Onnekkuudesta ja sen arvostamisesta

Työelämä on onnekkuutta olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja eksyä oikeiden ihmisten seuraan. Ainakin minun tapauksessani elämäni on tehnyt varsinaisen käännöksen monessa kohtaa onnekkuuden pelatessa omaa peliään.

Olen oikeastaan hyvä esimerkki opinto-ohjauksen totaalisesta epäonnistumisesta. Olin koko kouluajan vahva matikassa, luin pitkän matikan sekä kemian lukiossa. Kun astelin opinto-ohjaajan puheille lukion viimeisenä vuonna kertoen, että aion hakea historian laitokselle Helsingin Yliopistoon ei opinto-ohjaaja kyseenalaistanut aiettani pyrkiä humanistiselle alalle. Muistan hänen todenneen, että ”pääsisithän papereilla suoraan teknilliseen korkeakouluun” -liian tylsää ajattelin. Nyt jälkikäteen ajatellen tämä on ironista olenhan päätynyt täysin teknologian alalle…

Pääsin hissan laitokselle varsin vähällä luku-urakalla ja opiskelin ensimmäisen vuoden tasaiseen tahtiin. Ala ei kuitenkaan tuntunut omalta ja olin viehtynyt alkukieliin. Päätin siis hakea teologiseen tiedekuntaan odottaen heprean, kreikan ja latinan kursseja. Pääsin sisään ja opiskelin maisteriksi varsin vauhdikkaasti käyden opiskelijavaihdossa Strasbourgissa Ranskassa. Elin tuolloin kautta, jolloin ihailin boheemia humanistista elämäntapaa, ahmin Simone De Beavoirin ja Jean Paul Sarten eksistentialistifilosofiaa, en miettinyt tulevaa saati työelämää. Valmistuttuani päätin jatkaa väitöskirjalla, sain onnekkaana rahoituksen välittömästi.

Tuolloin maailmani kuitenkin muuttui. Muutin nykyisen mieheni kanssa Lontooseen. Väitöskirjanteko etäällä muusta tutkijayhteistöstä oli vaikeaa, sitä kaipaa niitä älyllisiä keskusteluja kahvikupin ja viinilasin ääressä. Lisäksi jatkorahoituksen saaminen Suomen ulkopuolella osoittautui hyvin haasteelliseksi ja lopulta luovutin.

Tuo ensimmäinen vuosi Lontoossa oli hyvin vaikeaa. Olin vastavalmistunut, ilman työkokemusta, humanistiselta alalta, poissa kotimaastani. Tilannetta ei parantanut se, että mieheni kaikki ystävät muun maailman tapaan olivat valmistuneet yliopistosta 21-22 vuotiaina ja heillä oli jo monen vuoden työkokemus. Suurin osa heistä työskenteli investointipankeissa ja konsulttitaloissa mitä parhaimmissa rooleissa. He olivat ”high flyereita” ja minä työtön humanisti. Raaka totuus iski vasten kasvoja ja kovaa. Päädyin epätoivoissani myymään skandi designia Selfridgesille brittien minimipalkalla (joka todella oli minimipalkka!). Ylpeyteni ei kuitenkaan kestänyt palvella ylhäistömammoja, jotka kokivat voivansa kohdella ihmisia kuin roskaa. Kirjaimellisesti irtisanouduin kävelemällä ulos kesken työpäivän kohdattuani yhden näistä mammoista epämiellyttävässä tilanteessa. Hupaisaa. Kyllä. Olin neuvoton. Hain töitä epätoivoisesti, mutten saanut kutsuja edes haastatteluihin. Itsetuntoni oli koetuksella. Kuuden vuoden yliopisto-opinnot olivat tehneet minusta vain ylikoulutetun työttömän. Tämäkö oli elämäni?

Lopulta päädyin tekemään palkattoman puolen vuoden työharjoittelun. En tuolloin arvannut, että se olisi parasta mitä olen koskaan tehnyt. Kiitos miehelleni niin henkisestä kuin rahallisesta tuesta tuon puolen vuoden ajan! Tapasin mielenkiintoisia bisnesalan ihmisiä, löysin mentorin  ja opin monia taitoja käytännön työelämästä. Englannin kieleni parani ja samoin itseluottamukseni. Olin jälleen valmis työnhakumyllyyn.

