Tippaleivät Resepti Vapuksi -Finnish Funnel Cakes for May Day

Lapsuudesta muistan elävästi tippaleivät. Ne olivat niin suurta herkkua, että toivoin Vapun olevan joka päivä. En lapsena enkä niin nuorenakaan osannut arvostaa Suomessa niin erityistä vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan kokkaamista. Se oli jotenkin itsestäänselvyys. Nyt kun olen yli puoli vuosikymmentä viettänyt ulkomailla maissa, joissa ei ole niin suurta juhlapyhien mukaan kokkaustraditiota, arvostan tätä Suomalaiselle keittiölle ominaista piirrettä enemmän kuin koskaan aiemmin. Täällä maailman toisella puolella haluan pitää suomalaisista perinteistä kiinni ja siirtää niitä tyttärelleni. Niinpä sima on nyt tuloillaan, tippaleivät koeajettu ja ensi viikonloppuna on luvassa simaa, tippaleipää, munkkeja sekä nakkeja perunsalaatilla ehkä muutama toast skågenkin eksyy mukaan! Hassuinta on, että sää täällä Melbournessa on talven lähestyessä silti mitä luultavimmin lämpimämpi kuin vappusää Suomessa! Täällä on kuukausi keskitalveen, Suomessa kuukausi kesän alkuun. On maapallo ihmeellinen.

Viikoloppuna siis testasin tippleivät. Olin itse asiassa valmistautunut pettymykseen..mutta kuinka ollakaan ne onnistuivat täydellisesti. Blogiani pidempään seuranneet tietävät tyttäreni vaikeista ruoka-allergioista (maito, muna, pähkinät, kala, merenelävät, seesami), joiden vuoksi vegaaniset ruoka/leivontaohjeet useimmiten sopivat parhaiten. Minulle suurin haaste onkin tarjota tyttärelleni samat makukokemukset allergioista riippumatta. Niinpä tänä vuonna otin vegaanisen tippaleipähaasteen vastaan. Seuraan ahkerasti Choccochilli  ja Kamomillan Konditoria vegaaniruokablogeja ja sieltä löytyikin loistava ohje tippaleiville, tosin muunsin sitä hiukan lisäämällä No Egg jauhetta taikinaan ja käyttämällä vaniljajauhetta vaniljasokerin sijaan. Prosessi eteni kuten kuvista huomaatte.

IMG_20160425_134032

IMG_20160425_134204

Tippaleivät (n.10kpl):
2,5 dl kauramaitoa
2 tl Orgran No Egg jauhetta + 4tl vettä
1/4 tl suolaa
1/2 dl  sokeria
1/2 tl vaniljajauhetta
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Paistamiseen rypsiöljyä

Koristelemiseen tomusokeria.

Tippaleivän muotiksi käy tyhjä pesty metallinen säilykepurkki. Itse käytin suurempaa hedelmäsäilykepurkkia, josta leikkasin niin kannen kuin pohjan pois. Taikinaa pursotin muovipussista, jonka kulmaan leikkasin pienen reiän. Parempi olisi tyhjä ketsuppipullo. Tarvitset myös pihdit ja reikäkauhan.

1.Sekoita kauramaito, suola, sokeri ja vaniljasokeri. Lisää sekaan vehnäjauhot, leivinjauhe ja No Egg sekoitus. Sekoita tasaiseksi.
2. Kuumenna öljy kattilassa 180-asteiseksi. Tiputa pieni pala taikinaa öljyyn. Jos se ruskistuu alle minuutissa kauniin väriseksi, öljy on tarpeeksi kuumaa.
3. Aseta rengasmuotti öljyyn. Laita taikina muovipussiin, josta leikkaat kulman auki. Pursota ohutta taikinanauhaa rengasmuotin sisälle sikin sokin noin kahden ruokalusikallisen verran. Ympyrän muotoiset liikkeet ovat parhaita. Anna taikinan ruskistua hieman, nosta hetken kuluttua muotti pihtien avulla. Käännä tippaleipä, kun se on paistunut  ja paista vielä toiselta puolen lisää.  Tärkeää on, ettet ruskista ensimmäistä puolta liikaa, sillä muuten tippaleivän kääntämisen jälkeen se tulee liian ruskeaksi. Ensimmäisen muutaman jälkeen opit parhaiten mikä ajoitus on paras. Tippaleipä on valmis, kun se on kauniin vaalean ruskea.
4.Nosta valmis tippaleipä reikäkauhalla kuivumaan talouspaperin päälle. Siivilöi sen pinnalle tomusokeria juuri ennen tarjoilua.
Jam!

