesti iskenyt Suomeen. Jurassic Park on yhä lempielokuvani ja se saa nostalgisesti silmäni kostumaan ja kylmät väreet pitkin ihoani yhä tänäkin päivänä. Ei minusta paleontologia tullut. Suurin syy tähän oli, ettei Helsingissä tarjottu palentologiaa pääaineena vaan se oli geologian pieni sivuaine. Nyt kun olen Ausseissa voisin ehkä lukeakin paleontologiaa ihan oikeasti ,kun täällä sitä tarjotaan laajempana oppiaineena! Ehkä hieman myöhäistä kaivausretkille…

Takaisin näyttelyyn . Se oli upea. Oikeastaan elämys. Kierros oli kuin matka Jurassic Parkin halki. Se alkoi matkalla laivassa kohti saarta, jonka jälkeen astutaan portista sisään, kierros sisälsi niin liikkuvat dinosaurukset kuin labran.

IMG_20160423_143650

IMG_20160423_144336

IMG_20160423_144814

IMG_20160423_144222

Lapsille liikkuvat dinot olivat mykistävä kokemus.

IMG_20160423_150311

IMG_20160423_145919

Se oli myös upea kokemus näin aikuisellekin, joten lämpimästi suosittelen suuntaamista kyseiseen näyttelyyn jos olet Melbournessa ja jos et ole ja näyttely tulee kotikaupunkiisi mene ihmeessä katsomaan!

I used to be a big dinosaur fan since I was 5 years old. Dinosaur boom had not officially hit Finland yet at the time so my parents bought all the possible English speaking dinosaur books for me to read as there were hardly any Finnish ones. I claimed I would become a paleontologist, I never did unfortunately, the main reason being that it was not offered as a main subject at the University of Helsinki.  I still love Jurassic Park movie and it makes me feel nostalgic. This Jurassic World exhibition was fantastic not only for kids but for adults too. It is a journey that starts from the ferry that takes people to the island, you enter the gates and see moving dinos and the laboratory. It has been done very well. It is short enough for kids to stay focused but long enough to be worth the ticket money. I warmly recommend to go!

Peruslauantaita Melbournessa…-Basic Saturday in Melbourne

Melbourne on mahtava kaupunki. Jotenkin joka viikonloppu on sellainen olo, että ei ihme, että kaupunki on valittu yhdeksi maailman asuttavimmista ja miellyttävimmistä kaupungeista. Aina on jotain jännää tehtävää tai nähtävää, ruoka on mahtavaa ja eri eurooppalaiset kulttuurit kohtaavat mitä ihastuttavimmalla tavalla.
IMG_20160423_095639

Meidän aamu alkoi lettujen paistolla, sitten suuntaisin South Melbourne markkinoille hakemaan aamiaista kuten traditioihin kuuluu. Lempileipomoni on markkinoiden ytimessä toimiva ranskalainen patisserie Agathe. Voin suoraan sanoa, että tämän leipomon croissantit ovat parhaita, joita olen ausseissa maistanut. Hyviä croissanteja olen etsinyt urakalla, sillä usein ne ovat täällä pehmeitä ja tylsänmakuisia. Agathen eivät. Paikka on niin suosittu, että ensimmäinen iso satsi croissantteja tänä aamuna oli loppuunmyyty jo aamutuimaan. Odotin hartaasti seuraavaa ja sainkin uunituoreet croissantit aamiaiseksi mukaan -jumalaista!

IMG_20160423_095633

IMG_20160423_095913

IMG_20160423_095908

Aamupalan jälkeen oli siman valmistuksen vuoro yhdessä tyttäreni kanssa. Ensi viikonloppuna haluan tehdä munkkeja ja tippaleipää. Kun sima jäi tekeytymään, suuntasimme ulos kohti Lygon streetiä, joka on italialainen alue Melbournessa. Katu on täynnä mitä mahtavimpia italialaisia ravintoloita. Menimme empimättä suosikkipaikkaamme D.O.C, joka on samalla ravintola ja deli.

IMG_20160423_133452

IMG_20160423_130742

Ruoka on uskomatonta sekä matkaan tarttuu aina jotakin ihanaa delistä. Tällä kertaa upeaa erikoispastaa, oliivilevitettä, korkealaatuista oliiviöljyä ja akaasiahunajaa! Minä söin herkullista pinjansiemen-mustariisisalaattia.