Tällä kerralla tärppäsi. Pääsin mielenkiintoiseen kolmannen sektorin järjestöön töihin. Roolini muuttui ensimmäisen kuun aikana yllättäen teknologisen investoinnin myötä ja minut lähetettiin koulutukseen oppimaan tämä uusi järjestelmä, jonka tuotantoonmenosta olin yhtäkkiä vastuussa ulkopuolisten konsulttien kanssa. En tuolloin tiennyt mihin kultasuoneen onnekkaana osuin. Vajaan yhdeksän kuukauden jälkeen minut palkattiin konsulttitaloon töihin ja tulevaisuuteni näytti varsin toiselta kuin olin koskaan osannut odottaa. Seuraava vuoden sisällä olin muuttunut ”kukaan ei halua palkata minua” hakijasta yhdeksi halutuimmista resursseista Lontoon teknologiakentässä. En voinut uskoa muutosta.

Sittemmin teknologia, jonka parissa työskentelen on kasvanut yhdeksi suurimmista maailmassa ja vuotuinen konferenssi on alan suurin ja tunnetuin maailmassa. Olen tavannut työni kautta älykkäitä ja inspiroivia ihmisiä, luonut pitkäaikaisia suhteita kiinnostavien alan moniosaajien kanssa ja kasvanut ihmisenä enemmän kuin olisin osannut kuvitella.

IMG_20160412_095758

Tällä viikolla olin alani konferenssissa täällä Melbournessa mikä inspiroi minua vain yhä enemmän tekemään juuri sitä mitä nyt teen. Konferenssin päätösluennon antoi pitkän journalistin uran tehnyt Lisa Wilkinson. Wilkinsonin puhe oli mukaansatempaava, hauska ja inspiroiva. Se oli puhe naisista työelämässä, omien unelmien toteuttamisesta ja intohimosta tehdä juuri sitä mitä rakastaa.  Wilkinson korosti onnekkuuden roolia työelämässä sekä kuvasi hyvin ihmisiä, jotka rakastavat työtään niin syvästi, että kaikki ympärillä aistivat sen ja uusia mahdollisuuksia tulvii eteen.

Vertauskuva, joka puheesta jäi mitä luultavammin ikuisiksi ajoiksi mieleeni oli kommentti, jonka Wilkinson sanoi kuulleensa Mt Everestille ensimmäisinä kiivenneen Edmund Hillaryn suusta: ”Kiivetessäsi korkealle vuorelle muista jokaisella välietapilla katsoa alas ja ihailla maisemaa. Olet siellä vain kerran.” Kuten elämässä ja etenkin työelämässä, älä vain paahda eteenpäin kohti haaveita, unelmaa, pyrkien korkeammalle ja nopeasti. Pysähdy ihailemaan sitä mitä olet saavuttanut ja mitä olet jo tehnyt.

Minua tämä ajatus kosketti syvästi. Koska koin, että menetin muutamia arvokkaita työvuosia haahuillen epätietoisena tulevaisuudestani, olen vetänyt viimeiset vuodet kuin maratoonari ja kiivennyt kohti vuorenhuippua katsomatta ympärille tai alas. Kun saavuin konferenssista kotiin, pysähdyin hiljaa itsekseni miettimään.

Konferenssia seuraavana päivänä sain töissä kuulla tulevasta ylennyksestäni. Kotiin saavuttuani hengähdin. Kyyneleet olivat täyttää silmäni kiitollisuudesta, sillä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ”katsoin alas ja pysähdyin ihailemaan maisemaa”. Se näytti uskomattomalta. Lontoossa 2010 kävellessäni hienostorouviin turhautuneena ulos Selfridgesin työntekijöiden ovesta en ikinä olisi uskonut olevani tässä nyt.  Olen ollut onnekas. Olen ollut intohimoinen. Olen unelmoinut. Olen rakastanut jokaista mahdollisuutta, joka minulle on työelämässä suotu.