Olin ylpeä lopputuloksesta, sillä tippaleivät näyttivät kuin leipomosta ostetuilta ja maussa ei ollut lainkaan eroa lapsuudessani nauttimiini ei-vegaanisiin tippaleipiin. Oikeastaan ihmetyttääkin mihin sitä munaa tai maitoa reseptissä edes tarvitaan!!!

IMG_20160425_140423

In Finland May Day is a big celebration. People gather in the centre of Helsinki wearing their high school graduation hats to party and have picnic -it is wonderful-some of my fondest memories are related to May Day ”Vappu” parties!

vappu hs

Picture from Helsingin Sanomat.

Finns eat traditional treats every May Day. These are home made donuts and funnel cakes. For the drink in addition to all the alcohol (hah!) Finns drink home made lemonade type of brew called ”sima”. I love Finnish seasonal cooking and the different treats we have for various public holidays. I try to keep traditions alive here overseas as I want to transfer them to my daughter as those traditions are a big part of being a Finn. Luckily she loves cooking and has been helping me with all my Finnish baking and cooking throughout her life. To respect the tradition again this year my ”sima” drink is brewing in the fridge -it takes a week- and I trialled Finnish funnel cakes last weekend just to make sure I can actually make them (it was my first time as in Finland it is too easy to buy them from the bakery). At the upcoming weekend I will prepare it all donuts, funnel cakes and potato salad with frank sausages. We will drink ”sima” together and eat these home baked treats with our small little Finnish-Australian family.
PS. I gave a sample of funnel cakes for our Aussie friends at the weekend and they loved the cakes! So here you go the Finnish funnel cake recipe.

Finnish Funnel Cakes (approximately 10 cakes):
1 1/2 cup Oat milk

2 tsp Orgran No Egg powder + 4 tsp water
1/4 tsp salt
1/4 cup  caster sugar
1/2 tsp vanilla powder
1 1/2 cup white flour (not self raising)
1 tsp baking powder
canola oil for frying

In addition to this you will need:
Icing sugar for decoration.
For the funnel cake mould you can use a big fruit tin, you just cut both the lid and the bottom off to make funnel. Remove the glue well. For squeezing the dough you can either use plastic bag and cut small hole in the corner or alternatively an empty ketchup bottle. You will also need tongs and a straining ladle.
1. Mix oat milk, salt, sugar and vanilla powder. Add white flour and baking powder and No Egg mixture. Mix well.
2. Pour oil into the saucepan (approximately 10cm high) and heat up until  180 degrees.  you can test the temperature by dropping a small drop of dough in. If it raises to the top and becomes nice golden brown in less than a minute the temperature is good.
3. Place the mould into the oil. Put the dough to the plastic bag and cut the small hole into the corner. Squeeze the dough inside the mould making round circle moves. Let the dough get a bit golden brown, then lift the mould with the tongs and turn the funnel cake around and place the mould back. Fry the other side until beautifully golden brown. Make sure you do not fry the first side too much, otherwise the funnel cake will become too dark in colour after turning it around. 
4. Lift the ready funnel cake on the kitchen towel and let it cool down. 
5. Decorate with the icing sugar.
Enjoy!

Onnekkuudesta ja sen arvostamisesta

Työelämä on onnekkuutta olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja eksyä oikeiden ihmisten seuraan. Ainakin minun tapauksessani elämäni on tehnyt varsinaisen käännöksen monessa kohtaa onnekkuuden pelatessa omaa peliään.

