Ensimmäinen viikko kotona ja imettäminen – The First Week at Home

Ensimmäinen viikko vastasyntyneen kanssa on vierähtänyt kotona. Kuinka erilaista kaikki onkaan toisella kertaa. Ensimmäisen kanssa olin jossain shokin ja kauhistuksen välitilassa ensimmäiset kuukaudet miettien minunko pitäisi huolehtia tästä nyytistä, pitää tämä pieni olento hengissä, kuinka? Nyt olen vain nautiskellut haleista, vauvantuoksusta ja ennen kaikkea imettämisestä.

img_20160924_142154

Imetys aiheuttaa paljon tunteita. Siihen liittyy syyllisyyttä, tuskaa, epäonnistumista, ahdistusta, vapaudenpuutetta ja kaikkea sitä sekaisin. Omalla kohdallani, ensimmäisen lapsen kanssa imetys lähti käyntiin vaivatta mutta allergioiden vuoksi luovutin 7kk jälkeen. Olen kokenut tuosta päätöksestä syyllisyyttä siitä saakka. Koin, että todella epäonnistuin. Luovutin sen vuoksi, että saisin syödä mitä vaan itse eli olin itsekäs. Pää oli hajota kun ei saanut syödä maitoa, munaa, pähkinöitä lähes mitään, en voinut juuri ulkona syödä koskaan…maitovarantokin alkoi heiketä, kun dieetti kaventui ja laihduin jo varsin alhaisesta painosta vielä lisää.

img_20161001_163516

Nyt toisen kanssa olinkin jo etukäteen päättänyt, että jos vain imetys lähtee vaivatta käyntiin en luovuta ja nautin joka halista ja jokaisesta syöttöhetkestä. Vaikka sitä välillä onkin olo, että on pikemminkin meijeri tai lypsylehmä on se minulle itselleni terapeuttinen kokemus. Naisen keho on ihmeellinen, että se todella tuottaa jotakin, jolla vauva pysyy hengissä. Lisäksi tyttäreni kanssa totesin jälkikäteen, että pullosirkus oli paljon kuluttavampi vaihtoehto kuin imetys ja kapea dieetti. Etenkin, kun matkustelimme paljon oli pullojen kanto, korvikkeen kanto ja pesu aivan kaameaa. Maiden vaihtuessa jouduimme myös totuttamaan tyttäremme uuteen korvikkeeseen..huh..jos minun ei tarvitse käydä tuota läpi uudelleen en aio.

img_20161002_120312

Ainoa syy miksi ehkä vaihtaisin imetyksen osittain imetykseen, osittain pulloon olisi töihin paluu 6kk jälkeen. En ole vielä päättänyt mitään paluustani, sillä on aivan liian aikaista sanoa mitään. Tiedän tosin, että he toivovat kovasti töissä, että palaisin mahdollisimman pian. Minä katselen nyt kuinka asiat etenevät, sillä haluan nauttia jokaisesta hetkestä, halista ja vauvan tuhinasta.

img_20160926_131708

Ensimmäinen viikko on sujunut hyvin. Vauva syö hyvin, on melko ahmatti, maitoa riittää. Pojallamme on kovin erilainen temperamentti kuin tyttärellämme, hän tuskin itkee pikemminkin vikisee, kun on nälkä. Hän on vain syönyt ja nukkunut ja valveilla ollessaan viihtyy sitterissä kuunnellen soivaa pehmolelua. Tyttäremme itki hysteerisesti alusta saakka niin vaippaa vaihtaessa kuin kylvettäessä ihan kuin joku olisi kiduttanut. Tyttäremme ei suostunut nukkumaan sängyssään lainkaan, halusi vain nukkua vatsaa vasten. Tämä poika viihtyy kapaloituna sängyssään. Yöt ovat sujuneet toistaiseksi hyvin syöttöjä noin 1.5-3h välein. Koska totuin tyttäremme kanssa rikkinäisiin öihin -oli kuukausia jolloin meillä heräiltiin joka 15min välein- nämä 1.5h-3h pätkät tuntuvat luksukselta! Viime yönä oli yksi yli 3h pätkä! Olo on siis toistaiseksi virkeä, mutta ennen kaikkea onnellinen ja kiitollinen tuosta pienestä ihmislapsesta. Järkyttävä nälkä päällä, sillä pikkukaveri syö koko ajan päiväsaikaan. Olenkin mättänyt hyvällä omallatunnolla valtavia määriä rasvaisia juustoja, jogurttia, pastaa, porkkanaa, jotta maito on täynnä ravinteita.