IMG_20160423_133803

Mieheni söi kielihermoja hemmottelevaa herkkusienipastaa.

IMG_20160423_133759

Ruokailun jälkeen suuntasimme Melbournen museoon katsomaan Jurassic World näyttelyä, josta kirjoitan ensi postauksessa, sillä se oli aivan uskomattoman upea erikoisefekteineen! Tyttäreni hihkui innosta.

IMG_20160423_140808

Ihana päivä jälleen. Täällä on pitkä viikonloppu ANZAC päivän vuoksi, joten maanantaikin on vapaa. Ihanaa perheaikaa siis kolme päivää edessä, luksusta! Huomenna suuntaamme patikoimaan pinkikin kera You Yangs vuorelle.  Ihanaa lauantaipäivää kaikille!

Sir Charles Unelmainen Brunssi -Dream Brunch at Sir Charles

Meillä on ollut tämän viikonlopun anoppini kylässä. Olemme tehneet kaikkea mukavaa yhdessä. Tänään päätimme suunnata brunssille paikkaan, josta olemme kuullut ylistävää puhetta –Sir Charles, Fitzroy.

Ruokalista oli kerrassaan herkullinen ja annokset olivat aivan jumalaisia. Minä tilasin vegaanisen kookospannakotan  pähkinäisellä kauramyslillä.

IMG_20160417_105134

IMG_20160417_105315

IMG_20160417_105319

Mieheni tilasi Sir Charlesin munat Benediktin tapaan. Annos olikin melkoinen mestariteos. Munat olivat kuorrutettu ja kypsennetty täydellisiksi.

IMG_20160417_105137

Anoppini tilasi punajuurella ja vuohenjuustolla höystetyn leipäannoksen, sekin aivan uskomaton taideteos.

IMG_20160417_105130

Kahvi oli maittavaa, pehmeän makuista sekä paikasta sai ostaa myös mitä villeimpiä leivonnaisia.

IMG_20160417_100915

Saavuimme hieman yhdeksän jälkeen mikä oli täydellinen ajoitus sillä klo 10 ovella oli jo valtava jono. Suosittelen siis heräämään aikaisin ja suuntaamaan tähän ihanaan paikkaan.

IMG_20160417_101454

IMG_20160417_095701

IMG_20160417_095715

Herkullista sunnuntaipäivää kaikille!

My mother-in-law has been in town visiting us all weekend. Today we were heading to a brunch place that we have heard praising reviews of. It is called Sir Charles in Fitzroy. This place was phenomenal. Food was heavenly good as you can see in the pictures above. We were early birds and were there already a bit past 9am which appeared to be the perfect timing as an hour later there was a huge line up at the door. I warmly recommend this place for anyone in North Melbourne looking for a great brunch place! Have a tasty Sunday!

Onnekkuudesta ja sen arvostamisesta

Työelämä on onnekkuutta olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja eksyä oikeiden ihmisten seuraan. Ainakin minun tapauksessani elämäni on tehnyt varsinaisen käännöksen monessa kohtaa onnekkuuden pelatessa omaa peliään.

Olen oikeastaan hyvä esimerkki opinto-ohjauksen totaalisesta epäonnistumisesta. Olin koko kouluajan vahva matikassa, luin pitkän matikan sekä kemian lukiossa. Kun astelin opinto-ohjaajan puheille lukion viimeisenä vuonna kertoen, että aion hakea historian laitokselle Helsingin Yliopistoon ei opinto-ohjaaja kyseenalaistanut aiettani pyrkiä humanistiselle alalle. Muistan hänen todenneen, että ”pääsisithän papereilla suoraan teknilliseen korkeakouluun” -liian tylsää ajattelin. Nyt jälkikäteen ajatellen tämä on ironista olenhan päätynyt täysin teknologian alalle…

Pääsin hissan laitokselle varsin vähällä luku-urakalla ja opiskelin ensimmäisen vuoden tasaiseen tahtiin. Ala ei kuitenkaan tuntunut omalta ja olin viehtynyt alkukieliin. Päätin siis hakea teologiseen tiedekuntaan odottaen heprean, kreikan ja latinan kursseja. Pääsin sisään ja opiskelin maisteriksi varsin vauhdikkaasti käyden opiskelijavaihdossa Strasbourgissa Ranskassa. Elin tuolloin kautta, jolloin ihailin boheemia humanistista elämäntapaa, ahmin Simone De Beavoirin ja Jean Paul Sarten eksistentialistifilosofiaa, en miettinyt tulevaa saati työelämää. Valmistuttuani päätin jatkaa väitöskirjalla, sain onnekkaana rahoituksen välittömästi.

