Lapsiperheen Arkea Ausseissa Osa 2: Odottavien äitien terveydenhoito

Synnytin ensimmäisen lapseni Lontoossa, Briteissä, joten minulla ei ole kokemusta Suomen odottavien äitien terveydenhuollosta. Britanniassa NHS eli julkinen puoli on täysin ilmainen alusta loppuun saakka. Positiivisen raskaustestin jälkeen hakeudutaan lähimmälle GP:lle ekalle käynnille ja tämän jälkeen nainen valitsee lähistöltään julkisen sairaalan ja soittaa järjestääkseen ensimmäisen kätilön tapaamisen. Raskaana oleva nainen otetaan heti potilaaksi ja siitä eteenpäin käydään sairaalassa säännöllisesti niin ultrissa kuin kätilön tapaamisissa. Synnytysostastoja on kaksi, kätilöjohtoinen naisille, jotka luokitellaan alhaiseen riskiryhmään. Toinen synnytysosasto on synnytyslääkärijohtoinen, jonne ohjataan naiset, jotka syystä tai toisesta kuuluvat riskisynnyttäjiin. Synntyksen jälkeen nainen lähetetään kotiin n. 12h kuluessa, joskus pystyään sairaalassa pidempään mikäli vastasyntynyt tai äiti tarvitsee tarkkailua tai äiti joutui sektioon.  Synnytyksen jälkeen kätilö käy kotivisiiteillä punnitsemassa ja tarkastamassa lasta kunnes kätilö kokee, ettei tarkkailua enää tarvita. Hoito on hyvin vaihtelevan tasoista ja joka käynnillä tapaa eri kätilön. Homma hoitui, mutta luottamusta se ei herättänyt ainakaan minussa. Suurin ongelma oli natiivi englanninkielisten työntekijöiden puuttuminen. Aina sai jännittää ymmärsiköhän kätilö oikein…Naiset voivat valita myös yksityisen puolen Britanniassa mutta kustannukset ovat 10 000 puntaa eli 15 tuhatta euroa koko hoidon ajalta eli melko hintavaa. Omassa tuttavapiirissäni yksikään ei käyttänyt yksityistä mikä kertoo sen suosion olevan rajattu.

Täällä Ausseissa systeemi on hyvin erilainen. Naisen on tietoisesti valittava yksityinen vai julkinen puoli raskaudenajan ja synnytyksen hoidossa. Usein tätä mietitään jo lapsen suunnittelun/toivomisen vaiheessa, sillä raskausturvaan vakuutuksissa on 12kk odotusaika eli naisen tulee maksaa vakuutusta 12kk ennen kuin voi hakea korvausta vakuutuksesta raskaudenhoitoon liittyen. Itse olen terveysvakuutusyrityksessä töissä, minulla oli yksityinen raskausturva ja olematon raskausturvan odotusaika työsyhde-etuna, mutta päätin kaikesta huolimatta olla käyttämättä sitä. Omalla kohdallani siihen on muutama selkeä syy. Ensinnäkin luotan enemmän julkiseen puoleen mikäli komplikaatioita ilmenee. Riski on, että nainen valitsee yksityisen sairaalan ja kaiken mennessä odottamattomasti joko oman tai vastasyntyneen kohdalla kustannukset nousevat kattoon (kymmeniin tuhansiin) ja siirto julkisille tapahtuu joka tapauksessa. Kaikki vaikeat tapaukset siirrettään julkiselle poikkeuksetta. Toiseksi omavastuu jopa sairasvakuutuksen kanssa oppikirjan mukaisessa synnytyksessä ja raskaudenajan hoidossa nousee n. 6000-7000 dollariin eli 4000-5000 euroon. Synnytyskulut ovat n. 4000 euroa ja sen lisäksi ultrat nainen maksaa itse. Kolmanneksi en ole ensisynnyttäjä enkä kaipaa luksusta. Minulla on jo yksi lapsi ja näin ollen 5-7 yötä luksusmajoituksessa hotellissa kätilön hoidossa kuten useat yksityiset sairaalat tarjoavat ei tuntunut oikealta ratkaisulta. Tiedän haluavani päästä kotiin pian synnytyksen jälkeen mikäli kaikki menee hyvin. Neljänneksi, yksityislääkärin lapsena minulla on varauksellinen suhtautuminen yksityiseen terveydenhoitoon. Koen sen olevan loistava vaihtoehto esimerkiksi ortopedisissa operaatioissa ja suunnitelluissa operaatioissa, mutta synnytyksen kohdalla joka on aina yllättävää ja riskialtista koen toisin. Lisäksi en tykkää ajatuksesta lääkäreistä vain palveluntarjoajina, jotka tekevät mitä vain asiakasta miellyttääkseen, minä toivon lääkäriltä vain pätevää ja asiantuntevaa hoitoa luksuksesta viis.

