Tippaleivät Resepti Vapuksi -Finnish Funnel Cakes for May Day

Lapsuudesta muistan elävästi tippaleivät. Ne olivat niin suurta herkkua, että toivoin Vapun olevan joka päivä. En lapsena enkä niin nuorenakaan osannut arvostaa Suomessa niin erityistä vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan kokkaamista. Se oli jotenkin itsestäänselvyys. Nyt kun olen yli puoli vuosikymmentä viettänyt ulkomailla maissa, joissa ei ole niin suurta juhlapyhien mukaan kokkaustraditiota, arvostan tätä Suomalaiselle keittiölle ominaista piirrettä enemmän kuin koskaan aiemmin. Täällä maailman toisella puolella haluan pitää suomalaisista perinteistä kiinni ja siirtää niitä tyttärelleni. Niinpä sima on nyt tuloillaan, tippaleivät koeajettu ja ensi viikonloppuna on luvassa simaa, tippaleipää, munkkeja sekä nakkeja perunsalaatilla ehkä muutama toast skågenkin eksyy mukaan! Hassuinta on, että sää täällä Melbournessa on talven lähestyessä silti mitä luultavimmin lämpimämpi kuin vappusää Suomessa! Täällä on kuukausi keskitalveen, Suomessa kuukausi kesän alkuun. On maapallo ihmeellinen.

Viikoloppuna siis testasin tippleivät. Olin itse asiassa valmistautunut pettymykseen..mutta kuinka ollakaan ne onnistuivat täydellisesti. Blogiani pidempään seuranneet tietävät tyttäreni vaikeista ruoka-allergioista (maito, muna, pähkinät, kala, merenelävät, seesami), joiden vuoksi vegaaniset ruoka/leivontaohjeet useimmiten sopivat parhaiten. Minulle suurin haaste onkin tarjota tyttärelleni samat makukokemukset allergioista riippumatta. Niinpä tänä vuonna otin vegaanisen tippaleipähaasteen vastaan. Seuraan ahkerasti Choccochilli  ja Kamomillan Konditoria vegaaniruokablogeja ja sieltä löytyikin loistava ohje tippaleiville, tosin muunsin sitä hiukan lisäämällä No Egg jauhetta taikinaan ja käyttämällä vaniljajauhetta vaniljasokerin sijaan. Prosessi eteni kuten kuvista huomaatte.

IMG_20160425_134032

IMG_20160425_134204

Tippaleivät (n.10kpl):
2,5 dl kauramaitoa
2 tl Orgran No Egg jauhetta + 4tl vettä
1/4 tl suolaa
1/2 dl  sokeria
1/2 tl vaniljajauhetta
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Paistamiseen rypsiöljyä

Koristelemiseen tomusokeria.

Tippaleivän muotiksi käy tyhjä pesty metallinen säilykepurkki. Itse käytin suurempaa hedelmäsäilykepurkkia, josta leikkasin niin kannen kuin pohjan pois. Taikinaa pursotin muovipussista, jonka kulmaan leikkasin pienen reiän. Parempi olisi tyhjä ketsuppipullo. Tarvitset myös pihdit ja reikäkauhan.

1.Sekoita kauramaito, suola, sokeri ja vaniljasokeri. Lisää sekaan vehnäjauhot, leivinjauhe ja No Egg sekoitus. Sekoita tasaiseksi.
2. Kuumenna öljy kattilassa 180-asteiseksi. Tiputa pieni pala taikinaa öljyyn. Jos se ruskistuu alle minuutissa kauniin väriseksi, öljy on tarpeeksi kuumaa.
3. Aseta rengasmuotti öljyyn. Laita taikina muovipussiin, josta leikkaat kulman auki. Pursota ohutta taikinanauhaa rengasmuotin sisälle sikin sokin noin kahden ruokalusikallisen verran. Ympyrän muotoiset liikkeet ovat parhaita. Anna taikinan ruskistua hieman, nosta hetken kuluttua muotti pihtien avulla. Käännä tippaleipä, kun se on paistunut  ja paista vielä toiselta puolen lisää.  Tärkeää on, ettet ruskista ensimmäistä puolta liikaa, sillä muuten tippaleivän kääntämisen jälkeen se tulee liian ruskeaksi. Ensimmäisen muutaman jälkeen opit parhaiten mikä ajoitus on paras. Tippaleipä on valmis, kun se on kauniin vaalean ruskea.
4.Nosta valmis tippaleipä reikäkauhalla kuivumaan talouspaperin päälle. Siivilöi sen pinnalle tomusokeria juuri ennen tarjoilua.
Jam!

Olin ylpeä lopputuloksesta, sillä tippaleivät näyttivät kuin leipomosta ostetuilta ja maussa ei ollut lainkaan eroa lapsuudessani nauttimiini ei-vegaanisiin tippaleipiin. Oikeastaan ihmetyttääkin mihin sitä munaa tai maitoa reseptissä edes tarvitaan!!!

IMG_20160425_140423

In Finland May Day is a big celebration. People gather in the centre of Helsinki wearing their high school graduation hats to party and have picnic -it is wonderful-some of my fondest memories are related to May Day ”Vappu” parties!

vappu hs

Picture from Helsingin Sanomat.

Finns eat traditional treats every May Day. These are home made donuts and funnel cakes. For the drink in addition to all the alcohol (hah!) Finns drink home made lemonade type of brew called ”sima”. I love Finnish seasonal cooking and the different treats we have for various public holidays. I try to keep traditions alive here overseas as I want to transfer them to my daughter as those traditions are a big part of being a Finn. Luckily she loves cooking and has been helping me with all my Finnish baking and cooking throughout her life. To respect the tradition again this year my ”sima” drink is brewing in the fridge -it takes a week- and I trialled Finnish funnel cakes last weekend just to make sure I can actually make them (it was my first time as in Finland it is too easy to buy them from the bakery). At the upcoming weekend I will prepare it all donuts, funnel cakes and potato salad with frank sausages. We will drink ”sima” together and eat these home baked treats with our small little Finnish-Australian family.
PS. I gave a sample of funnel cakes for our Aussie friends at the weekend and they loved the cakes! So here you go the Finnish funnel cake recipe.