Tuolloin maailmani kuitenkin muuttui. Muutin nykyisen mieheni kanssa Lontooseen. Väitöskirjanteko etäällä muusta tutkijayhteistöstä oli vaikeaa, sitä kaipaa niitä älyllisiä keskusteluja kahvikupin ja viinilasin ääressä. Lisäksi jatkorahoituksen saaminen Suomen ulkopuolella osoittautui hyvin haasteelliseksi ja lopulta luovutin.

Tuo ensimmäinen vuosi Lontoossa oli hyvin vaikeaa. Olin vastavalmistunut, ilman työkokemusta, humanistiselta alalta, poissa kotimaastani. Tilannetta ei parantanut se, että mieheni kaikki ystävät muun maailman tapaan olivat valmistuneet yliopistosta 21-22 vuotiaina ja heillä oli jo monen vuoden työkokemus. Suurin osa heistä työskenteli investointipankeissa ja konsulttitaloissa mitä parhaimmissa rooleissa. He olivat ”high flyereita” ja minä työtön humanisti. Raaka totuus iski vasten kasvoja ja kovaa. Päädyin epätoivoissani myymään skandi designia Selfridgesille brittien minimipalkalla (joka todella oli minimipalkka!). Ylpeyteni ei kuitenkaan kestänyt palvella ylhäistömammoja, jotka kokivat voivansa kohdella ihmisia kuin roskaa. Kirjaimellisesti irtisanouduin kävelemällä ulos kesken työpäivän kohdattuani yhden näistä mammoista epämiellyttävässä tilanteessa. Hupaisaa. Kyllä. Olin neuvoton. Hain töitä epätoivoisesti, mutten saanut kutsuja edes haastatteluihin. Itsetuntoni oli koetuksella. Kuuden vuoden yliopisto-opinnot olivat tehneet minusta vain ylikoulutetun työttömän. Tämäkö oli elämäni?

Lopulta päädyin tekemään palkattoman puolen vuoden työharjoittelun. En tuolloin arvannut, että se olisi parasta mitä olen koskaan tehnyt. Kiitos miehelleni niin henkisestä kuin rahallisesta tuesta tuon puolen vuoden ajan! Tapasin mielenkiintoisia bisnesalan ihmisiä, löysin mentorin  ja opin monia taitoja käytännön työelämästä. Englannin kieleni parani ja samoin itseluottamukseni. Olin jälleen valmis työnhakumyllyyn.

Tällä kerralla tärppäsi. Pääsin mielenkiintoiseen kolmannen sektorin järjestöön töihin. Roolini muuttui ensimmäisen kuun aikana yllättäen teknologisen investoinnin myötä ja minut lähetettiin koulutukseen oppimaan tämä uusi järjestelmä, jonka tuotantoonmenosta olin yhtäkkiä vastuussa ulkopuolisten konsulttien kanssa. En tuolloin tiennyt mihin kultasuoneen onnekkaana osuin. Vajaan yhdeksän kuukauden jälkeen minut palkattiin konsulttitaloon töihin ja tulevaisuuteni näytti varsin toiselta kuin olin koskaan osannut odottaa. Seuraava vuoden sisällä olin muuttunut ”kukaan ei halua palkata minua” hakijasta yhdeksi halutuimmista resursseista Lontoon teknologiakentässä. En voinut uskoa muutosta.

Sittemmin teknologia, jonka parissa työskentelen on kasvanut yhdeksi suurimmista maailmassa ja vuotuinen konferenssi on alan suurin ja tunnetuin maailmassa. Olen tavannut työni kautta älykkäitä ja inspiroivia ihmisiä, luonut pitkäaikaisia suhteita kiinnostavien alan moniosaajien kanssa ja kasvanut ihmisenä enemmän kuin olisin osannut kuvitella.

IMG_20160412_095758

Tällä viikolla olin alani konferenssissa täällä Melbournessa mikä inspiroi minua vain yhä enemmän tekemään juuri sitä mitä nyt teen. Konferenssin päätösluennon antoi pitkän journalistin uran tehnyt Lisa Wilkinson. Wilkinsonin puhe oli mukaansatempaava, hauska ja inspiroiva. Se oli puhe naisista työelämässä, omien unelmien toteuttamisesta ja intohimosta tehdä juuri sitä mitä rakastaa.  Wilkinson korosti onnekkuuden roolia työelämässä sekä kuvasi hyvin ihmisiä, jotka rakastavat työtään niin syvästi, että kaikki ympärillä aistivat sen ja uusia mahdollisuuksia tulvii eteen.