Mikäli siis Ausseissa valitsee julkisen puolen kuten minä, positiivisen raskaustestin jälkeen hakeudutaan GP:n vastaanototolle. Useimmat GP:t Melbournen keskustassa maksavat 50-70 dollaria  eli 30-45 euroa per käynti. Medicare -Aussien julkinen terveydenhoitolaitos- hyvittää Kelan tavoin osan kustannuksista ja omavastuuksi jää noin 25 euroa per käynti. GP seuraa raskautta n. raskausviikolle 20 saakka kunnes sairaala ottaa potilaaksi. Omassa tapauksessani, sillä minulla on periytyvä veritulppariski, minut otettiin sairaalan potilaaksi välittömästi ja GP näkee minua todennäköisesti hyvin vähän koko raskauden ajan.

Ultrat nainen maksaa täällä  Ausseissa itse ennen 20 raskausviikkoa mikä on käytännössä kaksi ultraa (8rvk ja 12-14 rvk). Ultrat maksavat n. 250 euroa ja Medicare hyvittää vain 40 euroa per ultra. Vähätuloisille omavastuu jää hyvin pieneksi, mutta keski ja hyvätuloiset maksavat huomattavasti suuremman summan itse. Lisäksi Ausseissa suositellaan nyt uutta vapaavalintaista NIPS testiä Down syndrooman selvittämiseksi raskausviikolla 10. Tämä testi on omakustanteinen. Ilman Medicare hyvitystä sen hinnaksi tulee 270 euroa. Kaiken kaikkiaan nainen siis maksaa n. 1000 euroa (2-3 ultraa ja NIPS testi plus 3-4 GP käyntiä) ennen 20 rvk:a julkisellakin puolella. Julkinen ei siis ole täysin ilmaista. Raskasviikon 20 jälkeen, jolloin nainen otetaan virallisesti sairaalan potilaaksi hoito on täysin ilmaista. Itselläni on ensimmäinen kätilökäynti ensi viikolla, joten kätilöista en vielä osaa kommentoida. Haluan kuitenkin ylistää kuinka vaivatonta hoito tähän saakka on ollut.

Olen sikäli onnekas, että aluesairaalani on Royal Womens, joka on Victorian osavaltion paras julkinen naisten sairaala. Sekä NIPS testi että 14 rvk ultra tehtiin siellä. Jokainen hoitajista puhui täydellistä englantia. Ultrat täällä tekee synnytys/sisätautilääkäri, joka on erikoistunut raskausultriin. Ratkaisevia ultria ei siis tee ultrahoitaja. Jonotusta ei sairaalassa kummallakaan kerralla ollut ja kaikki hoitui kuin rasvattu. Lisäksi sairaala on sisältä upouusi ja niin siisti. Ehkä vertauskohtani on University College Hospital Lontoossa, joka oli hyvästä maineestaan huolimatta hyvin epäsiisti ja kaoottinen. Olen ollut suunnattoman tyytyväinen hoitoon tähän saakka. Minulla on ihana GP, vanhempi aussirouva, joka on onnekseni myös Royal Womensin luottolääkärilistalla. Minulle oli yllätys, että ultrat maksetaan täällä itse, mutta toisaalta järjestelmä on suunniteltu siten, että vähätuloisilla omavastuu on olematon. Ilolla siis maksan enemmän, jos vähätuloiset saavat ultrat ilmaiseksi, minusta tämä systeemi on hyvin reilu.

royal womens

Minusta on hyvin mielenkiintoista vertailla eri järjestelmiä ja mielenkiinnolla odotan millaista hoito on alusta loppuun. Tähän saakka minulla ei ole kuin positiivista sanottavaa Australian terveydenhoitojärjestelmästä raskauden ajan hoidon lisäksi. Lisäksi kaikki tuntemani naiset, jotka ovat synnyttäneet julkisella täällä -suomalaiset ystävät mukaan lukien- ovat ylistäneet julkisen puolen loistavaksi. Eräs suomalainen tuttuni, joka synnytti toisen lapsensa Suomessa toisen Ausseissa totesi, että valitsisi näistä kahdesta Aussit uudelleen. Ihanaa siis kuulla tälläistä palautetta jo tässä vaiheessa onhan tämä jännittävää aikaa. Olisi mielenkiintoista kuulla millaista hoito on muissa maissa, mielestäni raskaana olevien naisten ja lasten terveydenhoito kertoo paljon järjestelmän toimivuudesta.