Olen oikeastaan hyvä esimerkki opinto-ohjauksen totaalisesta epäonnistumisesta. Olin koko kouluajan vahva matikassa, luin pitkän matikan sekä kemian lukiossa. Kun astelin opinto-ohjaajan puheille lukion viimeisenä vuonna kertoen, että aion hakea historian laitokselle Helsingin Yliopistoon ei opinto-ohjaaja kyseenalaistanut aiettani pyrkiä humanistiselle alalle. Muistan hänen todenneen, että ”pääsisithän papereilla suoraan teknilliseen korkeakouluun” -liian tylsää ajattelin. Nyt jälkikäteen ajatellen tämä on ironista olenhan päätynyt täysin teknologian alalle…

Pääsin hissan laitokselle varsin vähällä luku-urakalla ja opiskelin ensimmäisen vuoden tasaiseen tahtiin. Ala ei kuitenkaan tuntunut omalta ja olin viehtynyt alkukieliin. Päätin siis hakea teologiseen tiedekuntaan odottaen heprean, kreikan ja latinan kursseja. Pääsin sisään ja opiskelin maisteriksi varsin vauhdikkaasti käyden opiskelijavaihdossa Strasbourgissa Ranskassa. Elin tuolloin kautta, jolloin ihailin boheemia humanistista elämäntapaa, ahmin Simone De Beavoirin ja Jean Paul Sarten eksistentialistifilosofiaa, en miettinyt tulevaa saati työelämää. Valmistuttuani päätin jatkaa väitöskirjalla, sain onnekkaana rahoituksen välittömästi.

Tuolloin maailmani kuitenkin muuttui. Muutin nykyisen mieheni kanssa Lontooseen. Väitöskirjanteko etäällä muusta tutkijayhteistöstä oli vaikeaa, sitä kaipaa niitä älyllisiä keskusteluja kahvikupin ja viinilasin ääressä. Lisäksi jatkorahoituksen saaminen Suomen ulkopuolella osoittautui hyvin haasteelliseksi ja lopulta luovutin.

Tuo ensimmäinen vuosi Lontoossa oli hyvin vaikeaa. Olin vastavalmistunut, ilman työkokemusta, humanistiselta alalta, poissa kotimaastani. Tilannetta ei parantanut se, että mieheni kaikki ystävät muun maailman tapaan olivat valmistuneet yliopistosta 21-22 vuotiaina ja heillä oli jo monen vuoden työkokemus. Suurin osa heistä työskenteli investointipankeissa ja konsulttitaloissa mitä parhaimmissa rooleissa. He olivat ”high flyereita” ja minä työtön humanisti. Raaka totuus iski vasten kasvoja ja kovaa. Päädyin epätoivoissani myymään skandi designia Selfridgesille brittien minimipalkalla (joka todella oli minimipalkka!). Ylpeyteni ei kuitenkaan kestänyt palvella ylhäistömammoja, jotka kokivat voivansa kohdella ihmisia kuin roskaa. Kirjaimellisesti irtisanouduin kävelemällä ulos kesken työpäivän kohdattuani yhden näistä mammoista epämiellyttävässä tilanteessa. Hupaisaa. Kyllä. Olin neuvoton. Hain töitä epätoivoisesti, mutten saanut kutsuja edes haastatteluihin. Itsetuntoni oli koetuksella. Kuuden vuoden yliopisto-opinnot olivat tehneet minusta vain ylikoulutetun työttömän. Tämäkö oli elämäni?

Lopulta päädyin tekemään palkattoman puolen vuoden työharjoittelun. En tuolloin arvannut, että se olisi parasta mitä olen koskaan tehnyt. Kiitos miehelleni niin henkisestä kuin rahallisesta tuesta tuon puolen vuoden ajan! Tapasin mielenkiintoisia bisnesalan ihmisiä, löysin mentorin  ja opin monia taitoja käytännön työelämästä. Englannin kieleni parani ja samoin itseluottamukseni. Olin jälleen valmis työnhakumyllyyn.