___

The first week at home has gone fast. Everything has been rolling nicely. The baby sleeps swaddled in his cot, breastfeeding is painless and he feeds well. Nights have been good too, he has woken up  every 1.5h-3h. It seems luxurious as with our daughter I got used to broken nights when she woke up every 15min and did not settle. This little boy likes to be swaddled, feeds and falls back to sleep in his own bed. His temperament seems to be very different from our daughter. The cries are quiet whinging and he only cries a bit when changing nappy. Our daughter used to scream hysterically about everything hunger, changing nappy, bathing, boredom..everything. Maybe it all feels different as we have gone this through once. This time I find it is so therapeutic and I truly enjoy the baby smell and cuddles. I enjoy the walks around Albert Park lake. Today we had a 1.5h walk and it was so lovely to walk properly without a big pregnancy belly. Every moment is precious and I am so thankful for this  little human being.

img_20161002_134312

Lukemisesta ja klassikoista – Reading and Classics

Olin itse lapsena kovin kranttu lukija. Opin lukemaan hyvin aikaisin, mutten jotenkin vain innostunut kirjoista. Ihastuin lukemiseen vasta lukioaikoina, jolloin ahminkin pino tolkulla suomalaisen kirjallisuuden klassikoita Waltarin Appelsiininsiemenestä ja Sillanpään Nuorena Nukkuneesta Lehtosen Putkinotkoon.

img_20160911_143556

Elwoodin rantakaistale – Elwood beachside

Olen yhä kovin kranttu lukija. Jos kirja ei tempaa minua mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta en ole riittävän pitkäjänteinen lukeakseni kirjaa loppuun. Tällä hetkellä ahmin Virpi Hämeen-Anttilan ”Tapetinvärinen” kirjaa, joka on muuten oivallinen kerronnallinen pläjäys. Se kertoo tarinaa naisesta ja hänen ystävästään, mutta on vaikeaa sanoa kuka on hullu ja onko ystävää edes olemassa, kerrassaan koukuttavaa kerrontaa. Muutama luku on vielä jäljellä enkä malta odottaa kuinka kirja päättyy.

img_20160913_140651

Tyttäreni on hyvin samanlainen. Häntä on vaikea saada innostumaan kirjojen lukemisesta. Mitkään modernit kirjat moderneine printtikuvineen eivät häntä kiinnosta, hän tykkää klassikoista ja maalatuista kauniista kuvista. Vein tyttäreni kirjaston tarinatuokioon viime perjantaina enkä ole nähnyt häntä niin tylsistyneenä aikoihin. Siellä luettiin jotain tyhjänpäiväistä kalakirjaa, jossa ei ollut juonta sitten lainkaan. Tyttäreni on vaativa kuuntelija ja vain harvoin valikoidut kirjat kiinnostavat häntä. Näitä ovat klassiset suomalaiset Aino-kirjat, Muumi -kirjat ja ranskalaiset Babar-kirjat. Babar on ehdoton hitti ja ne ovatkin kielellisesti varsin haastavia ja tarinoiltaan mielenkiintoisia. Lisäksi erityinen lempikirja on vanha klassikko ”Pikkulilli Isojalka”, joka oli myös omassa lapsuudenperheessäni se ykköskirja.