Monta välietappia on varmasti vielä edessä, mutta toivon ja uskon, että osaan muistuttaa itseäni pysähtymään jokaisella etapilla ihailemaan sitä mitä olen jo saavuttanut ja minkä eteen olen tehnyt paljon töitä. Elämä on täynnä yllätyksiä, sattumia ja onnekkuutta.

DEXATI20160415175352

Mainokset

Lapsiperheen Arkea Ausseissa Osa 2: Odottavien äitien terveydenhoito

Synnytin ensimmäisen lapseni Lontoossa, Briteissä, joten minulla ei ole kokemusta Suomen odottavien äitien terveydenhuollosta. Britanniassa NHS eli julkinen puoli on täysin ilmainen alusta loppuun saakka. Positiivisen raskaustestin jälkeen hakeudutaan lähimmälle GP:lle ekalle käynnille ja tämän jälkeen nainen valitsee lähistöltään julkisen sairaalan ja soittaa järjestääkseen ensimmäisen kätilön tapaamisen. Raskaana oleva nainen otetaan heti potilaaksi ja siitä eteenpäin käydään sairaalassa säännöllisesti niin ultrissa kuin kätilön tapaamisissa. Synnytysostastoja on kaksi, kätilöjohtoinen naisille, jotka luokitellaan alhaiseen riskiryhmään. Toinen synnytysosasto on synnytyslääkärijohtoinen, jonne ohjataan naiset, jotka syystä tai toisesta kuuluvat riskisynnyttäjiin. Synntyksen jälkeen nainen lähetetään kotiin n. 12h kuluessa, joskus pystyään sairaalassa pidempään mikäli vastasyntynyt tai äiti tarvitsee tarkkailua tai äiti joutui sektioon.  Synnytyksen jälkeen kätilö käy kotivisiiteillä punnitsemassa ja tarkastamassa lasta kunnes kätilö kokee, ettei tarkkailua enää tarvita. Hoito on hyvin vaihtelevan tasoista ja joka käynnillä tapaa eri kätilön. Homma hoitui, mutta luottamusta se ei herättänyt ainakaan minussa. Suurin ongelma oli natiivi englanninkielisten työntekijöiden puuttuminen. Aina sai jännittää ymmärsiköhän kätilö oikein…Naiset voivat valita myös yksityisen puolen Britanniassa mutta kustannukset ovat 10 000 puntaa eli 15 tuhatta euroa koko hoidon ajalta eli melko hintavaa. Omassa tuttavapiirissäni yksikään ei käyttänyt yksityistä mikä kertoo sen suosion olevan rajattu.

Täällä Ausseissa systeemi on hyvin erilainen. Naisen on tietoisesti valittava yksityinen vai julkinen puoli raskaudenajan ja synnytyksen hoidossa. Usein tätä mietitään jo lapsen suunnittelun/toivomisen vaiheessa, sillä raskausturvaan vakuutuksissa on 12kk odotusaika eli naisen tulee maksaa vakuutusta 12kk ennen kuin voi hakea korvausta vakuutuksesta raskaudenhoitoon liittyen. Itse olen terveysvakuutusyrityksessä töissä, minulla oli yksityinen raskausturva ja olematon raskausturvan odotusaika työsyhde-etuna, mutta päätin kaikesta huolimatta olla käyttämättä sitä. Omalla kohdallani siihen on muutama selkeä syy. Ensinnäkin luotan enemmän julkiseen puoleen mikäli komplikaatioita ilmenee. Riski on, että nainen valitsee yksityisen sairaalan ja kaiken mennessä odottamattomasti joko oman tai vastasyntyneen kohdalla kustannukset nousevat kattoon (kymmeniin tuhansiin) ja siirto julkisille tapahtuu joka tapauksessa. Kaikki vaikeat tapaukset siirrettään julkiselle poikkeuksetta. Toiseksi omavastuu jopa sairasvakuutuksen kanssa oppikirjan mukaisessa synnytyksessä ja raskaudenajan hoidossa nousee n. 6000-7000 dollariin eli 4000-5000 euroon. Synnytyskulut ovat n. 4000 euroa ja sen lisäksi ultrat nainen maksaa itse. Kolmanneksi en ole ensisynnyttäjä enkä kaipaa luksusta. Minulla on jo yksi lapsi ja näin ollen 5-7 yötä luksusmajoituksessa hotellissa kätilön hoidossa kuten useat yksityiset sairaalat tarjoavat ei tuntunut oikealta ratkaisulta. Tiedän haluavani päästä kotiin pian synnytyksen jälkeen mikäli kaikki menee hyvin. Neljänneksi, yksityislääkärin lapsena minulla on varauksellinen suhtautuminen yksityiseen terveydenhoitoon. Koen sen olevan loistava vaihtoehto esimerkiksi ortopedisissa operaatioissa ja suunnitelluissa operaatioissa, mutta synnytyksen kohdalla joka on aina yllättävää ja riskialtista koen toisin. Lisäksi en tykkää ajatuksesta lääkäreistä vain palveluntarjoajina, jotka tekevät mitä vain asiakasta miellyttääkseen, minä toivon lääkäriltä vain pätevää ja asiantuntevaa hoitoa luksuksesta viis.

