Hello Maailma!

Viime kerrasta onkin aikaa. Mä en ole halunnut hyljätä tätä blogia. Se on mun mielessä koko ajan. Se voimaannuttaa mua läsnäolollaan vaikken olekaan ehtinyt kirjoitella. Yksinkertaisesti mun elämä on vaan melkoisen hektistä eikä ole ollut aikaa istahtaa tietokoneen ääreen. Tai no tuskin mun elämä poikkeaa mitenkään kenenkään muun kahden pikkulapsen äidin elämästä siis turha suurennella. Olen töissä nyt neljä päivää viikossa. Se on mahtavaa, mä rakastan mun työtä. Unettoman ja levottoman yön jälkeen se antaa mulle voimia mennä toimistolle, se on mun elämä eikä kenenkään muun. Mulla alkaa lisäksi johtajakoulutus tässä kuussa, aika jännää. Mun työnantaja on kyllä vaan huippu ja tukee urakehitystä ainutlaatuisella tavalla.

Viime aikoina on mulla ollut unet vähissä. Meidän pikkumies lyö kohta isosiskonsa kisassa kuka pitää äitiä hereillä enemmän. Meidän tytärhän oli aivan onneton nukkuja kunnes täytti 2 vuotta, sen jälkeen on hän nukkunut kuin tukki (nukkuu pikkuherran huudonkin läpi!). Pieni mies puolestaan herättää mut ehkä noin 10 plus kertaa per yö ja lipittää rintamaitoa ehkä 8 kertaa per yö. Jos mä siis en muista mikä viikonpäivä tai vuosi on ei se ole alkavaa dementiaa vaan yksinkertaisesti sitä et mun pisin unipätkä per yö on n. tunti. Mut kyl mä vaan jaksan. Me ollaan jo voiton puolella. Pikkuherra on kohta 1v ja sitte ehkä enää vuosi unettomia öitä edessä ja luulis sitte helpottavan! Optimismilla mä pusken läpi ne vaikeat ajat vaikka on itku kyllä ollut herkässä viime aikoina, ihan vain väsymyksestä. Mut sitte aina mietin et mitä se itkeminen siinä auttaa, kun elämän on vaan pyörittävä ja silloin se itku häviää.
IMG_20170831_124854

Tänne Melbourneen on kevät tulossa kovaa vauhtia. Me muutetaan taloa nyt piakkoin ja sepäs vasta ihanaa. En mä sinänsä odota muuttorumbaa, itse asiassa en tiedä miten se onnistuu näillä unettomilla öillä ja ajan puutteella ja sillä et tehdään se muutto miehen kanssa ihan kaksin mutta uuden alku on aina ihanaa. Kevät on uuden alkua ja samoin on uusi koti. Kirsikkapuiden ja magnolioiden kukat on vaan niin kauniita, ettei sitä voi niitä katsellessa masennella väysmystä tai muutakaan stressiä.

IMG_20170824_133152

Suomireissu oli aikamoisen tunteikas ja siitä palautuminen niin fyysisesti kuin henkisesti on kestänyt jonkin aikaa. Nyt ollaan taas takaisin tässä omassa arjessa ja kaikki energia menee siihen, että saa ruokittua lapset ja työt tehtyä. Välillä mä haaveilen just tällaisesta pienestä omasta hetkestä et ehtisin kirjoittaa blogia tai lukea jotain kirjaa. Mut kaikki aikanaan, nyt on tämä pikkulapsiaika kun aikaa ei ole kuin perusarkeen ja sitte sen jälkeen koittaa aika, et on taas aikaa itselle.