Tällä kerralla tärppäsi. Pääsin mielenkiintoiseen kolmannen sektorin järjestöön töihin. Roolini muuttui ensimmäisen kuun aikana yllättäen teknologisen investoinnin myötä ja minut lähetettiin koulutukseen oppimaan tämä uusi järjestelmä, jonka tuotantoonmenosta olin yhtäkkiä vastuussa ulkopuolisten konsulttien kanssa. En tuolloin tiennyt mihin kultasuoneen onnekkaana osuin. Vajaan yhdeksän kuukauden jälkeen minut palkattiin konsulttitaloon töihin ja tulevaisuuteni näytti varsin toiselta kuin olin koskaan osannut odottaa. Seuraava vuoden sisällä olin muuttunut ”kukaan ei halua palkata minua” hakijasta yhdeksi halutuimmista resursseista Lontoon teknologiakentässä. En voinut uskoa muutosta.

Sittemmin teknologia, jonka parissa työskentelen on kasvanut yhdeksi suurimmista maailmassa ja vuotuinen konferenssi on alan suurin ja tunnetuin maailmassa. Olen tavannut työni kautta älykkäitä ja inspiroivia ihmisiä, luonut pitkäaikaisia suhteita kiinnostavien alan moniosaajien kanssa ja kasvanut ihmisenä enemmän kuin olisin osannut kuvitella.

IMG_20160412_095758

Tällä viikolla olin alani konferenssissa täällä Melbournessa mikä inspiroi minua vain yhä enemmän tekemään juuri sitä mitä nyt teen. Konferenssin päätösluennon antoi pitkän journalistin uran tehnyt Lisa Wilkinson. Wilkinsonin puhe oli mukaansatempaava, hauska ja inspiroiva. Se oli puhe naisista työelämässä, omien unelmien toteuttamisesta ja intohimosta tehdä juuri sitä mitä rakastaa.  Wilkinson korosti onnekkuuden roolia työelämässä sekä kuvasi hyvin ihmisiä, jotka rakastavat työtään niin syvästi, että kaikki ympärillä aistivat sen ja uusia mahdollisuuksia tulvii eteen.

Vertauskuva, joka puheesta jäi mitä luultavammin ikuisiksi ajoiksi mieleeni oli kommentti, jonka Wilkinson sanoi kuulleensa Mt Everestille ensimmäisinä kiivenneen Edmund Hillaryn suusta: ”Kiivetessäsi korkealle vuorelle muista jokaisella välietapilla katsoa alas ja ihailla maisemaa. Olet siellä vain kerran.” Kuten elämässä ja etenkin työelämässä, älä vain paahda eteenpäin kohti haaveita, unelmaa, pyrkien korkeammalle ja nopeasti. Pysähdy ihailemaan sitä mitä olet saavuttanut ja mitä olet jo tehnyt.

Minua tämä ajatus kosketti syvästi. Koska koin, että menetin muutamia arvokkaita työvuosia haahuillen epätietoisena tulevaisuudestani, olen vetänyt viimeiset vuodet kuin maratoonari ja kiivennyt kohti vuorenhuippua katsomatta ympärille tai alas. Kun saavuin konferenssista kotiin, pysähdyin hiljaa itsekseni miettimään.

Konferenssia seuraavana päivänä sain töissä kuulla tulevasta ylennyksestäni. Kotiin saavuttuani hengähdin. Kyyneleet olivat täyttää silmäni kiitollisuudesta, sillä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen ”katsoin alas ja pysähdyin ihailemaan maisemaa”. Se näytti uskomattomalta. Lontoossa 2010 kävellessäni hienostorouviin turhautuneena ulos Selfridgesin työntekijöiden ovesta en ikinä olisi uskonut olevani tässä nyt.  Olen ollut onnekas. Olen ollut intohimoinen. Olen unelmoinut. Olen rakastanut jokaista mahdollisuutta, joka minulle on työelämässä suotu.