thumb_IMAG0370_1024

Lakritsimantelit – Finnish Liquorice Almonds

IMG_20160312_160426
Osa teistä varmaan huomasikin jonkin aika sitte Helsingin Sanomissa lakritsimanteleiden ohjeen. Äitini ihastui niihin ikihyvikseen ja sai minutkin koukutettua kyseiseen herkkuun. Ne ovat nopeatekoisia ja mitä ihanin terveellinen herkkupala. Ne ovat myös oivallinen lahja laitettuna pieneen pussiin. Halusin jakaa kyseisen ohjeen kanssanne, sillä se on mielestäni erikoinen, mutta uskomattoman herkullinen. Itse koukutuin niin pahasti, että pyysin äitiäni lähettämään lakritsijauhetta Suomesta tänne Australiaan. Jännitin jäisikö jauhe tullissa jumiin ja palautettaisiinko se Suomeen. Tännehän ei saisi lähettää mitään ruokatuotteita, mausteita yms. Ei jäänyt ja nyt olen saanut nautiskella laktrisimanteleista oikein sydämeni kyllyydestä!

1 1/2 tl vettä
1/2 tl suolaa
1tl sokeria
3 tl laktritsijauhetta
100g kuorellisia manteleita

1.Kuumenna uuni 200 asteiseksi.
2.Mittaa kulhoon vesi, suola, sokeri ja puolet lakritsijauheesta.
3.Sekoita mantelit joukkoon.
4. Levitä leivinpaperin päälle (ei päällekkäin vaan yhteen kerrokseen).
5.Paista uunissa n. 7 minuuttia.
6. Ota mantelit pois uunista ja kierittele lopussa lakritsijauheessa (1 1/2tl).
7. Anna manteleiden jäähtyä ja muuttua rapsakoiksi. Säilytä ilmatiiviissä purkissa, jotta mantelit säilyvät rapeina.

Nautiskelkaa! Itse suuntaan kohti pääsiäismarkkinoita, jos vaikka löytyisi mignon -munia…ja salmiakkia.. Hyvää pääsiäistä!

Some shocking news about my baby’s allergies -Shokeeraavia uutisia vauvani allergioista

Our family life was turned upside down this week. We finally got to see the allergy specialist after a long wait for 6 months. When the appointment started the lady did not take me seriously at all but thought I was just a hysterically worried new mother with no perspective. I had faced this so many times with the doctors here in England so I stayed calm although cried a bit. The doctor was like usually belittling everything I was concerned about and basically questioned my weaning as I seemed to limit my baby’s diet without 100% evidence. She did not believe the allergy blood test results really mattered after all.

Due to my small cry to remove my on-going worry she offered to do the skin prick tests. She tested all the most important nuts (hazelnuts, almonds, cashews and peanuts), dairy, eggs, soy, sesame and wheat. We waited for 15 minutes, I dressed our daughter so that she would not scratch herself as her skin got irritated straight away. When we finally removed the clothing her whole wrist was swollen (the hand where the test was made), so was the back. The doctor’s face was shocked. Quite often skin prick reaction is a small hive like bump and it is measured in millimetres. My daughter’s dairy test showed 3 cm swollen bump around her wrist, egg reaction was big too and cashew bump was huge and red, other nuts caused large reactions around the prick as well. This all happened only after a small drop of each test liquid and a little crack of the skin. Doctor’s tone changed drastically, she prescribed immediately an Epipen (adrenaline pen) to carry with us at all times in case our daughter gets life threatening anaphylaxis. She also told us to remove eggs, dairy and nuts from our house as apparently our daughter with these kind of test results could react to only smells. We are not allowed to give her any products that may contain traces of milk, eggs or nuts. This is tough and means lots of special products.  Here in England almost every product contains traces of milk or nuts. I have been struggling to find even oats that would not be packed in a nut factory! Doctor told us she will be seeing us regularly from now on to follow the situation. We were told to come to the hospital for food challenges and not to try anything risky and new food at home. So we will have a soy and wheat challenge soon and after that a salmon and cod challenge. Challenges will start with extremely small quantities and special nurses will monitor her all that time.