IMG_20170827_111216

Mä olen vaan niin kiitollinen noista kahdesta pikkurakkauspakkauksesta. Ne on vaan niin suloisia vaikka ne uuvuttaakin mut. Tää muutto on siitäkin jännä juttu, että ma aion nyt sitten heittää kaikki vauvakamat kirpparille. Mun lisääntyminen tällä planeetalla on nyt loppu ja joku muu voi hyötyä noista ihanista vaatteista. Tähän päätökseen tuleminen ei ollu helppoa, sillä mä olen haaveillu kolmannesta lapsesta, mutta tuo suomimatka avarsi siinä, että jos haluan lähitulevaisuudessa tehdä matkan itse ja milloin haluan on toi kahden lapsen luku ihan maksimi. Mä en vaan pysty kuvittelemaan, että lykkään matkustusta tai et tarviin miestä noille matkoille, se syö mun itsenäisyyttäni. Lisäksi en mä jaksa enää olla raskaana. On se sellainen koettelemus kropalle ja kun mulla on se veritulppariskikin niin en vaan jaksa piikittää itseäni hepariinilla enää kolmatta jaksoa. Aluksi oli sellainen haikea olo kuten aina suuren päätöksen edessä mutta kuten aina seuraava vaihe on helpotus ja sitä seuraa innostus, että jee elämähän alkaa ihan uudelleen kohta, kun toi pieni mies on hieman isompi ja sitte onkin taas vapautta mennä ja tulla ja ihanaa aikaa miehen kanssa kaksin! Mut nyt mä lähden lepäilee tätä flunssaa pois duuniin. Toivottavasti kaikilla oli ihana viikonloppu!

Mainokset

Slow life, good life?

Tovi on taas vierähtänyt viime postauksesta. Äitiyslomalla on ollut vaan aika ihanaa. Sellainen spesiaaliside minulla on tuohon pikkumieheen. Parin viikon päästähän palaan töihin -jaiks! Oltiin myös lomalla Queenslandissa katsastamassa uusi oma talomme -jonka näin ensimmäistä kertaa- kaupathan teimme etänä, vain mieheni näki talon livenä. Häntä siis jännitti tykkäisinkö, tietenkin tykkäsin. Aivan ihana oma koti. Neljä huonetta, kaksi loungea, keittiö, kaksi kylppäriä, joista toinen ensuite sekä uima-allas. Todellinen Australian unelma kansallispuiston kupeessa. Luultavasti siis saamme niin hyviä kuin pahoja vierailijoita, siis niin kenguruita kuin käärmeitä hehe! Olisin halunnut jäädä sinne ihan heti, niin ihana tuo talo oli.

IMG_20170320_134143

Kuten postauksen otsikko toteaa yhden jutun huomasin itsestäni lomalla ollessa. Olen liian suurkaupungistunut. Minulla on kiire koko ajan. Tätä elämä Lontoossa melkein 5 vuotta teetti ja sitten Melbourne, joka ei sekään mikään rauhallinen ole. Melbournen autokuskit ovat kamalimpia maailmassa, niin agressiivisia ja säännöistä ei välitetä tippaakaan. Muutenkin on kiire ja ruuhka aina. Sellainen valaistumiskokemus tuli, kun menin yksin ruokakauppaan lomalla. Kävelin valonnopeudella hyllyltä hyllylle, kahmin kainaloihin tarvittavat, painuin kassalle ja harmistelin mielessäni, kun oli jonoa. Aloin katsella ympärille, kun muut kävelevät leppoisasti, hengailevat hyllyillä, odottelevat kassalla katsomatta kelloaan. Jestas, tälläiseksikö olen tullut ajattelin. Queenslanderit ovat tunnettuja rauhallisesta rytmistä ja rennosta elämänasenteestaan, siellä on vielä se todellinen aussihenki ”no hurry, no worries”.

IMG_20170318_175806

Sanoin miehelleni, kun pääsin kotiin, että tästä on tultava loppu ja meidän täytyy keskittyä hidastamaan elämäämme. Rakastan sitä, että tehdään paljon, mutta se on eri asia kuin kiire. Tietysti elämme niin kutsuttuja ruuhkavuosia, mutta se ei tarkoita jatkuvaa kiirettä, pikemminkin vain sitä, että tekemistä riittää. Juttelin asiasta viikonloppuna ystäväni kanssa ja hän totesi, että jo useita vuosia takaperin ennen kuin slow life liike syntyi yksi hänen pomoistaan totesi, että liian usein, kun ihmisiltä kysytään mitä kuuluu vastaukseksi tulee ”ollut aika kiirettä”.  Tämä samainen pomo oli herättänyt kysymyksen ”milloin kiireydestä tuli sosiaalisesti hyväksyttävä vastaus, kun kysytään kuulumisia!”. Niin totta eikö? Itse huomaan vastaavani tuohon kysymykseen aivan liian usein, oikeastaan aina ”huh ollut kiire”.