Monta välietappia on varmasti vielä edessä, mutta toivon ja uskon, että osaan muistuttaa itseäni pysähtymään jokaisella etapilla ihailemaan sitä mitä olen jo saavuttanut ja minkä eteen olen tehnyt paljon töitä. Elämä on täynnä yllätyksiä, sattumia ja onnekkuutta.

DEXATI20160415175352

Sosiaalinen media ei-coolia ja teknologiakauhistus?

Kun Facebookin valtakausi alkoi oli coolia päivittää statuksia joka sekunti. Jopa äidit, isät, mummit, papat ja kummin kaimat liittyivät Naamakirjaan, koska se oli coolia. Sitten tuli Instagram. Google+ yritti kilpailla omalla vaihtoehdollaan. Tietenkin siinä sivussa Twitter sekä LinkedIn vain kasvoivat. Viimeisimpänä villityksenä tuli Snapchat.

Nyt huomaa ympärillä selkeän muutoksen ja ääripään, on tavallaan coolia olla kriittinen tai vihamielinen sosiaalista mediaa ja teknologiaa kohtaan. On coolia, ettei jaa yksityisyyttään internetissä vaan astuu sen ulkopuolelle. Deletoidaan Naamkirjan tili ja sitte elvytetään se takaisin, sitten deletoidaan puolet kavereista ja sitten taas lisätään osa takas, ei liitytä Instagramiin, boikotoidaan Snpachattia, suojataan profiilit. Ihan kuin kamppailua huonossa suhteessa kumppanin kanssa, bänät ja takasin yhteen ja taas erilleen.

Itse teknologian parissa työskentelevänä promoan paljon erilaisia teknologiaratkaisuja sekä pilvipalveluita. Itse bloggaan lähes päivittäin. Olen myös ahkera blogien seuraaja, päivitän yhä Naamakirjaa niin ei-coolia kuin se joidenkin mielestä on, olen Instagramissa -itse asiassa kahdella eri tilillä-, seuraan Twitteristä ja LinkedInistä oman alani kuumimpia uutisia ja linkkejä pysyäkseni ajan hermoilla päivittäin. Olen se kamala äiti, joka ottaa kuvan lapsestaan kesken herkän hetken eikä huomio lastaan sinä sekuntina, kun  postaa sen Instaan ja Naamaan!

IMG_20151217_141945

Tuntuu, että vihamielisyydessä on kaksi kuppikuntaa. Ne, jotka taistelevat teknologian läsnäoloa vastaan ja haluavat kännykät pois ja huomion ihmisiin, koska viimeisin tutkimus sanoo, että on pahasta olla kännykässä, kun on ihmisiä ympärillä. Sitte on se kuppikunta, joka ehkä vihaa sosiaalista mediaa kateussyistä. Onhan se kateellisen ihmisen kauhistus, kun jonkun Instatili tai blogi on täynnä mitä upeimpia kuvia paratiisilomista, postauksia merkkilaukuista ja vaatteista mallina bloggaaja täydellisine hiuksineen. Tästähän on kirjoitettu mediassa jo paljon.

IMG_20151205_131241-2

Melbourne

Itseni on ollut jotenkin vaikea ymmärtää tätä vihamielisyyttä tai kritiikkiä. Ehkä päällimmäisenä siksi, etten koe kykyni olla läsnä kärsivän. Tarvitsen aikaa itsekseni ja jos en bloggaisi, selaisi Intagramia tai lukisi blogeja vetäytyisin muin keinoin, luultavasti kirjoittamaan päiväkirjaa tai kutomaan. Sosiaalisen median aiheuttamaa kateutta tai ahdistusta en myöskään oikein ole ymmärtänyt, sillä en ole koskaan tuntenut kateutta ketään tai mitään kohtaan. Tiedän, kuulostaa ehkä tekopyhältä, mutten vain syystä tai toisesta ole koskaan halunnut kenenkään omaa elämää, kroppaa, omaisuutta tai puolisoa, vain juuri omani. (Edes jotakin vanhempieni kasvatuksessa siis meni superisti nappiin tässä heh.) Lisäksi en ole koskaan ollut mitenkään yksityisyyttäni suojeleva persoona, jos olisin tuskin pitäisin tätä blogia. Haluan heittää itseni likoon sellaisena kuin olen, ota tai jätä, inhoa tai tykkää.