Vertauskuva, joka puheesta jäi mitä luultavammin ikuisiksi ajoiksi mieleeni oli kommentti, jonka Wilkinson sanoi kuulleensa Mt Everestille ensimmäisinä kiivenneen Edmund Hillaryn suusta: ”Kiivetessäsi korkealle vuorelle muista jokaisella välietapilla katsoa alas ja ihailla maisemaa. Olet siellä vain kerran.” Kuten elämässä ja etenkin työelämässä, älä vain paahda eteenpäin kohti haaveita, unelmaa, pyrkien korkeammalle ja nopeasti. Pysähdy ihailemaan sitä mitä olet saavuttanut ja mitä olet jo tehnyt.

Minua tämä ajatus kosketti syvästi. Koska koin, että menetin muutamia arvokkaita työvuosia haahuillen epätietoisena tulevaisuudestani, olen vetänyt viimeiset vuodet kuin maratoonari ja kiivennyt kohti vuorenhuippua katsomatta ympärille tai alas. Kun saavuin konferenssista kotiin, pysähdyin hiljaa itsekseni miettimään.

Konferenssia seuraavana päivänä sain töissä kuulla tulevasta ylennyksestäni. Kotiin saavuttuani hengähdin. Kyyneleet olivat täyttää silmäni kiitollisuudesta, sillä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ”katsoin alas ja pysähdyin ihailemaan maisemaa”. Se näytti uskomattomalta. Lontoossa 2010 kävellessäni hienostorouviin turhautuneena ulos Selfridgesin työntekijöiden ovesta en ikinä olisi uskonut olevani tässä nyt.  Olen ollut onnekas. Olen ollut intohimoinen. Olen unelmoinut. Olen rakastanut jokaista mahdollisuutta, joka minulle on työelämässä suotu.

Monta välietappia on varmasti vielä edessä, mutta toivon ja uskon, että osaan muistuttaa itseäni pysähtymään jokaisella etapilla ihailemaan sitä mitä olen jo saavuttanut ja minkä eteen olen tehnyt paljon töitä. Elämä on täynnä yllätyksiä, sattumia ja onnekkuutta.

DEXATI20160415175352

Sosiaalinen media ei-coolia ja teknologiakauhistus?

Kun Facebookin valtakausi alkoi oli coolia päivittää statuksia joka sekunti. Jopa äidit, isät, mummit, papat ja kummin kaimat liittyivät Naamakirjaan, koska se oli coolia. Sitten tuli Instagram. Google+ yritti kilpailla omalla vaihtoehdollaan. Tietenkin siinä sivussa Twitter sekä LinkedIn vain kasvoivat. Viimeisimpänä villityksenä tuli Snapchat.

Nyt huomaa ympärillä selkeän muutoksen ja ääripään, on tavallaan coolia olla kriittinen tai vihamielinen sosiaalista mediaa ja teknologiaa kohtaan. On coolia, ettei jaa yksityisyyttään internetissä vaan astuu sen ulkopuolelle. Deletoidaan Naamkirjan tili ja sitte elvytetään se takaisin, sitten deletoidaan puolet kavereista ja sitten taas lisätään osa takas, ei liitytä Instagramiin, boikotoidaan Snpachattia, suojataan profiilit. Ihan kuin kamppailua huonossa suhteessa kumppanin kanssa, bänät ja takasin yhteen ja taas erilleen.

Itse teknologian parissa työskentelevänä promoan paljon erilaisia teknologiaratkaisuja sekä pilvipalveluita. Itse bloggaan lähes päivittäin. Olen myös ahkera blogien seuraaja, päivitän yhä Naamakirjaa niin ei-coolia kuin se joidenkin mielestä on, olen Instagramissa -itse asiassa kahdella eri tilillä-, seuraan Twitteristä ja LinkedInistä oman alani kuumimpia uutisia ja linkkejä pysyäkseni ajan hermoilla päivittäin. Olen se kamala äiti, joka ottaa kuvan lapsestaan kesken herkän hetken eikä huomio lastaan sinä sekuntina, kun  postaa sen Instaan ja Naamaan!