IMG_20170318_093710

Ehkä minulla nyt kolmen kympin rikkouduttua on alkanut sellainen oman elämän kyseenalaistaminen. Ihailen niin ihmisiä, jotka eivät hötkyile ja joilla ei ole aina tuli hännän alla. Tuskinpa koskaan tulen olemaan rauhallinen, hidas tai täysin rento, onhan luonteeni pikemminkin spontaani, temperamenttinen ja menevä, mutta voisin pienen annoksen tuota slow lifea ottaa elämääni. Ehkä tulevaisuus Queenslandissa opettaa. Ehkä alan edes kävellä hitaammin tai vain pysähtyä katselemaan ympärille kellon sijaan.

IMG_20170319_180201

Mikään ei suoraan sanottuna ollut ihanampaa kuin kävellä aamu ja iltakävelyt rannalla lomallamme Aussien kultarannikolla. Siis se tyynen valtameren tuoksu, lämmin henkäilevä tuuli, pehmeimmistä pehmein hiekka jalkojen alla ja vaan rauhoittava horisontti ja silmänkantamattomiin ulottuvat hiekkarannat ovat jotakin niin ainutlaatuisia. Siellä mieli lepää ja niin ruumiskin. Olisinpa voinut purkittaa nuo hetket.

Kiirettä ja Joulua ja Yrittäjyyttä… – Busy Times and Christmas

Minulla on ollut aivan uskomaton kiire. Ei joulun takia vaan sen vuoksi, että olen perustamassa yritystä suomalaisen ystävättäreni kanssa ja se vain imaisee mukaansa. Kun tekee jotain omaa ja sellaista mistä nauttii aika vain hujahtaa ja huomaamatta kaikki aika kuluu järjestelyjä tehden!

Joulun olimme ihan oman pikkuperheemme kera tällä kertaa. Ensimmäinen joulu seitsemään vuoteen, ettemme ole matkustaneet ja ah kuinka rentouttavaa olikaan, ettei ollut lentokenttähärdelliä jouluruuhkissa! Meillä ne kentät ovat yleensä olleet Heathrow tai Melbourne ja huh kuinka hullu meno joulunaikaan onkaan.

Sain aivan ihanan joululahjan rakkaalta mieheltäni. Hän tietää kuinka haluan kehittyä valokuvaajana eli sain uuden aivan mielettömän linssin. Sellaisen, jota ammattikuvaajat  ylistävät yhtenä parhaana linssinä mahtaviin taidekuviin. Tässä postauksessa siis hieman harjoittelukuviani…

Kohta täällä bloginkin puolella jänniä uutisia bisneksestä..siihen saakka kiirettä pitää. Anoppi saapuu pian kylään ja sitten myös yksi rakas ystäväni perheineen saapuu Suomesta Melbourneen meidän iloksemme viikoksi. En malta odottaa! Vietämme uuden vuoden täällä yhdessä! Tässä alla meidän viikon verran fiiliksiä..

unadjustednonraw_thumb_4e

unadjustednonraw_thumb_51

Tässä ihanaa vegaaniruokaa…bataattipalloja salaatin päällä!

unadjustednonraw_thumb_53

unadjustednonraw_thumb_5d

unadjustednonraw_thumb_5e

I have been so busy lately, sorry about blog silence! This Christmas we spent with just our own little family which was lovely. First no travelling Christmas for 7 years! No Heathrow or Melbourne airport rush -so amazing! I got the most amazing new lense for my camera as a Christmas present from my dear hubby. Above you can see the practice shots I have made. This lense is praised by professional photographers to be one of the favourite lenses for artistic shots! I do love it already! Soon some exciting news in my blog! Now I will go to bake some cinnamon buns with my dear daughter!