IMG_20151107_091230

Sosiaalinen media näyttää toimivan kuin mikä tahansa addiktio, liika on liika, jotkut eivät hallitse mikä on kohtuullinen määrä saati näe milloin haittavaikutukset ilmenevät itsessä tai ympärillä.  Itse olen pieneltä Suomen paikkakunnalta kotoisin ja minusta on ihana seurata mitä omat alakoulun ja yläasteen luokkakaverit tekevät nykyään. Kaveripiirini on myös pirstoutunut melkoisen ympäri maailmaa ja näin ruuhkavuosien aikaan on kaiken kiireen keskellä vaikeaa löytää aikaa yksittäisiin viesteihin niin paljon kuin niitä suosinkin. On siis mitä arvokkainta seurata mitä ystävät ympäri maailmaa puuhailevat kuvin Naamassa ja Instassa. Tuntuu, etten missaa ihan niin paljon ollessani toisaalla. Parasta on Whatsup, jossa voi luoda ryhmiä ja viestittää kaikille kaveriporukan tai perheen jäsenille. Hauskimpia ovat viestit siskoni ja veljeni kanssa, kun ääniviestein mölisemme toisillemme jotakin päätöntä.

Ehkä arvostan tätä kaikkea niin paljon, sillä olen hyvin kaukana kotoa. Mieheni mummi saapui Britanniasta Australiaan hyvin nuorena ja meni kotiinsa Lontooseen ensimmäisen kerran yli 20 vuoden jälkeen. Puhelimella soittaminen oli liian kallista, kirjeet kestivät pitkään, sähkeet olivat ainoa pikainen keino ottaa yhteyttä. Muutto Australiaan oli tuolloin kuin katoaminen oman perheensä elämästä.

IMG_20160305_121005

Vanha sähketoimisto Beechworthissa Victoriassa.

Minusta on ihanaa elää aikakaudella, jolloin etäisyydet tuskin merkitsevät. Minulle sosiaalinen media ja teknologia on helpotus ei ahdistus. Jos ei kiinnosta olla online painan nappia ja suljen kännykän. Elämä jatkuu niinkuin ennenkin.

IMG_20160307_094808 (1)

Canberra Suomen Suurlähetystö

Sosiaalista päivänjatkoa missä ikinä sitä vietättekin!

Ajatuksia Onnellisuudesta

Lapsena oli jotenkin helppo olla onnellinen. Äitini kertoo minun usein sanoneen, että minulla oli ”riemukas olo”. Aloin miettiä onnellisuutta, kun viime viikonloppuna yllättäen kolmivuotiasta tyttäreni totesi ”olen onnellinen”. Vastasin, että ”sepä ihanaa vai onnellinen” ja tyttäreni jatkoi lausetta sanoen ”äiti on onnellinen”. Totta, olen onnellinen tajusin. Lapsihan huomaa tällaiset pienet asiat hyvin herkästi ja aistii vanhempiensa mielentilat joskus paremmin kuin he itse.