Mikäli siis Ausseissa valitsee julkisen puolen kuten minä, positiivisen raskaustestin jälkeen hakeudutaan GP:n vastaanototolle. Useimmat GP:t Melbournen keskustassa maksavat 50-70 dollaria  eli 30-45 euroa per käynti. Medicare -Aussien julkinen terveydenhoitolaitos- hyvittää Kelan tavoin osan kustannuksista ja omavastuuksi jää noin 25 euroa per käynti. GP seuraa raskautta n. raskausviikolle 20 saakka kunnes sairaala ottaa potilaaksi. Omassa tapauksessani, sillä minulla on periytyvä veritulppariski, minut otettiin sairaalan potilaaksi välittömästi ja GP näkee minua todennäköisesti hyvin vähän koko raskauden ajan.

Ultrat nainen maksaa täällä  Ausseissa itse ennen 20 raskausviikkoa mikä on käytännössä kaksi ultraa (8rvk ja 12-14 rvk). Ultrat maksavat n. 250 euroa ja Medicare hyvittää vain 40 euroa per ultra. Vähätuloisille omavastuu jää hyvin pieneksi, mutta keski ja hyvätuloiset maksavat huomattavasti suuremman summan itse. Lisäksi Ausseissa suositellaan nyt uutta vapaavalintaista NIPS testiä Down syndrooman selvittämiseksi raskausviikolla 10. Tämä testi on omakustanteinen. Ilman Medicare hyvitystä sen hinnaksi tulee 270 euroa. Kaiken kaikkiaan nainen siis maksaa n. 1000 euroa (2-3 ultraa ja NIPS testi plus 3-4 GP käyntiä) ennen 20 rvk:a julkisellakin puolella. Julkinen ei siis ole täysin ilmaista. Raskasviikon 20 jälkeen, jolloin nainen otetaan virallisesti sairaalan potilaaksi hoito on täysin ilmaista. Itselläni on ensimmäinen kätilökäynti ensi viikolla, joten kätilöista en vielä osaa kommentoida. Haluan kuitenkin ylistää kuinka vaivatonta hoito tähän saakka on ollut.

Olen sikäli onnekas, että aluesairaalani on Royal Womens, joka on Victorian osavaltion paras julkinen naisten sairaala. Sekä NIPS testi että 14 rvk ultra tehtiin siellä. Jokainen hoitajista puhui täydellistä englantia. Ultrat täällä tekee synnytys/sisätautilääkäri, joka on erikoistunut raskausultriin. Ratkaisevia ultria ei siis tee ultrahoitaja. Jonotusta ei sairaalassa kummallakaan kerralla ollut ja kaikki hoitui kuin rasvattu. Lisäksi sairaala on sisältä upouusi ja niin siisti. Ehkä vertauskohtani on University College Hospital Lontoossa, joka oli hyvästä maineestaan huolimatta hyvin epäsiisti ja kaoottinen. Olen ollut suunnattoman tyytyväinen hoitoon tähän saakka. Minulla on ihana GP, vanhempi aussirouva, joka on onnekseni myös Royal Womensin luottolääkärilistalla. Minulle oli yllätys, että ultrat maksetaan täällä itse, mutta toisaalta järjestelmä on suunniteltu siten, että vähätuloisilla omavastuu on olematon. Ilolla siis maksan enemmän, jos vähätuloiset saavat ultrat ilmaiseksi, minusta tämä systeemi on hyvin reilu.