Chloe Drew Laukku – Chloe Drew ”Push Bag”

Heipparallaa. Ollut hirveä kiirus viime viikkoina. Mulla on ystävättäreni kanssa yksi projekti meneillään ja siihen hukkuu suurin osa vapaa-ajasta eikä blogin päivitykselle ole jäänyt paljoakaan aikaa.

Halusin kuitenkin postata kuvan mun lempilaukustani. Olen haaveillut jo pidempään jonkin tyylikkään designer laukun ostamista. Jahkailin Chloe Drew laukun ja Valentinon Lock Bagin välillä. Jotenkin toi Chloen Drew on vaan niin ajaton ja kaunis. Laukku oli itselleni sellainen palkinto koko työvuoden rehkimisestä ja raskauden loppuunsaattamisesta. Olihan se aikamoinen suoritus painaa täyttä työviikkoa ison vatsan kanssa.

img_20161014_135637

Tämä laukku onkin ollut käytössä lähes päivittäin. Itselleni tällainen laukku, jonka voi laittaa yli olan on kaikkein käytännöllisin lasten kanssa, sillä minulla on erikseen hoitolaukku roikkumassa vaunuissa enkä sinne halua laittaa omia tavaroitani. Olihan se aika turhamaista ostaa tämä laukku, mutta harvoin sijoitan isoja summia, joten koin että näin yli kolmenkympin iässä on se sallittua! Ostin sen liikkeestä nimeltä Marais, joka on Burke Streetillä Melbournen keskustassa. Hinta oli edullisempi kuin muualla ja palvelu erinomaista. Liike itsessään on nähtävyys. Vaikkei mitään ostaisi kannattaa piipahtaa sisään!

img_20161016_114156

___

Hi! I have been terribly busy the past weeks. My friend and I have a project going on and it takes most of my free time at the moment. I wanted to however post about my new bag -Chloe Drew bag- that I kind of purchased as a ”push bag” for myself. It was my own reward for myself for the past year that was busy both at home and at work. Working full time and being pregnant whilst having a toddler too is not easy and I thought that this bag can remind me of the fact that I made it! It is a bit superficial to buy these kind of expensive designer pieces but I love them. I was trying to choose between Chloe Drew and Valentino Lock Bag and I eventually chose Chloe Drew as it is more classic and goes with anything.

img_20161014_135705

I have been wearing it pretty much every day ever since.  I bought it from the store called Marais on Burke Street in Melbourne CBD. They had a super competitive pricing and great service too!

Ensimmäinen viikko kotona ja imettäminen – The First Week at Home

Ensimmäinen viikko vastasyntyneen kanssa on vierähtänyt kotona. Kuinka erilaista kaikki onkaan toisella kertaa. Ensimmäisen kanssa olin jossain shokin ja kauhistuksen välitilassa ensimmäiset kuukaudet miettien minunko pitäisi huolehtia tästä nyytistä, pitää tämä pieni olento hengissä, kuinka? Nyt olen vain nautiskellut haleista, vauvantuoksusta ja ennen kaikkea imettämisestä.

img_20160924_142154

Imetys aiheuttaa paljon tunteita. Siihen liittyy syyllisyyttä, tuskaa, epäonnistumista, ahdistusta, vapaudenpuutetta ja kaikkea sitä sekaisin. Omalla kohdallani, ensimmäisen lapsen kanssa imetys lähti käyntiin vaivatta mutta allergioiden vuoksi luovutin 7kk jälkeen. Olen kokenut tuosta päätöksestä syyllisyyttä siitä saakka. Koin, että todella epäonnistuin. Luovutin sen vuoksi, että saisin syödä mitä vaan itse eli olin itsekäs. Pää oli hajota kun ei saanut syödä maitoa, munaa, pähkinöitä lähes mitään, en voinut juuri ulkona syödä koskaan…maitovarantokin alkoi heiketä, kun dieetti kaventui ja laihduin jo varsin alhaisesta painosta vielä lisää.