Finnish Funnel Cakes (approximately 10 cakes):
1 1/2 cup Oat milk

2 tsp Orgran No Egg powder + 4 tsp water
1/4 tsp salt
1/4 cup  caster sugar
1/2 tsp vanilla powder
1 1/2 cup white flour (not self raising)
1 tsp baking powder
canola oil for frying

In addition to this you will need:
Icing sugar for decoration.
For the funnel cake mould you can use a big fruit tin, you just cut both the lid and the bottom off to make funnel. Remove the glue well. For squeezing the dough you can either use plastic bag and cut small hole in the corner or alternatively an empty ketchup bottle. You will also need tongs and a straining ladle.
1. Mix oat milk, salt, sugar and vanilla powder. Add white flour and baking powder and No Egg mixture. Mix well.
2. Pour oil into the saucepan (approximately 10cm high) and heat up until  180 degrees.  you can test the temperature by dropping a small drop of dough in. If it raises to the top and becomes nice golden brown in less than a minute the temperature is good.
3. Place the mould into the oil. Put the dough to the plastic bag and cut the small hole into the corner. Squeeze the dough inside the mould making round circle moves. Let the dough get a bit golden brown, then lift the mould with the tongs and turn the funnel cake around and place the mould back. Fry the other side until beautifully golden brown. Make sure you do not fry the first side too much, otherwise the funnel cake will become too dark in colour after turning it around. 
4. Lift the ready funnel cake on the kitchen towel and let it cool down. 
5. Decorate with the icing sugar.
Enjoy!

Jurassic World Näyttely Melbourne Museum -Jurassic World Exhibition

Viime viikonloppuna päätimme suunnata Jurassic World näyttelyyn Melbourne museumiin. Olen ollut dinosaurus fani 5-vuotiaasta saakka, jolloin kerroin kaikille kavereilleni ja aikuisille, että minusta tulisi isona paleontologi. Isäni ja äiti hamstrasivat kaikki mahdolliset dinosaurus kirjat luettavakseni, useimmat niistä englanninkielisiä sillä dinosaurusbuumi ei ollut vielä 80-luvun lopulla virallisesti iskenyt Suomeen. Jurassic Park on yhä lempielokuvani ja se saa nostalgisesti silmäni kostumaan ja kylmät väreet pitkin ihoani yhä tänäkin päivänä. Ei minusta paleontologia tullut. Suurin syy tähän oli, ettei Helsingissä tarjottu palentologiaa pääaineena vaan se oli geologian pieni sivuaine. Nyt kun olen Ausseissa voisin ehkä lukeakin paleontologiaa ihan oikeasti ,kun täällä sitä tarjotaan laajempana oppiaineena! Ehkä hieman myöhäistä kaivausretkille…

Takaisin näyttelyyn . Se oli upea. Oikeastaan elämys. Kierros oli kuin matka Jurassic Parkin halki. Se alkoi matkalla laivassa kohti saarta, jonka jälkeen astutaan portista sisään, kierros sisälsi niin liikkuvat dinosaurukset kuin labran.

IMG_20160423_143650

IMG_20160423_144336

IMG_20160423_144814

IMG_20160423_144222

Lapsille liikkuvat dinot olivat mykistävä kokemus.

IMG_20160423_150311

IMG_20160423_145919

Se oli myös upea kokemus näin aikuisellekin, joten lämpimästi suosittelen suuntaamista kyseiseen näyttelyyn jos olet Melbournessa ja jos et ole ja näyttely tulee kotikaupunkiisi mene ihmeessä katsomaan!

I used to be a big dinosaur fan since I was 5 years old. Dinosaur boom had not officially hit Finland yet at the time so my parents bought all the possible English speaking dinosaur books for me to read as there were hardly any Finnish ones. I claimed I would become a paleontologist, I never did unfortunately, the main reason being that it was not offered as a main subject at the University of Helsinki.  I still love Jurassic Park movie and it makes me feel nostalgic. This Jurassic World exhibition was fantastic not only for kids but for adults too. It is a journey that starts from the ferry that takes people to the island, you enter the gates and see moving dinos and the laboratory. It has been done very well. It is short enough for kids to stay focused but long enough to be worth the ticket money. I warmly recommend to go!

Peruslauantaita Melbournessa…-Basic Saturday in Melbourne

Melbourne on mahtava kaupunki. Jotenkin joka viikonloppu on sellainen olo, että ei ihme, että kaupunki on valittu yhdeksi maailman asuttavimmista ja miellyttävimmistä kaupungeista. Aina on jotain jännää tehtävää tai nähtävää, ruoka on mahtavaa ja eri eurooppalaiset kulttuurit kohtaavat mitä ihastuttavimmalla tavalla.
IMG_20160423_095639

Meidän aamu alkoi lettujen paistolla, sitten suuntaisin South Melbourne markkinoille hakemaan aamiaista kuten traditioihin kuuluu. Lempileipomoni on markkinoiden ytimessä toimiva ranskalainen patisserie Agathe. Voin suoraan sanoa, että tämän leipomon croissantit ovat parhaita, joita olen ausseissa maistanut. Hyviä croissanteja olen etsinyt urakalla, sillä usein ne ovat täällä pehmeitä ja tylsänmakuisia. Agathen eivät. Paikka on niin suosittu, että ensimmäinen iso satsi croissantteja tänä aamuna oli loppuunmyyty jo aamutuimaan. Odotin hartaasti seuraavaa ja sainkin uunituoreet croissantit aamiaiseksi mukaan -jumalaista!

IMG_20160423_095633

IMG_20160423_095913

IMG_20160423_095908

Aamupalan jälkeen oli siman valmistuksen vuoro yhdessä tyttäreni kanssa. Ensi viikonloppuna haluan tehdä munkkeja ja tippaleipää. Kun sima jäi tekeytymään, suuntasimme ulos kohti Lygon streetiä, joka on italialainen alue Melbournessa. Katu on täynnä mitä mahtavimpia italialaisia ravintoloita. Menimme empimättä suosikkipaikkaamme D.O.C, joka on samalla ravintola ja deli.