royal womens

Minusta on hyvin mielenkiintoista vertailla eri järjestelmiä ja mielenkiinnolla odotan millaista hoito on alusta loppuun. Tähän saakka minulla ei ole kuin positiivista sanottavaa Australian terveydenhoitojärjestelmästä raskauden ajan hoidon lisäksi. Lisäksi kaikki tuntemani naiset, jotka ovat synnyttäneet julkisella täällä -suomalaiset ystävät mukaan lukien- ovat ylistäneet julkisen puolen loistavaksi. Eräs suomalainen tuttuni, joka synnytti toisen lapsensa Suomessa toisen Ausseissa totesi, että valitsisi näistä kahdesta Aussit uudelleen. Ihanaa siis kuulla tälläistä palautetta jo tässä vaiheessa onhan tämä jännittävää aikaa. Olisi mielenkiintoista kuulla millaista hoito on muissa maissa, mielestäni raskaana olevien naisten ja lasten terveydenhoito kertoo paljon järjestelmän toimivuudesta.

thumb_IMAG0370_1024

Christmas drinks, Aussie countdown and some thoughts…

I feel excited, happy, full of life..what else could I say. Removalist company will come in three days time and then it is just the countdown until we jet off.

Even though we have been doing lots of moving things for the past two months we try to make sure to have as enjoyable December time as possible. Yesterday we went to Richmond to visit our dear friends as they were hosting Christmas drinks. They bought a place there and fully renovated it and it is stunning. Their home will most likely appear in Good Homes magazines soon. The house is gorgeous.

joulukuusi

Their beautiful Christmas tree and some Christmas punch from huge Martini glass…

Christmas puncg

I guess our friends have very similar taste to mine and that is why I like their decor so much, similar colours and similar features that I adore. The house is three stories with the brand new loft conversion, they have under floor heating and the Sonos music system running throughout the house -fantastic! I love every room in the house. The house makes me feel like I am back in home, Finland, with the wooden floors, under floor heating and that modern stylish look. After we left my husband asked whether I considered coming back to London if we got place like that with underfloor heating and modern decor -I said yes! I guess I will never get used to cold English houses, squeeky old floor boards and that slightly negligent building style they have here in many places. I know it is part of English charm but still I think a Scandi will never really appreciate it. Well our friends’ place is the opposite, the house is just done to the finest detail! Wow. Beautiful.

cheese tableThey had made such a huge effort with drinks and snacks…I love the time zone clocks, useful when the husband is Australian like in this household..

time zone clocks

Some brownies..

brownies

I love this lamp or should I say chandelier!

lamp

I love the feature ladders with happy lights too, such a nice touch, exactly what I had on my Pinterest too when thinking of nice features to our new house.

ladder with happy lights

We had a great time and was nice to go to Richmond, it is definitely one of my favourite areas here in addition to Barnes, Chelsea, Hampton and Mayfair. Peaceful and beautiful.

I guess my mind is already in Australia though. There are ,however, couple of things I want to do. I want to take my daughter to Harrods Christmas Grotto and also I want to take her to some children theatre before we leave this city. I think she would enjoy those things.

I have focused on house hunting now and I think my favourite area in Melbourne is Brighton. I love inner city but I think now with the child I want to go to some beach side area that is close to the CBD but also super nice, safe and beautiful. I have been spotting houses, daycares and schools there and it looks fantastic! What I learned after living first in Marylebone and then in North London was that it was super cool for young couple to live in North but not for a small child, for the child Marylebone or place like Richmond or Barnes would have been better. If we were to come back it would be pretty much Barnes, Chelsea or Richmond that we would consider.