img_20161001_163516

Nyt toisen kanssa olinkin jo etukäteen päättänyt, että jos vain imetys lähtee vaivatta käyntiin en luovuta ja nautin joka halista ja jokaisesta syöttöhetkestä. Vaikka sitä välillä onkin olo, että on pikemminkin meijeri tai lypsylehmä on se minulle itselleni terapeuttinen kokemus. Naisen keho on ihmeellinen, että se todella tuottaa jotakin, jolla vauva pysyy hengissä. Lisäksi tyttäreni kanssa totesin jälkikäteen, että pullosirkus oli paljon kuluttavampi vaihtoehto kuin imetys ja kapea dieetti. Etenkin, kun matkustelimme paljon oli pullojen kanto, korvikkeen kanto ja pesu aivan kaameaa. Maiden vaihtuessa jouduimme myös totuttamaan tyttäremme uuteen korvikkeeseen..huh..jos minun ei tarvitse käydä tuota läpi uudelleen en aio.

img_20161002_120312

Ainoa syy miksi ehkä vaihtaisin imetyksen osittain imetykseen, osittain pulloon olisi töihin paluu 6kk jälkeen. En ole vielä päättänyt mitään paluustani, sillä on aivan liian aikaista sanoa mitään. Tiedän tosin, että he toivovat kovasti töissä, että palaisin mahdollisimman pian. Minä katselen nyt kuinka asiat etenevät, sillä haluan nauttia jokaisesta hetkestä, halista ja vauvan tuhinasta.

img_20160926_131708

Ensimmäinen viikko on sujunut hyvin. Vauva syö hyvin, on melko ahmatti, maitoa riittää. Pojallamme on kovin erilainen temperamentti kuin tyttärellämme, hän tuskin itkee pikemminkin vikisee, kun on nälkä. Hän on vain syönyt ja nukkunut ja valveilla ollessaan viihtyy sitterissä kuunnellen soivaa pehmolelua. Tyttäremme itki hysteerisesti alusta saakka niin vaippaa vaihtaessa kuin kylvettäessä ihan kuin joku olisi kiduttanut. Tyttäremme ei suostunut nukkumaan sängyssään lainkaan, halusi vain nukkua vatsaa vasten. Tämä poika viihtyy kapaloituna sängyssään. Yöt ovat sujuneet toistaiseksi hyvin syöttöjä noin 1.5-3h välein. Koska totuin tyttäremme kanssa rikkinäisiin öihin -oli kuukausia jolloin meillä heräiltiin joka 15min välein- nämä 1.5h-3h pätkät tuntuvat luksukselta! Viime yönä oli yksi yli 3h pätkä! Olo on siis toistaiseksi virkeä, mutta ennen kaikkea onnellinen ja kiitollinen tuosta pienestä ihmislapsesta. Järkyttävä nälkä päällä, sillä pikkukaveri syö koko ajan päiväsaikaan. Olenkin mättänyt hyvällä omallatunnolla valtavia määriä rasvaisia juustoja, jogurttia, pastaa, porkkanaa, jotta maito on täynnä ravinteita.

___

The first week at home has gone fast. Everything has been rolling nicely. The baby sleeps swaddled in his cot, breastfeeding is painless and he feeds well. Nights have been good too, he has woken up  every 1.5h-3h. It seems luxurious as with our daughter I got used to broken nights when she woke up every 15min and did not settle. This little boy likes to be swaddled, feeds and falls back to sleep in his own bed. His temperament seems to be very different from our daughter. The cries are quiet whinging and he only cries a bit when changing nappy. Our daughter used to scream hysterically about everything hunger, changing nappy, bathing, boredom..everything. Maybe it all feels different as we have gone this through once. This time I find it is so therapeutic and I truly enjoy the baby smell and cuddles. I enjoy the walks around Albert Park lake. Today we had a 1.5h walk and it was so lovely to walk properly without a big pregnancy belly. Every moment is precious and I am so thankful for this  little human being.