IMG_20160423_133452

IMG_20160423_130742

Ruoka on uskomatonta sekä matkaan tarttuu aina jotakin ihanaa delistä. Tällä kertaa upeaa erikoispastaa, oliivilevitettä, korkealaatuista oliiviöljyä ja akaasiahunajaa! Minä söin herkullista pinjansiemen-mustariisisalaattia.

IMG_20160423_133803

Mieheni söi kielihermoja hemmottelevaa herkkusienipastaa.

IMG_20160423_133759

Ruokailun jälkeen suuntasimme Melbournen museoon katsomaan Jurassic World näyttelyä, josta kirjoitan ensi postauksessa, sillä se oli aivan uskomattoman upea erikoisefekteineen! Tyttäreni hihkui innosta.

IMG_20160423_140808

Ihana päivä jälleen. Täällä on pitkä viikonloppu ANZAC päivän vuoksi, joten maanantaikin on vapaa. Ihanaa perheaikaa siis kolme päivää edessä, luksusta! Huomenna suuntaamme patikoimaan pinkikin kera You Yangs vuorelle.  Ihanaa lauantaipäivää kaikille!

Sir Charles Unelmainen Brunssi -Dream Brunch at Sir Charles

Meillä on ollut tämän viikonlopun anoppini kylässä. Olemme tehneet kaikkea mukavaa yhdessä. Tänään päätimme suunnata brunssille paikkaan, josta olemme kuullut ylistävää puhetta –Sir Charles, Fitzroy.

Ruokalista oli kerrassaan herkullinen ja annokset olivat aivan jumalaisia. Minä tilasin vegaanisen kookospannakotan  pähkinäisellä kauramyslillä.

IMG_20160417_105134

IMG_20160417_105315

IMG_20160417_105319

Mieheni tilasi Sir Charlesin munat Benediktin tapaan. Annos olikin melkoinen mestariteos. Munat olivat kuorrutettu ja kypsennetty täydellisiksi.

IMG_20160417_105137

Anoppini tilasi punajuurella ja vuohenjuustolla höystetyn leipäannoksen, sekin aivan uskomaton taideteos.

IMG_20160417_105130

Kahvi oli maittavaa, pehmeän makuista sekä paikasta sai ostaa myös mitä villeimpiä leivonnaisia.

IMG_20160417_100915

Saavuimme hieman yhdeksän jälkeen mikä oli täydellinen ajoitus sillä klo 10 ovella oli jo valtava jono. Suosittelen siis heräämään aikaisin ja suuntaamaan tähän ihanaan paikkaan.

IMG_20160417_101454

IMG_20160417_095701

IMG_20160417_095715

Herkullista sunnuntaipäivää kaikille!

My mother-in-law has been in town visiting us all weekend. Today we were heading to a brunch place that we have heard praising reviews of. It is called Sir Charles in Fitzroy. This place was phenomenal. Food was heavenly good as you can see in the pictures above. We were early birds and were there already a bit past 9am which appeared to be the perfect timing as an hour later there was a huge line up at the door. I warmly recommend this place for anyone in North Melbourne looking for a great brunch place! Have a tasty Sunday!

Onnekkuudesta ja sen arvostamisesta

Työelämä on onnekkuutta olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja eksyä oikeiden ihmisten seuraan. Ainakin minun tapauksessani elämäni on tehnyt varsinaisen käännöksen monessa kohtaa onnekkuuden pelatessa omaa peliään.

Olen oikeastaan hyvä esimerkki opinto-ohjauksen totaalisesta epäonnistumisesta. Olin koko kouluajan vahva matikassa, luin pitkän matikan sekä kemian lukiossa. Kun astelin opinto-ohjaajan puheille lukion viimeisenä vuonna kertoen, että aion hakea historian laitokselle Helsingin Yliopistoon ei opinto-ohjaaja kyseenalaistanut aiettani pyrkiä humanistiselle alalle. Muistan hänen todenneen, että ”pääsisithän papereilla suoraan teknilliseen korkeakouluun” -liian tylsää ajattelin. Nyt jälkikäteen ajatellen tämä on ironista olenhan päätynyt täysin teknologian alalle…

Pääsin hissan laitokselle varsin vähällä luku-urakalla ja opiskelin ensimmäisen vuoden tasaiseen tahtiin. Ala ei kuitenkaan tuntunut omalta ja olin viehtynyt alkukieliin. Päätin siis hakea teologiseen tiedekuntaan odottaen heprean, kreikan ja latinan kursseja. Pääsin sisään ja opiskelin maisteriksi varsin vauhdikkaasti käyden opiskelijavaihdossa Strasbourgissa Ranskassa. Elin tuolloin kautta, jolloin ihailin boheemia humanistista elämäntapaa, ahmin Simone De Beavoirin ja Jean Paul Sarten eksistentialistifilosofiaa, en miettinyt tulevaa saati työelämää. Valmistuttuani päätin jatkaa väitöskirjalla, sain onnekkaana rahoituksen välittömästi.

Tuolloin maailmani kuitenkin muuttui. Muutin nykyisen mieheni kanssa Lontooseen. Väitöskirjanteko etäällä muusta tutkijayhteistöstä oli vaikeaa, sitä kaipaa niitä älyllisiä keskusteluja kahvikupin ja viinilasin ääressä. Lisäksi jatkorahoituksen saaminen Suomen ulkopuolella osoittautui hyvin haasteelliseksi ja lopulta luovutin.

Tuo ensimmäinen vuosi Lontoossa oli hyvin vaikeaa. Olin vastavalmistunut, ilman työkokemusta, humanistiselta alalta, poissa kotimaastani. Tilannetta ei parantanut se, että mieheni kaikki ystävät muun maailman tapaan olivat valmistuneet yliopistosta 21-22 vuotiaina ja heillä oli jo monen vuoden työkokemus. Suurin osa heistä työskenteli investointipankeissa ja konsulttitaloissa mitä parhaimmissa rooleissa. He olivat ”high flyereita” ja minä työtön humanisti. Raaka totuus iski vasten kasvoja ja kovaa. Päädyin epätoivoissani myymään skandi designia Selfridgesille brittien minimipalkalla (joka todella oli minimipalkka!). Ylpeyteni ei kuitenkaan kestänyt palvella ylhäistömammoja, jotka kokivat voivansa kohdella ihmisia kuin roskaa. Kirjaimellisesti irtisanouduin kävelemällä ulos kesken työpäivän kohdattuani yhden näistä mammoista epämiellyttävässä tilanteessa. Hupaisaa. Kyllä. Olin neuvoton. Hain töitä epätoivoisesti, mutten saanut kutsuja edes haastatteluihin. Itsetuntoni oli koetuksella. Kuuden vuoden yliopisto-opinnot olivat tehneet minusta vain ylikoulutetun työttömän. Tämäkö oli elämäni?