img_20160913_140827

Aino kirjat – Finnish Aino classics

img_20160913_140810-1

Pikku Lilli Isojalka – Little Lily Bigfoot

Viime viikonloppuna menin täällä muutaman kuukauden välein järjestettävälle lasten vaate ja tavarakirppikselle. Sieltä löysin ikivanhat klassikot Pinokkion, Hannun ja Kertun sekä Jaakko ja Pavunvarsi -kirjan. Kirjat olivat kauniisti klassisesti kuvitettuja 3-5 vuotiaille suunnatulla tekstin määrällä. Ostin kirjat muutamalla dollarilla ja jestas mikä hitti ne ovatkaan olleet siitä saakka. Niitä on luettu, aamuisin, päivisin, iltaisin, jatkuvasti, yksin ja autettuna. En ole koskaan nähnyt tytärtäni niin haltioituneena. Siispä vanhat klassikot iskevät. Eikä ihme, niissä on noitia, jotka syövät pikkupoikia, jättiläisiä, jotka syövät ihmisiä, taikapavunvarsi, henkiinheräävä puunukke. Jotakin niin paljon enemmän kuin Peppa Pig tai Maisa Hiiri.

img_20160913_100121-1

Read with Mummy -library for 3-5 year olds.

En tiedä tuntuuko teistä muista samalta, mutta uusista tarinoista puuttuu sitä hullua mielikuvitusta sellaista todellisuuden pakoa. Lisäksi monet moderneista kirjoista ovat hyvin sensuroitua ja sellaista pumpulitarinaa. Toista ovat vanhat klassikot: Hannun ja Kertun isä hylkää lapsensa metsään, Jaakon äiti on leski, Pinokkion isä on lapseton ja vaimoton ja toivoo kovasti lasta. Elämän raadolliset kuvaukset ovat osa näitä tarinoita. Ne herättävät kysymyksiä ja saavat lapsen miettimään. Lisäksi pelottavat noidat ja jättiläiset tai joutuminen valaan vatsaan ovat kiehtovia lapsen mielessä.

Kovan internet etsinnän tuloksena löysin samaan ihanaan klassikkokirjasarjaan kuuluvat Ruma Ankanpoika, Tuhkimo, Punahilkka ja Lumikki sadut. Tilasin ne välittömästi! En malta odottaa, että pääsemme nauttimaan lukuhetkistä näiden klassikoiden parissa.

___

I have always been a very fussy reader. I learned to read really early but I was not interested in books. It was not until high school years when I started reading without someone forcing me and during those years I read through all the Finnish literature classics I could get to my hands from literature Nobel prize winner F.E. Sillanpää to Mika Waltari classics.

I am still a very fussy reader, if the book does not attract me right from the beginning I have no patience to read it through. Currently I am reading a Finnish novel written by Virpi Hämeen-Anttila called ”Tapetinvärinen” (The Colour of a Wallpaper). It is genius. It tells about a female author and her relationship with her childhood friend but whilst reading the story a reader starts suspecting either of the ladies is mentally crazy but it is hard to tell which one and whilst the book approaches the end reader starts suspecting maybe the friend does not even exist…The book is extremely captivating and I cannot wait to read the last few chapters I have left.

My daughter is very similar to me. It is hard to find books that she is interested in reading. I took her to the story time at the local library last week Friday and I have never seen her so bored. The story they read was extremely boring modern story about fish with no storyline or exciting plot. My daughters favourite books are Finnish classic Aino books, Moomin books and French Babar books. She also loves the old classic ”Pikku Lilli Isojalka” (Little Lily Bigfoot) that is a story about a tiny witch with big feet. This used the be the hit book in my childhood as well.

img_20160913_140906

Babar books..We have borrowed almost all Babars they have in the local library.

Last weekend I went to the children´s second hand cloth and book market and I found the old classics Pinocchio, Hansel and Gretel and Jack and the Beanstalk for only a few dollars. The books are part of the Read with Mummy library for 3-5 year olds and the illustrations in the books are so beautiful and classic. They have been my daughter´s favourite ever since. We have read them in the morning, during the day and evening, she has been reading them by herself and with us. It is clear these old classics are everlasting. The witches who eat little boys, ogres who eat human, wood puppets who become alive. So much better than Peppa Pig or Maisy Mouse.

I don´t know if you feel the same way but the modern stories seem to lack that endless imagination. Everything is very protected and marshmallow. Old stories have the sad side of the life visible. The father of Hansel and Gretel left children to the forest for wild animals to find as they had no food to eat. Jack´s mum is a widow, Pinocchio´s dad is lonely and sad without a wife and child. These cruel details raise questions and make children think. In addition to this witches and ogres are intriguing for small children, safe fear through the books.