IMG_20160313_113509

Mistä tuo onnellisuuden tunne sitte tulee ja mitä se on. Ranskan vaihto-oppilas vuoteni jälkeen olin levoton sielu. Kotiin Suomeen palattuani haikailin vain paluusta Ranskaan tai ylipäänsä matkustelusta ympäriinsä. En ollut jotenkin tyytyväinen Suomessa. Kun tapasin nykyisen mieheni ja asuimme Suomessa me molemmat haikailimme muualle milloin Sveitsiin, milloin Ranskaan, Britteihin tai Australiaan. Muutettuamme Lontooseen ei tuo levottomuus meistä kummastakaan kadonnut ja yhä kaipailimme aina jonnekin muualle missä olimme. Usein puhuimmekin siitä miksi aina haikailemme muualle vaikka kaikki on todella hyvin. Minussa tuo levottomuus oli Suomessa kaipuuta muualle ja muualla ollessa kaipuuta takaisin kotiin Suomeen. Irrationaalista, mutta niin totta. Nyt jälkikäteen ajattelen, että tuo haikailu ja kaipuu jostakin oli ei niinkään onnettomuuden tunnetta vaan toisin päin, emme kokeneet täyttä onnellisuuden tunnetta päivittäin. Syytä tähän on vaikea määrittää, sillä kaikki oli niin hyvin kuin olisi voinut kuvitella, ei itse asiassa kovinkaan toisin kuin nyt. Alettuamme puhua muutosta Australiaan puhuimme myös jälleen tästä meissä molemmissa asuvasta levottomuudesta. Kai me molemmat tiedostimme, että oli riski, että muuttaisimme Ausseihin, toiselle puolelle maailmaa ja yhä kaipaisimme toisaalle ja pakkaisimme pienen kotimme jälleen muutaman vuoden päästä.

IMG_20160207_122924

Toisin kävi, kohta puolitoista vuotta on vierähtänyt täällä. Ensimmäistä kertaa tuo levottomuus on poissa meistä molemmista ja juuri täällä juuri nyt on hyvä olla. Aamuisin on hyvä olla, illalla voi mennä levollisena nukkumaan, päivisin hymyilyttää pienetkin asiat. Eniten tunnen kiitollisuutta. Kiitollisuutta olla tässä maassa, ihanien ihmisten ympärillä pienen perheeni kanssa. Onnellisuus ainakin minulle on tuon minussa asuneen levottomuuden ja muualle kaipuun poissaoloa, kykyä elää tässä hetkessä juuri nyt kiitollisena kaikesta mitä minulla on.

IMG_20160117_182338

Useana aamuna viimeisen puolen vuoden aikana olen kävellyt töihin ja kokenut tuon lapsena kokemani ”riemukkaan” tunteen jälleen. On tehnyt mieli tekstata omalle äidille.

Tämä äiti on onnellinen, riemukas, juuri täällä, juuri nyt.

IMG_20160126_113001

Onnellista ja riemukasta päivänjatkoa!

Last visit to Finland before jetting off

Sorry about the blog silence I have been busy here in Finland. It has been wonderful too see everyone but tears are running down my face and goodbyes are difficult. The flight here was super easy. I could not believe it. Life has changed again, for better. My dear daughter was sitting nicely next to me, luckily the plane was not fully booked so there was a spare seat for her. She is still well under two so normally there would be no seats but we were lucky. I was looking at the other babies in the plane, a 6-month old and 9-month old and oh what a circus it was. I am so happy those days are over! My daughter absolutely loves flying and reading the safety instructions as you can see. Maybe she becomes a female pilot. She is brave and fearless.

koneessa

On Friday night I saw my lovely group of friends. I am really blessed I think. I have a wonderful girl group of primary school friends, a wonderful girl group of high school friends and a wonderful girl group of university friends. When I see them it is like time has not passed. two of us started with some champagne in the restaurant Kiila in the centre of Helsinki. I truly recommend this place. champagne glasses were 6 euros and the place is just great! Perfect for after works or for weekends.

shamppis kiila

It was emotional though. After the champagne we all met, cooked some food and drank some delicious wine. Well maybe time has passed a bit, instead of cheap bottles of wine we really bought nice stuff. It was nostalgic, we used to do this so often back in uni. We all are strong women, extremely feminist personalities, ambitious and I guess men would describe us difficult but we think we just have woman power. No man bosses us around that is for sure. I lasted all dinner and drinks wihout tears until the leaving time hit, oh dear what a flood of tears came out. It was so hard to say goodbye. I love these people so much and I have missed them every day whilst living in London. I think what has made it worse is that four of us have not been in the same country for a long time..one of us lived in Denmark, I lived in London and one of us travelled a lot. Two others and I did an exchange year at uni so now when finally three of them are living in Finland we could all be together again but no I leave to the other side of the world, ironic. I guess in the middle of this motherhood when I hardly have my own time I miss my dear friends even more and those times we spent together as free souls seem extremely unique. Well maybe after couple of years we are back in Finland and I can finally have some time with these special people.