Lopulta päädyin tekemään palkattoman puolen vuoden työharjoittelun. En tuolloin arvannut, että se olisi parasta mitä olen koskaan tehnyt. Kiitos miehelleni niin henkisestä kuin rahallisesta tuesta tuon puolen vuoden ajan! Tapasin mielenkiintoisia bisnesalan ihmisiä, löysin mentorin  ja opin monia taitoja käytännön työelämästä. Englannin kieleni parani ja samoin itseluottamukseni. Olin jälleen valmis työnhakumyllyyn.

Tällä kerralla tärppäsi. Pääsin mielenkiintoiseen kolmannen sektorin järjestöön töihin. Roolini muuttui ensimmäisen kuun aikana yllättäen teknologisen investoinnin myötä ja minut lähetettiin koulutukseen oppimaan tämä uusi järjestelmä, jonka tuotantoonmenosta olin yhtäkkiä vastuussa ulkopuolisten konsulttien kanssa. En tuolloin tiennyt mihin kultasuoneen onnekkaana osuin. Vajaan yhdeksän kuukauden jälkeen minut palkattiin konsulttitaloon töihin ja tulevaisuuteni näytti varsin toiselta kuin olin koskaan osannut odottaa. Seuraava vuoden sisällä olin muuttunut ”kukaan ei halua palkata minua” hakijasta yhdeksi halutuimmista resursseista Lontoon teknologiakentässä. En voinut uskoa muutosta.

Sittemmin teknologia, jonka parissa työskentelen on kasvanut yhdeksi suurimmista maailmassa ja vuotuinen konferenssi on alan suurin ja tunnetuin maailmassa. Olen tavannut työni kautta älykkäitä ja inspiroivia ihmisiä, luonut pitkäaikaisia suhteita kiinnostavien alan moniosaajien kanssa ja kasvanut ihmisenä enemmän kuin olisin osannut kuvitella.

IMG_20160412_095758

Tällä viikolla olin alani konferenssissa täällä Melbournessa mikä inspiroi minua vain yhä enemmän tekemään juuri sitä mitä nyt teen. Konferenssin päätösluennon antoi pitkän journalistin uran tehnyt Lisa Wilkinson. Wilkinsonin puhe oli mukaansatempaava, hauska ja inspiroiva. Se oli puhe naisista työelämässä, omien unelmien toteuttamisesta ja intohimosta tehdä juuri sitä mitä rakastaa.  Wilkinson korosti onnekkuuden roolia työelämässä sekä kuvasi hyvin ihmisiä, jotka rakastavat työtään niin syvästi, että kaikki ympärillä aistivat sen ja uusia mahdollisuuksia tulvii eteen.

Vertauskuva, joka puheesta jäi mitä luultavammin ikuisiksi ajoiksi mieleeni oli kommentti, jonka Wilkinson sanoi kuulleensa Mt Everestille ensimmäisinä kiivenneen Edmund Hillaryn suusta: ”Kiivetessäsi korkealle vuorelle muista jokaisella välietapilla katsoa alas ja ihailla maisemaa. Olet siellä vain kerran.” Kuten elämässä ja etenkin työelämässä, älä vain paahda eteenpäin kohti haaveita, unelmaa, pyrkien korkeammalle ja nopeasti. Pysähdy ihailemaan sitä mitä olet saavuttanut ja mitä olet jo tehnyt.

Minua tämä ajatus kosketti syvästi. Koska koin, että menetin muutamia arvokkaita työvuosia haahuillen epätietoisena tulevaisuudestani, olen vetänyt viimeiset vuodet kuin maratoonari ja kiivennyt kohti vuorenhuippua katsomatta ympärille tai alas. Kun saavuin konferenssista kotiin, pysähdyin hiljaa itsekseni miettimään.

Konferenssia seuraavana päivänä sain töissä kuulla tulevasta ylennyksestäni. Kotiin saavuttuani hengähdin. Kyyneleet olivat täyttää silmäni kiitollisuudesta, sillä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ”katsoin alas ja pysähdyin ihailemaan maisemaa”. Se näytti uskomattomalta. Lontoossa 2010 kävellessäni hienostorouviin turhautuneena ulos Selfridgesin työntekijöiden ovesta en ikinä olisi uskonut olevani tässä nyt.  Olen ollut onnekas. Olen ollut intohimoinen. Olen unelmoinut. Olen rakastanut jokaista mahdollisuutta, joka minulle on työelämässä suotu.

Monta välietappia on varmasti vielä edessä, mutta toivon ja uskon, että osaan muistuttaa itseäni pysähtymään jokaisella etapilla ihailemaan sitä mitä olen jo saavuttanut ja minkä eteen olen tehnyt paljon töitä. Elämä on täynnä yllätyksiä, sattumia ja onnekkuutta.

DEXATI20160415175352

Ajatuksia Onnellisuudesta

Lapsena oli jotenkin helppo olla onnellinen. Äitini kertoo minun usein sanoneen, että minulla oli ”riemukas olo”. Aloin miettiä onnellisuutta, kun viime viikonloppuna yllättäen kolmivuotiasta tyttäreni totesi ”olen onnellinen”. Vastasin, että ”sepä ihanaa vai onnellinen” ja tyttäreni jatkoi lausetta sanoen ”äiti on onnellinen”. Totta, olen onnellinen tajusin. Lapsihan huomaa tällaiset pienet asiat hyvin herkästi ja aistii vanhempiensa mielentilat joskus paremmin kuin he itse.