After the long internet hunt I found Cinderella, The Red Riding Hood, Ugly Duckling and Snow White and the Seven Dwarfs that are part of this same library. I bought them all and cannot wait to read these classics with my daughter. As a tip if you live in England you can buy these books so cheaply on Amazon, under a pound or maybe one or two. I warmly recommend. They are so well illustrated and just the perfect amount of text for toddlers!

No doubt I am enjoying my maternity leave!

img_20160911_142616

A bit over 37 weeks and a bit over 2 weeks to the due date.

Äitienpäivän Banaanikakku -Mother’s Day Banana Cake

IMG_20160508_171013

Hyvää äitienpäivää jokainen äiti, mummi ja isomummi!

Minulla oli mitä ihanin äitienpäivä. Luulen, että tämä päivä tuntuu vielä erityisemmältä nyt, kun sisälläni kasvaa toinen pieni elämä. Sain aamulla aamupalan sänkyyn, kasan lahjoja ja mitä koskettavimmin kirjoitetun kortin. Kävimme lounaalla läheisessä gastropubissa Coppersmith, jonka jälkeen tulimme kotiin leipomaan äitienpäiväkakkua. Tein muunnellun version Choccochillin banaanikanelikakusta ja jestas se oli tajunnanräjäyttävän hyvää. Mieheni vetäisi kolme palaa yhdeltä istumalta, tyttäreni kaksi ja minä kaksi! Niin herkullista, että tätä tehdään uudestaan ja pian. Tässä ohje. Suosittelen kokeilemaan. Voi olla, ettei tätä kakkua ole huomenna enää jäljellä…

Banaani-kanelikakku

3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurajauhoja
½ dl perunajauhoja
1 1/2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljajauhetta
2 ½ tl kanelia
ripaus suolaa
2 banaania
2 ½ dl kauramaitoa
1 dl rypsiöljyä
vegaanista margariinia ja mannahiutaleita vuokaa varten

Kuorrute:
2 rkl vegaanista margariinia
2 dl tomusokeria
1 tl kanelia
2 rkl vettä

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
2. Sekoita kuivat aineet yhteen.
3. Muussaa banaani toisessa kulhossa. Sekoita banaanisoseeseen kauramaito ja rypsiöljy.
4. Kaada banaani-öljy-kauramaitoseos kuivien aineiden sekaan ja sekoita hyvin.
5. Voitele irtopohjavuoka margariinilla ja pyörittele mannahiutaleissa.
6. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 30-35 minuuttia tai kunnes haarukkaan ei enää tartu taikinaa. Anna kakun jäähtyä hyvin.
7. Kuorruta jäähtynyt kakku. Ripottele kanelia päälle.

Nauti!

IMG_20160508_170811

Happy mother’s day! I think it felt even more special now when I have another small person growing inside my tummy. I had the most amazing day that started with the breakfast in bed, a pile of presents, cuddles and a lovely lunch in the local gastro pub Coppersmith whilst my daughter was sleeping her day time nap in her pram. After the pub lunch we came home and started baking mother’s day cake. I made the most delicious banana cake. The sign of a good cake is that my husband ate three slices in one go, my daughter went for seconds and even I had two slices straight up -the cake was super delicious! I will bake this again, soon! Below the recipe. I hope you enjoy it as much as we did!

IMG_20160508_171009

Banana Cinnamon Cake

1 1/2 cup white flour
1/2 cup oat flour
1/4 cup potato starch
3/4 cup sugar
2 tsp baking powder
2 tsp vanilla powder (vanilla sugar if you cannot find the natural vanilla powder)
2 ½ tsp cinnamon
hint of salt
2 bananas
1 1/4 cup oat milk
1/2 cup canola oil
vegan margarin and semolina to coat the cake tin

Icing:
2 tbs vegan margarin (Nuttlex in Australia)
1 cup icing sugar
1 tsp cinnamon
2 tbs water