img_20161002_134312

Lukemisesta ja klassikoista – Reading and Classics

Olin itse lapsena kovin kranttu lukija. Opin lukemaan hyvin aikaisin, mutten jotenkin vain innostunut kirjoista. Ihastuin lukemiseen vasta lukioaikoina, jolloin ahminkin pino tolkulla suomalaisen kirjallisuuden klassikoita Waltarin Appelsiininsiemenestä ja Sillanpään Nuorena Nukkuneesta Lehtosen Putkinotkoon.

img_20160911_143556

Elwoodin rantakaistale – Elwood beachside

Olen yhä kovin kranttu lukija. Jos kirja ei tempaa minua mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta en ole riittävän pitkäjänteinen lukeakseni kirjaa loppuun. Tällä hetkellä ahmin Virpi Hämeen-Anttilan ”Tapetinvärinen” kirjaa, joka on muuten oivallinen kerronnallinen pläjäys. Se kertoo tarinaa naisesta ja hänen ystävästään, mutta on vaikeaa sanoa kuka on hullu ja onko ystävää edes olemassa, kerrassaan koukuttavaa kerrontaa. Muutama luku on vielä jäljellä enkä malta odottaa kuinka kirja päättyy.

img_20160913_140651

Tyttäreni on hyvin samanlainen. Häntä on vaikea saada innostumaan kirjojen lukemisesta. Mitkään modernit kirjat moderneine printtikuvineen eivät häntä kiinnosta, hän tykkää klassikoista ja maalatuista kauniista kuvista. Vein tyttäreni kirjaston tarinatuokioon viime perjantaina enkä ole nähnyt häntä niin tylsistyneenä aikoihin. Siellä luettiin jotain tyhjänpäiväistä kalakirjaa, jossa ei ollut juonta sitten lainkaan. Tyttäreni on vaativa kuuntelija ja vain harvoin valikoidut kirjat kiinnostavat häntä. Näitä ovat klassiset suomalaiset Aino-kirjat, Muumi -kirjat ja ranskalaiset Babar-kirjat. Babar on ehdoton hitti ja ne ovatkin kielellisesti varsin haastavia ja tarinoiltaan mielenkiintoisia. Lisäksi erityinen lempikirja on vanha klassikko ”Pikkulilli Isojalka”, joka oli myös omassa lapsuudenperheessäni se ykköskirja.

img_20160913_140827

Aino kirjat – Finnish Aino classics

img_20160913_140810-1

Pikku Lilli Isojalka – Little Lily Bigfoot

Viime viikonloppuna menin täällä muutaman kuukauden välein järjestettävälle lasten vaate ja tavarakirppikselle. Sieltä löysin ikivanhat klassikot Pinokkion, Hannun ja Kertun sekä Jaakko ja Pavunvarsi -kirjan. Kirjat olivat kauniisti klassisesti kuvitettuja 3-5 vuotiaille suunnatulla tekstin määrällä. Ostin kirjat muutamalla dollarilla ja jestas mikä hitti ne ovatkaan olleet siitä saakka. Niitä on luettu, aamuisin, päivisin, iltaisin, jatkuvasti, yksin ja autettuna. En ole koskaan nähnyt tytärtäni niin haltioituneena. Siispä vanhat klassikot iskevät. Eikä ihme, niissä on noitia, jotka syövät pikkupoikia, jättiläisiä, jotka syövät ihmisiä, taikapavunvarsi, henkiinheräävä puunukke. Jotakin niin paljon enemmän kuin Peppa Pig tai Maisa Hiiri.

img_20160913_100121-1

Read with Mummy -library for 3-5 year olds.

En tiedä tuntuuko teistä muista samalta, mutta uusista tarinoista puuttuu sitä hullua mielikuvitusta sellaista todellisuuden pakoa. Lisäksi monet moderneista kirjoista ovat hyvin sensuroitua ja sellaista pumpulitarinaa. Toista ovat vanhat klassikot: Hannun ja Kertun isä hylkää lapsensa metsään, Jaakon äiti on leski, Pinokkion isä on lapseton ja vaimoton ja toivoo kovasti lasta. Elämän raadolliset kuvaukset ovat osa näitä tarinoita. Ne herättävät kysymyksiä ja saavat lapsen miettimään. Lisäksi pelottavat noidat ja jättiläiset tai joutuminen valaan vatsaan ovat kiehtovia lapsen mielessä.