IMG_20160313_113509

Mistä tuo onnellisuuden tunne sitte tulee ja mitä se on. Ranskan vaihto-oppilas vuoteni jälkeen olin levoton sielu. Kotiin Suomeen palattuani haikailin vain paluusta Ranskaan tai ylipäänsä matkustelusta ympäriinsä. En ollut jotenkin tyytyväinen Suomessa. Kun tapasin nykyisen mieheni ja asuimme Suomessa me molemmat haikailimme muualle milloin Sveitsiin, milloin Ranskaan, Britteihin tai Australiaan. Muutettuamme Lontooseen ei tuo levottomuus meistä kummastakaan kadonnut ja yhä kaipailimme aina jonnekin muualle missä olimme. Usein puhuimmekin siitä miksi aina haikailemme muualle vaikka kaikki on todella hyvin. Minussa tuo levottomuus oli Suomessa kaipuuta muualle ja muualla ollessa kaipuuta takaisin kotiin Suomeen. Irrationaalista, mutta niin totta. Nyt jälkikäteen ajattelen, että tuo haikailu ja kaipuu jostakin oli ei niinkään onnettomuuden tunnetta vaan toisin päin, emme kokeneet täyttä onnellisuuden tunnetta päivittäin. Syytä tähän on vaikea määrittää, sillä kaikki oli niin hyvin kuin olisi voinut kuvitella, ei itse asiassa kovinkaan toisin kuin nyt. Alettuamme puhua muutosta Australiaan puhuimme myös jälleen tästä meissä molemmissa asuvasta levottomuudesta. Kai me molemmat tiedostimme, että oli riski, että muuttaisimme Ausseihin, toiselle puolelle maailmaa ja yhä kaipaisimme toisaalle ja pakkaisimme pienen kotimme jälleen muutaman vuoden päästä.

IMG_20160207_122924

Toisin kävi, kohta puolitoista vuotta on vierähtänyt täällä. Ensimmäistä kertaa tuo levottomuus on poissa meistä molemmista ja juuri täällä juuri nyt on hyvä olla. Aamuisin on hyvä olla, illalla voi mennä levollisena nukkumaan, päivisin hymyilyttää pienetkin asiat. Eniten tunnen kiitollisuutta. Kiitollisuutta olla tässä maassa, ihanien ihmisten ympärillä pienen perheeni kanssa. Onnellisuus ainakin minulle on tuon minussa asuneen levottomuuden ja muualle kaipuun poissaoloa, kykyä elää tässä hetkessä juuri nyt kiitollisena kaikesta mitä minulla on.

IMG_20160117_182338

Useana aamuna viimeisen puolen vuoden aikana olen kävellyt töihin ja kokenut tuon lapsena kokemani ”riemukkaan” tunteen jälleen. On tehnyt mieli tekstata omalle äidille.

Tämä äiti on onnellinen, riemukas, juuri täällä, juuri nyt.

IMG_20160126_113001

Onnellista ja riemukasta päivänjatkoa!

Lapsiperheen Arkea Ausseissa Osa 2: Odottavien äitien terveydenhoito

Synnytin ensimmäisen lapseni Lontoossa, Briteissä, joten minulla ei ole kokemusta Suomen odottavien äitien terveydenhuollosta. Britanniassa NHS eli julkinen puoli on täysin ilmainen alusta loppuun saakka. Positiivisen raskaustestin jälkeen hakeudutaan lähimmälle GP:lle ekalle käynnille ja tämän jälkeen nainen valitsee lähistöltään julkisen sairaalan ja soittaa järjestääkseen ensimmäisen kätilön tapaamisen. Raskaana oleva nainen otetaan heti potilaaksi ja siitä eteenpäin käydään sairaalassa säännöllisesti niin ultrissa kuin kätilön tapaamisissa. Synnytysostastoja on kaksi, kätilöjohtoinen naisille, jotka luokitellaan alhaiseen riskiryhmään. Toinen synnytysosasto on synnytyslääkärijohtoinen, jonne ohjataan naiset, jotka syystä tai toisesta kuuluvat riskisynnyttäjiin. Synntyksen jälkeen nainen lähetetään kotiin n. 12h kuluessa, joskus pystyään sairaalassa pidempään mikäli vastasyntynyt tai äiti tarvitsee tarkkailua tai äiti joutui sektioon.  Synnytyksen jälkeen kätilö käy kotivisiiteillä punnitsemassa ja tarkastamassa lasta kunnes kätilö kokee, ettei tarkkailua enää tarvita. Hoito on hyvin vaihtelevan tasoista ja joka käynnillä tapaa eri kätilön. Homma hoitui, mutta luottamusta se ei herättänyt ainakaan minussa. Suurin ongelma oli natiivi englanninkielisten työntekijöiden puuttuminen. Aina sai jännittää ymmärsiköhän kätilö oikein…Naiset voivat valita myös yksityisen puolen Britanniassa mutta kustannukset ovat 10 000 puntaa eli 15 tuhatta euroa koko hoidon ajalta eli melko hintavaa. Omassa tuttavapiirissäni yksikään ei käyttänyt yksityistä mikä kertoo sen suosion olevan rajattu.