1. Heat up oven to 175 celsius degrees.
2. Mix dry ingredients together.
3. Mash banana. Mix oil and oatmilk and mix mashed banana into the mixture.
4. Pour banana-oatmilk-oil mixture into the dry ingredients and mix well.
5. Coat the cake tin with margarin and semolina.
6. Pour the dough into the cake tin. Bake 30-35minutes or until the cake passes the fork test. Let the cake cool down.
7. Coat the cake with icing when cool. Sprinkle some cinnamon on top.
Enjoy

Vauvauutisia ja Australian Lapsiperhearkea Osa 1: Kalliit Päiväkodit

Osa on varmasti jo sosiaalisessa mediassa huomannutkin, mutta odotamme toista lasta saapuvaksi syyskuussa tänä vuonna! Kaikki on mennyt toistaiseksi mukavasti ja itse asiassa enteilinkin sukupuolen heti oireiden perusteella. Oikeassa olin.

baby toes

Halusimme odottaa, että tyttäremme on reilun kolmivuotias, en ole niitä naisia, jotka jaksavat lapsiperhearkea kahden vaippaikäisen kanssa. Tyttäremme on nyt jo hyvin itsenäinen, poissa vaipoista, ruokailee itse, nukkuu lähes joka yön putkeen omassa sängyssään, puuhailee itsekseen ja on kaiken kaikkiaan vain päivänsäde. Tuntui juuri sopivalta ajalta järisyttää helppoa arkea heh!

Ajattelin kirjoittaa sarjan postauksia Australian lapsiperheen elämään liittyen ensin päivähoidosta Australiassa,  sitten julkisesta äitien ja lasten sairaanhoidosta sekä viimeiseksi äitiysturvasta täällä valtameren tuolla puolen. Tässä sarjan ensimmäisessä postauksessa kuvailen hieman päivähoitoa Australiassa, sillä se on meille hyvin ajankohtainen kysymys.

Perhesuunnittelu Australiassa on kovin erilaista verrattuna Suomeen. Päivähoitokustannukset ovat korkeat. Meidän tapauksessamme Melbournen ydinkeskustassa päivähinta päiväkodissa on 135 dollaria eli 91 euroa päivältä. Päiväkodista maksetaan n. 50 viikkoa vuodessa, jolloin vuosikustannukset nousevat 23 000 euroon (n. 34 000 dollariin). Australian sosiaalijärjestelmä Centrelink tukee lasta kohden maksimissaan 7500 dollaria vuodessa 15 000 dollariin saakka eli omaksi maksettavaksi jää n. 17 900 euroa vuodessa (n.34000-7500 dollaria) . Tämä tarkoittaa n.1500e kuussa per lapsi (n.2200 dollaria). Meistä tämä tuntui halvalta Lontoon jälkeen, jossa maksoimme nannysta 420 puntaa viikossa (yli 500euroa viikossa) eli reilut 2000 euroa kuukaudessa ilman mitään avustusta. Tosiasia kuitenkin on, että jos täällä Australiassa on kaksi lasta päivähoidossa maksaa se kaksi kertaa tuon summan, jolloin kuukausi kustannukset nousevat 3000 euroon kuussa (4400 dollaria/kk). Tämä alkaa olla jo huomattava menoerä lapsiperheelle ja siitä syystä monet aussinaiset jäävät kotiin tai  työskentelevät vain 3 päivää viikossa, jolloin sosiaalietuutena saatu maksimituki kattaa melkein päivähoidon hinnan. Osa puolestaan yrittää ajoittaa toisen lapsen siten, että esikoinen olisi jo kinderissa tai pre-schoolissa, jolloin kustannukset edes toisen lapsen kohdalla hieman laskevat. Ongelmaksi tulevat kuitenkin päivien pituus ja koululomat. Kinderissä tarjotaan vain 20 tuntia viikossa ja seurataan koulun lomia, joten täyttä päivää tekevät vanhemmat joutuvat silti maksamaan lisää ekstratunneista ja tekemään erityisjärjestelyjä koululomien ajaksi, jolloin kustannukset nousevat jälleen.