Brighton in Melbourne seems to be like Richmond here. Brighton is a super nice area, beautiful houses, beach in walking distance and only 20minutes to the centre on train. I have already been admiring the high street and it looks lovely, so pretty. I also saw the area on Location, Location Australia and that is why I actually started to look for houses there. I think for my husband who is from Queensland the important thing is to be near the beach and for me the area is everything, I just want to have the feel that it is perfectly safe, clean and family friendly but I also like that classy look and feel as I love shopping and fancy restaurants.

I cannot describe how excited I am. At the weekend when we got the tube that was again busy as always I felt I am done with London for a while. I miss the happy peaceful feel I have in Finland, that safe, quiet and relaxed lifestyle without peak hour traffic, I do miss it so much here and I hope we can get it in a nice area in Melbourne, in fact I know we will. I have been to Melbourne enough to know it is great. It was not chosen to one of the best places to live in the world for nothing. It has the most amazing coffee shop culture ( I am a coffee addict), it is super clean and also what I read today it has one of the best quality water in the world (plus one of the freshest and cleanest air in the world). I have been only drinking bottled water for four years in London and I cannot wait that I can actually enjoy tasty and clean water from the tap like we do in Finland. I know you may think I am a fancy pants but I have not been able to drink London water. I believe this is the same problem for most Nordics here as we are used to fresh spring water. London water is just so dirty, you notice it when you run it from the tap and you look at the water in the light, it has this weird oily layer on top and when you boil it the whole pan is full of calcium and stains. I am like a camel though, I do drink approximately 3 litres of water a day and I guess that is why my taste buds are developed to know the good water. Small things in life but you know a human being is pretty much water he drinks. Fresh and clean water is extremely important for well being.

Anyway, many thoughts today, I have a glass of Vermentino waiting for me now so will shut down the laptop and enjoy my new book Rosie Effect and just dream of our travels!

I hope you had a great weekend, I did.

Champagne and shopping day in London

Our baby has been sleeping really badly lately. It takes over 1,5h to get her to sleep, I sit next to her bed for an hour holding  her hand to get her to sleep and still she just wakes up in the middle of the night screaming and crying for hour or two without settling. Almost two years without sleep. Rough. Unexplainable. Anyway, must be some crazy developmental thing (like I always explain to myself). Due to this I needed a mummy day, a day just for myself, without baby, without responsibilities, without duties, without anything than me, myself. Not hard to guess what it included: shopping and champagne.

I went to our old neighbourhood in Marylebone. We used to live at St. Christopher’s place. The best spot in London I would say.

st christpoher's palce

I loved that time. Right in the centre, always able to walk home from almost any party, going to see shows in West End…Dream come true!

I tried not to shop too much, I have already so many clothes to import to Australia, but I bought a cute short suit. Perfect for Australian summer, chic but not too hot in a warm (read hot) weather. Will be nice when I finally get some tan on my turkey look a like legs!

short suit

As I took a day off from being a mother and went to the centre I could not prevent of going to Selfridges. It was so lovely. In fact I was planning to go to HIX in Selfridges to have a glass of champagne and read a book but the queue was so ridiculously long that I gave up. I wandered on the second floor where all the big brands have their spaces. I just love to see all the amazing pieces of clothes. After a while I ended up in the third floor which is women’s clothing and lingerie. How beautiful is everything there! Was so hard not to hand in my credit card and get crazy.

selfridges undearwear

My Saturday night has mainly consisted of sipping champagne, Pol Roger which is my absolute favourite! I never get bored with it!

champagne glass

It has this delicate and soft taste.

cork

My memory wanders to the days back in 2009 when I used to sip Pol Roger every Tuesday in Grotesk in Helsinki with my dear husband. Oh it feels like eternity after almost 730 sleepless nights. ( I probably should not count.)