Täällä Ausseissa systeemi on hyvin erilainen. Naisen on tietoisesti valittava yksityinen vai julkinen puoli raskaudenajan ja synnytyksen hoidossa. Usein tätä mietitään jo lapsen suunnittelun/toivomisen vaiheessa, sillä raskausturvaan vakuutuksissa on 12kk odotusaika eli naisen tulee maksaa vakuutusta 12kk ennen kuin voi hakea korvausta vakuutuksesta raskaudenhoitoon liittyen. Itse olen terveysvakuutusyrityksessä töissä, minulla oli yksityinen raskausturva ja olematon raskausturvan odotusaika työsyhde-etuna, mutta päätin kaikesta huolimatta olla käyttämättä sitä. Omalla kohdallani siihen on muutama selkeä syy. Ensinnäkin luotan enemmän julkiseen puoleen mikäli komplikaatioita ilmenee. Riski on, että nainen valitsee yksityisen sairaalan ja kaiken mennessä odottamattomasti joko oman tai vastasyntyneen kohdalla kustannukset nousevat kattoon (kymmeniin tuhansiin) ja siirto julkisille tapahtuu joka tapauksessa. Kaikki vaikeat tapaukset siirrettään julkiselle poikkeuksetta. Toiseksi omavastuu jopa sairasvakuutuksen kanssa oppikirjan mukaisessa synnytyksessä ja raskaudenajan hoidossa nousee n. 6000-7000 dollariin eli 4000-5000 euroon. Synnytyskulut ovat n. 4000 euroa ja sen lisäksi ultrat nainen maksaa itse. Kolmanneksi en ole ensisynnyttäjä enkä kaipaa luksusta. Minulla on jo yksi lapsi ja näin ollen 5-7 yötä luksusmajoituksessa hotellissa kätilön hoidossa kuten useat yksityiset sairaalat tarjoavat ei tuntunut oikealta ratkaisulta. Tiedän haluavani päästä kotiin pian synnytyksen jälkeen mikäli kaikki menee hyvin. Neljänneksi, yksityislääkärin lapsena minulla on varauksellinen suhtautuminen yksityiseen terveydenhoitoon. Koen sen olevan loistava vaihtoehto esimerkiksi ortopedisissa operaatioissa ja suunnitelluissa operaatioissa, mutta synnytyksen kohdalla joka on aina yllättävää ja riskialtista koen toisin. Lisäksi en tykkää ajatuksesta lääkäreistä vain palveluntarjoajina, jotka tekevät mitä vain asiakasta miellyttääkseen, minä toivon lääkäriltä vain pätevää ja asiantuntevaa hoitoa luksuksesta viis.

Mikäli siis Ausseissa valitsee julkisen puolen kuten minä, positiivisen raskaustestin jälkeen hakeudutaan GP:n vastaanototolle. Useimmat GP:t Melbournen keskustassa maksavat 50-70 dollaria  eli 30-45 euroa per käynti. Medicare -Aussien julkinen terveydenhoitolaitos- hyvittää Kelan tavoin osan kustannuksista ja omavastuuksi jää noin 25 euroa per käynti. GP seuraa raskautta n. raskausviikolle 20 saakka kunnes sairaala ottaa potilaaksi. Omassa tapauksessani, sillä minulla on periytyvä veritulppariski, minut otettiin sairaalan potilaaksi välittömästi ja GP näkee minua todennäköisesti hyvin vähän koko raskauden ajan.

Ultrat nainen maksaa täällä  Ausseissa itse ennen 20 raskausviikkoa mikä on käytännössä kaksi ultraa (8rvk ja 12-14 rvk). Ultrat maksavat n. 250 euroa ja Medicare hyvittää vain 40 euroa per ultra. Vähätuloisille omavastuu jää hyvin pieneksi, mutta keski ja hyvätuloiset maksavat huomattavasti suuremman summan itse. Lisäksi Ausseissa suositellaan nyt uutta vapaavalintaista NIPS testiä Down syndrooman selvittämiseksi raskausviikolla 10. Tämä testi on omakustanteinen. Ilman Medicare hyvitystä sen hinnaksi tulee 270 euroa. Kaiken kaikkiaan nainen siis maksaa n. 1000 euroa (2-3 ultraa ja NIPS testi plus 3-4 GP käyntiä) ennen 20 rvk:a julkisellakin puolella. Julkinen ei siis ole täysin ilmaista. Raskasviikon 20 jälkeen, jolloin nainen otetaan virallisesti sairaalan potilaaksi hoito on täysin ilmaista. Itselläni on ensimmäinen kätilökäynti ensi viikolla, joten kätilöista en vielä osaa kommentoida. Haluan kuitenkin ylistää kuinka vaivatonta hoito tähän saakka on ollut.

Olen sikäli onnekas, että aluesairaalani on Royal Womens, joka on Victorian osavaltion paras julkinen naisten sairaala. Sekä NIPS testi että 14 rvk ultra tehtiin siellä. Jokainen hoitajista puhui täydellistä englantia. Ultrat täällä tekee synnytys/sisätautilääkäri, joka on erikoistunut raskausultriin. Ratkaisevia ultria ei siis tee ultrahoitaja. Jonotusta ei sairaalassa kummallakaan kerralla ollut ja kaikki hoitui kuin rasvattu. Lisäksi sairaala on sisältä upouusi ja niin siisti. Ehkä vertauskohtani on University College Hospital Lontoossa, joka oli hyvästä maineestaan huolimatta hyvin epäsiisti ja kaoottinen. Olen ollut suunnattoman tyytyväinen hoitoon tähän saakka. Minulla on ihana GP, vanhempi aussirouva, joka on onnekseni myös Royal Womensin luottolääkärilistalla. Minulle oli yllätys, että ultrat maksetaan täällä itse, mutta toisaalta järjestelmä on suunniteltu siten, että vähätuloisilla omavastuu on olematon. Ilolla siis maksan enemmän, jos vähätuloiset saavat ultrat ilmaiseksi, minusta tämä systeemi on hyvin reilu.

royal womens

Minusta on hyvin mielenkiintoista vertailla eri järjestelmiä ja mielenkiinnolla odotan millaista hoito on alusta loppuun. Tähän saakka minulla ei ole kuin positiivista sanottavaa Australian terveydenhoitojärjestelmästä raskauden ajan hoidon lisäksi. Lisäksi kaikki tuntemani naiset, jotka ovat synnyttäneet julkisella täällä -suomalaiset ystävät mukaan lukien- ovat ylistäneet julkisen puolen loistavaksi. Eräs suomalainen tuttuni, joka synnytti toisen lapsensa Suomessa toisen Ausseissa totesi, että valitsisi näistä kahdesta Aussit uudelleen. Ihanaa siis kuulla tälläistä palautetta jo tässä vaiheessa onhan tämä jännittävää aikaa. Olisi mielenkiintoista kuulla millaista hoito on muissa maissa, mielestäni raskaana olevien naisten ja lasten terveydenhoito kertoo paljon järjestelmän toimivuudesta.

thumb_IMAG0370_1024

Vauvauutisia ja Australian Lapsiperhearkea Osa 1: Kalliit Päiväkodit

Osa on varmasti jo sosiaalisessa mediassa huomannutkin, mutta odotamme toista lasta saapuvaksi syyskuussa tänä vuonna! Kaikki on mennyt toistaiseksi mukavasti ja itse asiassa enteilinkin sukupuolen heti oireiden perusteella. Oikeassa olin.

baby toes

Halusimme odottaa, että tyttäremme on reilun kolmivuotias, en ole niitä naisia, jotka jaksavat lapsiperhearkea kahden vaippaikäisen kanssa. Tyttäremme on nyt jo hyvin itsenäinen, poissa vaipoista, ruokailee itse, nukkuu lähes joka yön putkeen omassa sängyssään, puuhailee itsekseen ja on kaiken kaikkiaan vain päivänsäde. Tuntui juuri sopivalta ajalta järisyttää helppoa arkea heh!