Australiassa kuten Britanniassa tämä johtaa kahteen pääleiriin: naiset jäävät kotiäideiksi tai tekevät vain maksimissaan 3 päivää viikossa. Kolmas leiri, täyttä työpäivää tekevät pienten lasten äidit ovat hyvin harvassa (itselläni ei ole lähipiirissä yhtäkään paitsi suomalaiset naiset täällä!).  Itse en haluaisi kuulua kumpaankaan kahdesta pääleiristä, koska väistämättä oma urani kärsii, jos jään pitkäksi aikaa kotiin tai vähennän työpäivien määrää viikossa. Lisäksi rakastan työtäni niin kovasti, että toivon voivani tehdä täyttä päivää tulevaisuudessakin. Tästä leiriytymisestä on seurannut Australiassa paljon sukupuolten välistä epätasa-arvoa, joka suomalaiselle naiselle näyttää hyvin vanhanaikaiselta ja epäreilulta. Muutoksen aikoja eletään ja muun muassa suuri ANZ pankki kampanjoi naisten palkkaamisen ja naisten oikeuksien puolesta työelämässä. Katso vaikuttava ANZ #equalfuture mainos. Mainosteksti tylysti toteaa ”Girls start off so far ahead but the system’s not designed for women to succeed. Let’s create the system that is.”

Suomalaiselle tämä keskustelu on hyvin vieras. Tuntuu usein, että Suomessa lapsia toivotaan ja tulee, niitä ei suunnitella. Täällä kuten Britanniassa perhesuunnittelu on tärkeää, muuten kustannukset tai vaikutukset omaan uraan saattavat olla hyvinkin turmiolliset. Huomaamattani minusta tuli jo Lontoo-aikana varsin feministi, jollaiseksi en aiemmin itseäni tunnustanut. Nyt huomaan sen vain vahvistuvan, kun huomaan miten naiset luopuvat täällä monista asioista tilanteen pakosta. Paljon mietittävää.

Päiväkodit ovat kyllä ihania täällä Australiassa ja paljon varaa valita. Laitoimme tyttäremme Reggio Emilia opetusmetodia käyttävään päiväkotiin. Tämä metodi on hieman Montessorin kaltainen. Korostaa taidetta ja musiikkia osana oppimista. Kaikki lelut ja tarvikkeet on valmistettu luonnon materiaaleista. Oppiminen tapahtuu lasten tahdissa ja erityishuomio kohdistuu lapsen vahvuuksiin ja niiden kautta pyritään kehittämään ja opettamaan lisää, sillä tällöin lapsi omaksuu oppimansa paremmin. Päiväkodissa on musiikkihuone, kirjasto, taide-alue, perhos ”pyhäkkö”, joka on pitkä joka kerroksen halki menevä lasitettu alue perhosille jne. Tässä muutamia ihastuttavia kuvia päiväkodista.

IMG_20151205_102639

Taidehuone

IMG_20151205_102009

Kirjasto

IMG_20151205_102129

Leikkialue

IMG_20151205_105920-2

Taidetta tarinoin

IMG_20151205_102541

Hyönteishuone

IMG_20151205_102325

Leikkialue/keittiö ja olohuone

IMG_20151205_104316

Ulkoleikkialue

Tyttäremme kehitys on mennyt huiman harppauksen eteenpäin tässä päiväkodissa ja opettajilta olemme saaneet palautetta, että hän turhautuu tällä hetkellä oman ikäistensä parissa ja hakeutuu vuotta vanhempien seuraan. Kielenkehityksessäkin hän harppasi hieman hitaasti kehittyneestä kaksikielisestä lapsesta melkeinpä vuoden omaa tasoaan edelle. Voin siis suositella Reggio Emilia päiväkotia sydämestäni ja tyytyväisenä kustannan päiväkodin hinnan. Opettajat ovat mahtavia, omassa keittiössä valmistettu ruoka herkullista ja aktiviteetit kerrassaan loistavia. Kukkarolle se käy, mutta voiko koulutuksesta ja lapsenhoidosta koskaan maksaa liikaa? Eikö se olen yksi tärkeimpiä investointeja lapsen tulevaisuuteen?