Today my highschool friends will come to visit me and there may be more tears. Luckily we all have kids so it will be such a hassle that I hopefully cannot get too emotional. I baked some blueberry tart which we can enjoy with some vanilla sauce.

sauna 2

My dear daughter went to sauna with me. She loved the sizzling noise that water made when it hit the rocks. I love sauna, another funny thing I will miss. Couple of more days here and then we are back in London town for the final stress.

I hope you all are having a relaxing Monday. I will go back to do some more knitting, my daughter’s Norwegian knit is getting ready soon!

Nudge store and eating in Helsinki-Nudge Helsingissä

I have a fantastic lunch tip in Helsinki again! I have tried to discover a bit more unusual places and this is definitely it. Finnish design store combined with lunch bar. Healthy but tasty food too.

The place is called Nudge  and it is located on Yrjönkatu behind Forum shopping mall in the centre of Helsinki. As in the Nordics quite often the design is combined with sustainable approach. The clothing and interior pieces are just gorgeus! The lunch is great spice for the store. It includes soup or salad and rice paper rolls. The flavours are combined nicely and the salad was extremely delicious, portion size big! I could not finish all my lunch as much as I tried.

Nudge

They have different size lunch deals. I got the lunch deal that included three rice paper rolls and salad that on that day was a sweet potato, roasted cashew and rocket salad.

I got a king prawn roll, salmon roll and avocado cashew roll.

IMG_20141009_124622

The salad was yummy and tasted super fresh!

IMG_20141009_124615

They do coffee, wine and healthy smoothies too!

I recommend this place if you want to combine Nordic fashion with lunch.

I was admiring many clothing pieces for my little daughter (and for myself too…). The cuts are unusual and the clothes are like pieces of art. You can buy the clothes for kids also in online store called Aarrekid. The material for clothes was soft and high quality cotton.

Have a great Sunday! I just baked some cinnamon buns so I will run to eat them now whilst they are fresh from the oven!

Tony’s Deli in Helsinki – Tony’s Deli Helsingissä

 I personally always struggle with lunch places in Helsinki. Helsinki is amazing for high end cuisine that you enjoy in the evenings but lunches are trickier. Reasonably priced lunches are hard to find if you don’t want to end of in the regular salad bar.

My sister has been praising a place called Tony’s Deli on Bulevardi street in Helsinki. It is actually under the ground so you rather easily just pass the place without noticing it. This week I went to Helsinki with my dad and we went to try this place. I was extremely positively surprised.

The decor was lovely! The place has both restaurant and wine bar.

IMG_20141006_135400

IMG_20141006_134827

It has relaxed and peaceful atmosphere.

IMG_20141006_132347

The best thing is that during the day time sparkling wine is only 2.90 euros per glass in their wine bar! I guess this tells something about the Finns, they never drink at lunch time so one can easily have offers like this. Great for tourists like me!

IMG_20141006_132327

The lunch was 10 euros. Great price. This included soup starter which was tomato on that day, all the salads from the buffet, main course and coffee with a biscuit. You were able to either choose the main from the buffet (that was a bit too work lunch option for my taste..) or order mains separately from the wine bar menu, in either case the soup, salads and coffee were included in the price. As I am a huge Caesar salad fan I ordered that. It was super tasty and well presented!

IMG_20141006_132933

I warmly recommend this place if you end up wondering in Helsinki at lunch time.

Have a great Wednesday!