Two weeks until the removalist company comes to pack our stuff and three weeks until we fly to the other side of the world. I have mixed feelings. I could not be happier to move to Australia, I absolutely love the country but I am so afraid how our daughter adjusts the situation of being without own home for 2,5 months. She is such a bad sleeper. I hope our amazing family time will be enjoyable, happy and full of joy! Cheers.

pol roger

Parenting and toddler activities in North London -Taaperon aktiviteetteja Pohjois-Lontoossa

I have enjoyed my every day life in London with our little daughter since we came back from Finland. I have done something lovely every day, I have either seen my friends or taken my daughter to some activity, sometimes doing both. Usually every morning in the week I take my daughter to some class. They all vary from music and dancing to toddler gymnastics. She loves them all (and I love them too!). Our daughter is such a social little butterfly, active and adventurous. This morning my 20-month old daughter told me not to assist her as she wanted to walk on the beam all by herself. She did it without any mistakes, she confidently just walked  on the narrow beam and did not fall down once, my little gymnast! I know, how funny is this, when I did gymnastics and was in the Finnish junior national team I always swore that my child -if I was to have one- would never do artistic gymnastics, at least not at the competitive level as I did..and here I am seeing the same glow in my daughter’s eyes when she gets onto the beam as I did when I was taken to my first gymnastics training. How could I say no. I probably won’t.

Anyway, as a tip for you all, if any of you is living in North London the following classes are great: Movers and Shakers, Tumble Tots and Monkey Music. My daughter absolutely loves all of these activities. In general she is extremely kind with other kids, she is not possessive at all and even now when her ”mine” -phase is going on, she is always sharing toys with other kids. I have to say I feel extremely proud. I think this is not only a natural characteristic of her personality but also a result of her having been surrounded with other kids on daily basis since she was a baby, attending various classes or having regular play dates with other children. It was amazing to see when my Finnish friend was visiting us that her son and our daughter played hours and hours together, hugging and kissing and there were no sharing issues or toddler fights. We were both looking at our children with mother’s pride in our eyes.

I have been thinking of children’s social skills a lot lately and I have to admit I get very sad when I see toddlers who don’t know how to play with other kids or are extremely possessive or coping badly socially. It must be horrible, embarrassing and make parents’ life really difficult as every play date ends up being a nightmare and it is just easier to stay at home than confront the situation. I always thought that our difficulties with allergies were tough but now I see everything in a different perspective, allergies are a small little complication in our every day life compared to social difficulties toddlers may have. I think a socially difficult toddler would be my worst nightmare as I love being with other people so much and my husband is the same.  I cannot wait for us to move to Melbourne and hang out with all our dear friends with children. I love parties, hosting people and invite people with kids to our house and we genuinely enjoy family gatherings. This is why I feel blessed to have a daughter who loves it too.

One more activity trip. If it is a rainy day and we have no play date scheduled (which is rare) I take my daughter to Little Dinosaur. It is a wonderful indoor soft play adventure play ground. It has a cafe attached to it so you can sip your coffee whilst your toddler is discovering the play ground. When I went there my daughter was so fascinated with other kids that I was just looking, admiring and thinking I should have asked some of my friends to come to have a coffee with me!

Here are some pictures of Little Dinosaur.

IMG_20141029_095349

There are two areas, one for babies and younger toddlers and one for bigger toddlers.

IMG_20141029_095337

Our daughter was still in younger toddlers area as she is so tiny.

IMG_20141029_095028

These pictures were taken before it got so busy that there was no spare space on the playground!

Have a great Wednesday. Our nanny is looking after our daughter tonight so I am having a date night with my dear husband again! Such a treat!

Next recipe will be the pumpkin pie!

Busy Times -Kiireistä Aikaa

I came back to London on Tuesday. I had a wonderful holiday back home and it was even nicer when my dad was travelling back to London with me. Tomorrow is my husband’s birthday and we will go to have a pub lunch in Gordon Ramsay’s pub called York and Albany so watch this space, next restaurant review and photos will be from there!