IMG_20151217_141945

Tuntuu, että vihamielisyydessä on kaksi kuppikuntaa. Ne, jotka taistelevat teknologian läsnäoloa vastaan ja haluavat kännykät pois ja huomion ihmisiin, koska viimeisin tutkimus sanoo, että on pahasta olla kännykässä, kun on ihmisiä ympärillä. Sitte on se kuppikunta, joka ehkä vihaa sosiaalista mediaa kateussyistä. Onhan se kateellisen ihmisen kauhistus, kun jonkun Instatili tai blogi on täynnä mitä upeimpia kuvia paratiisilomista, postauksia merkkilaukuista ja vaatteista mallina bloggaaja täydellisine hiuksineen. Tästähän on kirjoitettu mediassa jo paljon.

IMG_20151205_131241-2

Melbourne

Itseni on ollut jotenkin vaikea ymmärtää tätä vihamielisyyttä tai kritiikkiä. Ehkä päällimmäisenä siksi, etten koe kykyni olla läsnä kärsivän. Tarvitsen aikaa itsekseni ja jos en bloggaisi, selaisi Intagramia tai lukisi blogeja vetäytyisin muin keinoin, luultavasti kirjoittamaan päiväkirjaa tai kutomaan. Sosiaalisen median aiheuttamaa kateutta tai ahdistusta en myöskään oikein ole ymmärtänyt, sillä en ole koskaan tuntenut kateutta ketään tai mitään kohtaan. Tiedän, kuulostaa ehkä tekopyhältä, mutten vain syystä tai toisesta ole koskaan halunnut kenenkään omaa elämää, kroppaa, omaisuutta tai puolisoa, vain juuri omani. (Edes jotakin vanhempieni kasvatuksessa siis meni superisti nappiin tässä heh.) Lisäksi en ole koskaan ollut mitenkään yksityisyyttäni suojeleva persoona, jos olisin tuskin pitäisin tätä blogia. Haluan heittää itseni likoon sellaisena kuin olen, ota tai jätä, inhoa tai tykkää.

IMG_20151107_091230

Sosiaalinen media näyttää toimivan kuin mikä tahansa addiktio, liika on liika, jotkut eivät hallitse mikä on kohtuullinen määrä saati näe milloin haittavaikutukset ilmenevät itsessä tai ympärillä.  Itse olen pieneltä Suomen paikkakunnalta kotoisin ja minusta on ihana seurata mitä omat alakoulun ja yläasteen luokkakaverit tekevät nykyään. Kaveripiirini on myös pirstoutunut melkoisen ympäri maailmaa ja näin ruuhkavuosien aikaan on kaiken kiireen keskellä vaikeaa löytää aikaa yksittäisiin viesteihin niin paljon kuin niitä suosinkin. On siis mitä arvokkainta seurata mitä ystävät ympäri maailmaa puuhailevat kuvin Naamassa ja Instassa. Tuntuu, etten missaa ihan niin paljon ollessani toisaalla. Parasta on Whatsup, jossa voi luoda ryhmiä ja viestittää kaikille kaveriporukan tai perheen jäsenille. Hauskimpia ovat viestit siskoni ja veljeni kanssa, kun ääniviestein mölisemme toisillemme jotakin päätöntä.

Ehkä arvostan tätä kaikkea niin paljon, sillä olen hyvin kaukana kotoa. Mieheni mummi saapui Britanniasta Australiaan hyvin nuorena ja meni kotiinsa Lontooseen ensimmäisen kerran yli 20 vuoden jälkeen. Puhelimella soittaminen oli liian kallista, kirjeet kestivät pitkään, sähkeet olivat ainoa pikainen keino ottaa yhteyttä. Muutto Australiaan oli tuolloin kuin katoaminen oman perheensä elämästä.

IMG_20160305_121005

Vanha sähketoimisto Beechworthissa Victoriassa.

Minusta on ihanaa elää aikakaudella, jolloin etäisyydet tuskin merkitsevät. Minulle sosiaalinen media ja teknologia on helpotus ei ahdistus. Jos ei kiinnosta olla online painan nappia ja suljen kännykän. Elämä jatkuu niinkuin ennenkin.

IMG_20160307_094808 (1)

Canberra Suomen Suurlähetystö

Sosiaalista päivänjatkoa missä ikinä sitä vietättekin!