Kovan internet etsinnän tuloksena löysin samaan ihanaan klassikkokirjasarjaan kuuluvat Ruma Ankanpoika, Tuhkimo, Punahilkka ja Lumikki sadut. Tilasin ne välittömästi! En malta odottaa, että pääsemme nauttimaan lukuhetkistä näiden klassikoiden parissa.

___

I have always been a very fussy reader. I learned to read really early but I was not interested in books. It was not until high school years when I started reading without someone forcing me and during those years I read through all the Finnish literature classics I could get to my hands from literature Nobel prize winner F.E. Sillanpää to Mika Waltari classics.

I am still a very fussy reader, if the book does not attract me right from the beginning I have no patience to read it through. Currently I am reading a Finnish novel written by Virpi Hämeen-Anttila called ”Tapetinvärinen” (The Colour of a Wallpaper). It is genius. It tells about a female author and her relationship with her childhood friend but whilst reading the story a reader starts suspecting either of the ladies is mentally crazy but it is hard to tell which one and whilst the book approaches the end reader starts suspecting maybe the friend does not even exist…The book is extremely captivating and I cannot wait to read the last few chapters I have left.

My daughter is very similar to me. It is hard to find books that she is interested in reading. I took her to the story time at the local library last week Friday and I have never seen her so bored. The story they read was extremely boring modern story about fish with no storyline or exciting plot. My daughters favourite books are Finnish classic Aino books, Moomin books and French Babar books. She also loves the old classic ”Pikku Lilli Isojalka” (Little Lily Bigfoot) that is a story about a tiny witch with big feet. This used the be the hit book in my childhood as well.

img_20160913_140906

Babar books..We have borrowed almost all Babars they have in the local library.

Last weekend I went to the children´s second hand cloth and book market and I found the old classics Pinocchio, Hansel and Gretel and Jack and the Beanstalk for only a few dollars. The books are part of the Read with Mummy library for 3-5 year olds and the illustrations in the books are so beautiful and classic. They have been my daughter´s favourite ever since. We have read them in the morning, during the day and evening, she has been reading them by herself and with us. It is clear these old classics are everlasting. The witches who eat little boys, ogres who eat human, wood puppets who become alive. So much better than Peppa Pig or Maisy Mouse.

I don´t know if you feel the same way but the modern stories seem to lack that endless imagination. Everything is very protected and marshmallow. Old stories have the sad side of the life visible. The father of Hansel and Gretel left children to the forest for wild animals to find as they had no food to eat. Jack´s mum is a widow, Pinocchio´s dad is lonely and sad without a wife and child. These cruel details raise questions and make children think. In addition to this witches and ogres are intriguing for small children, safe fear through the books.

After the long internet hunt I found Cinderella, The Red Riding Hood, Ugly Duckling and Snow White and the Seven Dwarfs that are part of this same library. I bought them all and cannot wait to read these classics with my daughter. As a tip if you live in England you can buy these books so cheaply on Amazon, under a pound or maybe one or two. I warmly recommend. They are so well illustrated and just the perfect amount of text for toddlers!

No doubt I am enjoying my maternity leave!

img_20160911_142616

A bit over 37 weeks and a bit over 2 weeks to the due date.