I have been terribly busy these last couple of days. We have had all the removal companies visiting us and assessing our stuff to estimate the container size. All of them are quoting 20 foot container as we have lots of stuff. It is good as it means we get a sole use container and after packing it will be delivered straight to the port in South Hampton. If anyone of you is ever planning to move overseas by shipping your goods, here is the list of companies that we have requested quotes from: Anglo-Pacific, Pickfords, John Mason, White and Co, Moving Company and Fox. Out of all of these my absolute favourite has been Anglo Pacific. They are specialising in Australia and New Zealand, they have a long experience of shipping to those countries and as Australian customs are super strict you want to go for a company that knows them back and forth. I got so many great tips from the guy who visited us, the things that I thought would be fine were listed as risk items such as woven baskets, bamboo decorative items and pine cones in Christmas decorations. Fortunately we don’t have those. Not all the containers will be inspected but if you happen to be the unlucky one it is not worth taking a risk as it costs a fortune if they need to fumigate the goods. Shoes and pram wheels need to be cleaned perfectly too. The guy gave me a good tip of the disinfectant liquid to use to remove the soil from those: Jeyes Fluid. This is the reason why we decided to give up our garden table set and BBQ, we just cannot bother cleaning those and still after cleaning they are kind of risky items. I am so excited though!!! I guess I was first very sad of leaving my job and knowing that I need to say so many goodbyes in Europe but now I am finally getting so excited and cannot wait to get onto the plane and head towards our next adventure. We will take at least 2 months off and just relax on the beach until our container arrives to the port of Melbourne. If we did not have a baby I would love to take the ship all the way to Australia just to experience that but with the baby the sooner we get there the better. We are booking our flights today. We are planning to have 2-3 day stop over in Singapore on the way to ease the jet lag and also to get two night flights in a row. This way hopefully the baby will sleep both of those flights! After the flights have been booked the next step is that I have to start washing our clothes so that they are clean and ready to go to the boxes. I got my permanent resident visa granted so I can bring an extra migrant luggage with me which is great! I certainly need it.

The other thing that has kept me busy for the past few days is my new knitting work. I saw a perfect Norwegian knit in my favourite blog Kalastajan Vaimo (Fisherman’s Wife) and I decided to make one. The pattern is gorgeous and I cannot wait for it to be ready.  It will be perfect for these couple of winter months in London and so great in cold Melbourne houses next summer (Aussie winter). It won’t take more than maybe a week or two to finish this. Here is a sneak peak if you want to see what it looks like. I will post the instructions here in my blog later as I know that some of you cannot read the original instructions from Kalastajan Vaimo blog as it is all in Finnish. The knit is super simple and I would classify it as medium or even easy level. I will probably knit pink and grey one for my daugther too.

IMG_20141016_142140

In Finland I made a reindeer-trumpet chantarelle pie (Yellowfoot). I will post the recipe as my next post. It was tasty and I was particularly happy with the dough.  I was also a proud Finnish mother when my daughter tasted reindeer for the first time! I know some of you think it is horrible to eat Rudolphs but to all of you who have not tasted the reindeer meat I can tell you it is super good and amazingly tasty game meat. I personally love it as I also love moose roast.

Anyways, I will run to continue my Norwegian knit now as my daughter is having her long lunch time nap. I hope you have a lovely Friday evening today!

Song of the Week -Chandelier by SIA

I absolutely love SIA and could not be happier that she is back after several years of pause! Have been listening to the song Chandelier in repeat at work today.  Wow it is just so touching. It is pretty much as touching as Natalia Kills’s Saturday Night a few months back.

I guess the lyrics hit me. The attitude of living life fully and without thinking of tomorrow is what I do most of the time. These lyrics remind me of my exchange year in France and also our first years in London when being totally free from any responsibilities and the main focus in life was just to have fun. I guess we take it a bit more easy these days but my approach has not radically changed, it is mostly about having fun, now just with our little toddler!

Be impulsive, live without regrets and don’t look back but forth. Party if you feel like it, dance if you feel like it and most importantly don’t ever lose the young spirit in your heart!

—–

I’m gonna swing from the chandelier, from the chandelier
I’m gonna live like tomorrow doesn’t exist
Like it doesn’t exist
I’m gonna fly like a bird through the night, feel my tears as they dry
I’m gonna swing from the chandelier, from the chandelier

But I’m holding on for dear life, won’t look down, won’t open my eyes
Keep my glass full until morning light, ’cause I’m just holding on for tonight
Help me, I’m holding on for dear life, won’t look down, won’t open my eyes
Keep my glass full until morning light, ’cause I’m just holding on for tonight
On for tonight.

—-