Ajattelin kirjoittaa sarjan postauksia Australian lapsiperheen elämään liittyen ensin päivähoidosta Australiassa,  sitten julkisesta äitien ja lasten sairaanhoidosta sekä viimeiseksi äitiysturvasta täällä valtameren tuolla puolen. Tässä sarjan ensimmäisessä postauksessa kuvailen hieman päivähoitoa Australiassa, sillä se on meille hyvin ajankohtainen kysymys.

Perhesuunnittelu Australiassa on kovin erilaista verrattuna Suomeen. Päivähoitokustannukset ovat korkeat. Meidän tapauksessamme Melbournen ydinkeskustassa päivähinta päiväkodissa on 135 dollaria eli 91 euroa päivältä. Päiväkodista maksetaan n. 50 viikkoa vuodessa, jolloin vuosikustannukset nousevat 23 000 euroon (n. 34 000 dollariin). Australian sosiaalijärjestelmä Centrelink tukee lasta kohden maksimissaan 7500 dollaria vuodessa 15 000 dollariin saakka eli omaksi maksettavaksi jää n. 17 900 euroa vuodessa (n.34000-7500 dollaria) . Tämä tarkoittaa n.1500e kuussa per lapsi (n.2200 dollaria). Meistä tämä tuntui halvalta Lontoon jälkeen, jossa maksoimme nannysta 420 puntaa viikossa (yli 500euroa viikossa) eli reilut 2000 euroa kuukaudessa ilman mitään avustusta. Tosiasia kuitenkin on, että jos täällä Australiassa on kaksi lasta päivähoidossa maksaa se kaksi kertaa tuon summan, jolloin kuukausi kustannukset nousevat 3000 euroon kuussa (4400 dollaria/kk). Tämä alkaa olla jo huomattava menoerä lapsiperheelle ja siitä syystä monet aussinaiset jäävät kotiin tai  työskentelevät vain 3 päivää viikossa, jolloin sosiaalietuutena saatu maksimituki kattaa melkein päivähoidon hinnan. Osa puolestaan yrittää ajoittaa toisen lapsen siten, että esikoinen olisi jo kinderissa tai pre-schoolissa, jolloin kustannukset edes toisen lapsen kohdalla hieman laskevat. Ongelmaksi tulevat kuitenkin päivien pituus ja koululomat. Kinderissä tarjotaan vain 20 tuntia viikossa ja seurataan koulun lomia, joten täyttä päivää tekevät vanhemmat joutuvat silti maksamaan lisää ekstratunneista ja tekemään erityisjärjestelyjä koululomien ajaksi, jolloin kustannukset nousevat jälleen.

Australiassa kuten Britanniassa tämä johtaa kahteen pääleiriin: naiset jäävät kotiäideiksi tai tekevät vain maksimissaan 3 päivää viikossa. Kolmas leiri, täyttä työpäivää tekevät pienten lasten äidit ovat hyvin harvassa (itselläni ei ole lähipiirissä yhtäkään paitsi suomalaiset naiset täällä!).  Itse en haluaisi kuulua kumpaankaan kahdesta pääleiristä, koska väistämättä oma urani kärsii, jos jään pitkäksi aikaa kotiin tai vähennän työpäivien määrää viikossa. Lisäksi rakastan työtäni niin kovasti, että toivon voivani tehdä täyttä päivää tulevaisuudessakin. Tästä leiriytymisestä on seurannut Australiassa paljon sukupuolten välistä epätasa-arvoa, joka suomalaiselle naiselle näyttää hyvin vanhanaikaiselta ja epäreilulta. Muutoksen aikoja eletään ja muun muassa suuri ANZ pankki kampanjoi naisten palkkaamisen ja naisten oikeuksien puolesta työelämässä. Katso vaikuttava ANZ #equalfuture mainos. Mainosteksti tylysti toteaa ”Girls start off so far ahead but the system’s not designed for women to succeed. Let’s create the system that is.”

Suomalaiselle tämä keskustelu on hyvin vieras. Tuntuu usein, että Suomessa lapsia toivotaan ja tulee, niitä ei suunnitella. Täällä kuten Britanniassa perhesuunnittelu on tärkeää, muuten kustannukset tai vaikutukset omaan uraan saattavat olla hyvinkin turmiolliset. Huomaamattani minusta tuli jo Lontoo-aikana varsin feministi, jollaiseksi en aiemmin itseäni tunnustanut. Nyt huomaan sen vain vahvistuvan, kun huomaan miten naiset luopuvat täällä monista asioista tilanteen pakosta. Paljon mietittävää.

Päiväkodit ovat kyllä ihania täällä Australiassa ja paljon varaa valita. Laitoimme tyttäremme Reggio Emilia opetusmetodia käyttävään päiväkotiin. Tämä metodi on hieman Montessorin kaltainen. Korostaa taidetta ja musiikkia osana oppimista. Kaikki lelut ja tarvikkeet on valmistettu luonnon materiaaleista. Oppiminen tapahtuu lasten tahdissa ja erityishuomio kohdistuu lapsen vahvuuksiin ja niiden kautta pyritään kehittämään ja opettamaan lisää, sillä tällöin lapsi omaksuu oppimansa paremmin. Päiväkodissa on musiikkihuone, kirjasto, taide-alue, perhos ”pyhäkkö”, joka on pitkä joka kerroksen halki menevä lasitettu alue perhosille jne. Tässä muutamia ihastuttavia kuvia päiväkodista.