Sämpylöitä ja skonsseja – Buns and scones

Raskaus on kummallinen asia. Kroppa kertoo mitä tarvitset ja mitä et kunhan vain kuuntelet tarkkaan. Olenhan ollut vegaaniruokavaliolla melkein kaksi vuotta ja maidottomalla ja munattomalla oikeastaan niin kauan kuin tyttäreni on ollut olemassa. Se kaikki alkoi siitä, että allergioiden vuoksi oli työlästä kokata kahdet ruoat ja lopulta perheemme ruokavalio muokkautui maidottomaksi, kalattomaksi, munattomaksi ja pähkinättömäksi. Nyt kuitenkin raskaana ollessa yhtäkkiä tässä loppuraskaudessa ovat maitotuotteet himottaneet etenkin jogurtit ja juusto. Selkeästi siis pikkupallero tarvitsee juuri nyt kalkkia ja kai eläinrasvoja 🙂

Herkkulounaani ovatkin olleet sämpylät, jotka lämmitän uunissa ja päällä kinkkua ja extra mature cheddar juustoa. Sitten vain salaaattia, tomaattia ja ketsuppia väliin. Oih ja kroppa hymyilee. Ihanaisia sämpylöitä saan talomme nurkan takana olevasta leipomokahvilasta ”Left Handed Chef” , joka muuten on aivan mahtava. Heidän siemensämpylänsä ovat vertaansa vailla. Kerrassaan jumalaisia. Kaikki on leivottu paikan päällä.

img_20160908_123000-1

Lisäksi olen saanut takaisin ihastukseni skonsseihin. Lontoossa asuessani tein pyhiinvaelluksen usein Harrodsille, sillä sieltä sai maailman parhaita rusina skonsseja. Olenkin nyt tehnyt skonsseja kotona ja tässä oiva resepti. Maitoa tai voita ei tarvita!

Skonssit (6kpl)
3dl itsekohoavaa jauhoa (suomessa ei tätä tietääkseni saa, joten tämän voi korvata tavallisilla jauhoilla, täytyy vaan laittaa hieman leivinjauhtetta n. 2tl ja ruokasoodaa 1tl sekaan)
1/2 dl öljyä
3/4 dl kauramaitoa (tai tavallista maitoa)
1 tl sokeria
rusinoita

1. Sekoita kauramaito ja öljy, lisää sokeri rusinat ja jauhot.
2. Paista 200 asteessa n. 10-15min, tarkkaile, etteivät pala. Paistoaika riippuu skonssien koosta.

Skonssit nautiskelen yleensä piparminttuteen ja vadelmahillon kera. Ne ovat taivaallisen hyviä ja mahtavia pikkuherkkuja, jos tulee yllätysvieraita.

img_20160703_135427-1

___

Pregnancy is an interesting thing. The body tells you exactly what you need if you know how to listen. I have been a vegan almost 2 years and dairy and egg free almost as long as we have had our daughter. It all started due to her allergies as I simply found it too time consuming to cook two different set of meals daily. I never really felt it was a big issue to give up on dairy or eggs as I am not a fan of eggs (actually I hate them in every form) neither dairy products. However, now during the last weeks of this pregnancy I have been craving for yoghurt and cheese so clearly the bub needs some calcium and animal fats. I have been also visiting Ikea a way too often to buy Marabou chocolate. It is just so amazing. Scandinavian chocolate is very different from English, Australian or American one, it is hardly sweet but very creamy. My husband loves it too so those 250g blocks of Marabou chocolate have not lasted for very long in this household!

My favourite lunches for the past week have been oven heated ham and cheese buns which is something I normally would never eat. Funny craving. Luckily there is an amazing bakery cafe next door to our house called ”Left handed chef”. You get the most amazing seed buns from this bakery and everything is always fresh and home made. I have been a regular customer there buying the buns for my funny oven heated ham and cheese bun lunches!

Also my love of scones has returned.  Back in London I used to walk to Harrods often to buy the scones as Harrods raisin scones were the best I had ever tasted. Now I have baked some at home and enjoyed them with raspberry jam and peppermint tea. Below a super simple recipe for the raisin scones. You do not need butter or milk to make tasty ones.

Scones (6 scones):
1 1/2 cup of self raising flour
1/4 cup of vegetable oil
a bit less than 1/2 cup of oat milk (or regular milk if you use it) 
1 tsp sugar
raisins

1. Mix oat milk and oil. Add sugar, raisins and the flour.
2. Bake in 200 celsius degrees for 10-15 minutes, keep en eye on them so that they would not burn. The baking time depends on the size of the scones.  
Enjoy with jam and tea!