IMG_20151205_102639

Taidehuone

IMG_20151205_102009

Kirjasto

IMG_20151205_102129

Leikkialue

IMG_20151205_105920-2

Taidetta tarinoin

IMG_20151205_102541

Hyönteishuone

IMG_20151205_102325

Leikkialue/keittiö ja olohuone

IMG_20151205_104316

Ulkoleikkialue

Tyttäremme kehitys on mennyt huiman harppauksen eteenpäin tässä päiväkodissa ja opettajilta olemme saaneet palautetta, että hän turhautuu tällä hetkellä oman ikäistensä parissa ja hakeutuu vuotta vanhempien seuraan. Kielenkehityksessäkin hän harppasi hieman hitaasti kehittyneestä kaksikielisestä lapsesta melkeinpä vuoden omaa tasoaan edelle. Voin siis suositella Reggio Emilia päiväkotia sydämestäni ja tyytyväisenä kustannan päiväkodin hinnan. Opettajat ovat mahtavia, omassa keittiössä valmistettu ruoka herkullista ja aktiviteetit kerrassaan loistavia. Kukkarolle se käy, mutta voiko koulutuksesta ja lapsenhoidosta koskaan maksaa liikaa? Eikö se olen yksi tärkeimpiä investointeja lapsen tulevaisuuteen?

Williamstown Melbourne

Meillä oli tänään ihana päivä. Päätettiin suunnata Melbournessa alueelle, josta olemme kuulleet paljon hyvää mutta, jossa emme ole aiemmin vierailleet: Williamstown. Williamstown on lahden rannalla, josta on upeat näkymät keskustan pilvenpiirtäjiin. Paikka on täynnä ihania high street putiikkeja, ruokapaikkoja sekä kahvilakulttuuri on mahtava kuten kaikkialla Melbournessa.

IMG-20160402-WA0000

Mieheni oli jo valinnut ruokapaikan lounaaksi luvaten, että se on krantulle mielelleni sopiva. Paikan nimi on Carter Smith Devil & Co (215 Nelson Pl, Williamstown VIC 3016). Mahtava paikka se olikin. Paikassa oli sellaista industrial charmia. Osa paikan tarjouilupöydistä oli puisia rakennuspaletteja ja ruokalista oli lyhyt ja ytimekäs, mutta upea. Olen itse ruokapaikkojen kannalla, joiden lista on lyhyt, silloin useimmiten joka ikinen ruoka on tehty rakkaudella ainutlaatuiseksi.

IMG_20160402_130202

Tilasin lounaaksi mustekala ragun polenta chipseillä ja mieheni tilasi porsaan vatsaa kampasimpukoilla sekä chilli chutneylla kukkakaalisoseen kera. Ruoka ei ollut vain upeasti asemoitu lautaselle vaan se oli yksi herkullisimmista lounaista mitä olen pitkään aikaan syönyt. Mustekala ragu oli uskomattoman aromikasta, polenta chipsit juuri täydellisiä ja majoneesin korvaaminen avocadososeella oli loistava loppusilaus.

IMG_20160402_132452-2

IMG_20160402_132525

IMG_20160402_132519

Mieheni ruoka oli myös erityisen maukasta. Itse en tykkää possusta juuri missään muodossa, mutta tämä annos oli herkullinen.

IMG_20160402_132459

IMG_20160402_132533

Mulle tulee aina niin ihana olo, jos on onnistunut ruokailukokemus. Yli kolmenkymmenen vuoden iässä on tullut syötyä niin monissa hyvissä paikoissa, että harvoin enää tulee sellaista ”ahaa” elämystä, mutta tätä Carter Smith Devil & Co ruokapaikkaa suosittelen, jos eksytte Williamstowniin. Minä ja mieheni ihastuimme Williamstowniin niin paljon, että jos pidemmällä tähtäimellä jäämme Melbourneen se voisi olla juuri sopiva asuinpaikka. Neljä kilometria keskustaan, mutta todellinen pikkukaupunkifiilis pienine high streeteineen ja putiikkeineen! Ihanaa lauantai päivää!

OOTD: Marimekko ”Kaivo” Mekko ja Turkisliivi

En ole koskaan ollut mikään suuri Marimekko fani, mutta viime vuosien aikana Marimekko on petrannut ja tuonut trendikkäitä ja paremmin leikattuja vaatteita markkinoille. Täällä Melbournessa on Marimekon liikkeissä ollut valtavat alet viimeisen muutaman viikon aikana ja olihan sitä suomalaisena pakko käydä katsastamassa josko jotakin ihanaa löytyisi. Kyllä löytyi. Ostin muutaman ihanan silkkipaidan (joista postaan myöhemmin) sekä kauniin mekon ”Kaivo” kuviolla. Nansoa edustan usein maailmalla ja Nanson printit saavat lähes aina kehuja osakseen, saa siis nähdä kuinka tämän kuvassa olevan mekon kanssa käy.

thumb_IMG_20160327_115632_1024

Täällä Melbournessa alkaa talvi olla tuloillaan, jolloin liivit sekä ponchot ovat loistava lämmike, kun takkia ei vielä tarvitse. Melbournessa tuskin koskaan laskee alle 10 asteen mutta Antarktiksen tuuli on hirvittävän kylmää ja se menee luihin ja ytimiin. Rakastan turkiksia ja viimeisen vuoden aikana on muutamia turkisvaatekappaleita tarttunut kaappiini. Yhtenä ihanuutena tämä vaalean harmaa kaniturkisliivi. Tätä on tullut käytettyä valtavasti, sillä se lämmittää juuri sopivasti ulkona, mutta hengittää eikä hiostuta lainkaan. Loistavia paikkoja ostaa ihania turkisliiveja Melbournessa ovat Bird of Prey Little Collins streetillä keskustassa sekä Fillys Stable Albert Parkissa Bridport streetillä. Bird of Prey on siitä mahtava, että he tekevät takkeja mittatilaustyönä,  takin pituuden ja värin voi valita itse, hinta on hyvin kohtuullinen. Suosittelen mikäli olet turkiksen ystävä!

thumb_IMG_20160327_115719 (1)_1024