After all this I am glad I trusted my mother instinct. Since my daughter’s excema flamed 9 months ago I had the feeling things were not right. This feeling was following me throughout the breastfeeding time as she reacted to everything I ate,  same happened with weaning. Every doctor I saw during the past one year belittled the allergy problem, treated me as a hysterical woman and told me to feed my daughter everything, all the food including dairy and eggs. Luckily I did not believe in any of them and trusted my own inner instinct. During the past year I read so much research about food allergies, literally everything I could get to my hands. After the test it was clear that if I had given dairy, eggs or nuts to her we would have been playing with her life and in an urgent need of First Aid from ambulance (which in London does not always come quickly enough.)

Phew. What a long journey. Nine months of uncertainty, desperate searching and begging for help from different doctors and the sad fact that if I had not paid for the allergy blood tests in Finnish private hospital last summer we would not even be here as no-one believed me, hardly with the blood test results in my hand. Luckily everything is clearer now and we can breath and relax. It is very reassuring for me to have an Epipen at home as I know that I can help my daughter if she accidentally eats something inappropriate and I can win more time before the help arrives.

My mum who is a doctor said that during their pediatric lectures their professor was telling all the students to listen to mothers and trust mothers’ instinct even more than doctors should trust their own medical knowledge. I think that is so true. There must be something bigger than life in a relationship between a child and a mother. Mothers not only sense but they also feel and know if something is wrong. For me the biggest challenge was that when everyone belittled my instinct I started to doubt myself and thought the fear has taken over my instinct and ability to read my own feelings. It did not.

We will have a big challenge in future regarding schools and nurseries. In Finland where the allergy management is amazing and schools have cantines and children do not bring their own lunches in, the risk of your child eating something bad is very little. Here the things are very differently. Children not only bring their own food with them but people seem not to be very aware of allergies. I went to the nursery before Christmas to enquire a place for my daughter. I explained her allergies and highlighted the dairy allergy and the next question was could they give yogurt for her!!!!I was very disappointed.  I know I will need to accept the worry that our daughter eats her friend’s chocolate bar or just ends up accidentally putting something inappropriate to her mouth will shadow our days.  Still after all this nothing made me happier than to know for sure and to know how serious her allergies were and how cautious we should be in future. It removed the 9 months of uncertainty and fear. I think my baby girl has sensed my relief as she has been sleeping so well for the past two nights and has been smiling and enjoying her days in a way I have not seen for a long time.

She is such a sweetheart.

Displaying IMG_20140226_115741.jpg
My brave little girl at the hospital.

Gluten, dairy and egg free banana blueberry cake -Gluetiiniton, maidoton, munaton banaanimustikkakakku

banaanimutsikkakakku

Again this silence..I think I have no more excuses now, just being terribly busy. I am back to work now and after the working day there seems to be so little time left for anything! I am loving it though. After a year at home with the baby work seems like 5 days a week holiday! I know it probably sounds horrible but for me this is a perfect balance. I cannot handle being staying-at-home-mum, it really drives me crazy. I need my own life and  I need to have challenges in my life -my brain needs stimulation and what I do for work certainly does it. It is also so glorious to have my morning coffee peacefully before starting to work.

We found a perfect nanny for our little daughter and we could not notice any change in her behaviour when I started working -pretty amazing. She sleeps as well (as badly as usually :)) and she is not any clingier or more tearful when I finish the work. In fact she is the happiest baby you can ever imagine as the nanny does all sort of wonderful activities with her all day long. So all in all, this is the most amazing arrangement we could have ever hoped for. My husband has a happy wife and  we have a happy baby.

I was quite depressed the last couple of months staying at home only. Even though I have lots of friends with babies it was still not enough for me, I needed some balance and I wanted to see myself not as a 24/7 mother but also a capable career woman with a drive to work. I know it means less baking and cooking and therefore probably less frequent blog posting but it is better. My usually so positive and cheerful personality changed drastically by the end of the last year and I felt like I was not myself anymore. I was just sad and miserable all the time and every day seemed to just repeat itself. Same fights with the baby over eating (without any success!) and acting as a constant entertainment machine day after day, month after month. I know there are women out there who are at their happiest when they can stay at home full time and I certainly admire them but I am not one of those I get not only a cabin fever but huge anxiety. Now I feel so happy every day when I started working. I meet adults, I can communicate with people who do not throw themselves to the floor when they get annoyed and I can challenge myself in a working life. Wonderful..and my new job is great too!

As my baby still does  not eat I tried the” NHS approach”, the approach the dietician here in England suggested, that was ”feed your baby with pizza, cakes, crisps, ice cream, add sugar to everything..to get calories in”. Well, of course I cannot give dairy, eggs or gluten to her so I baked this banana blueberry cake.  It was super good..although she spitted it out straight away and threw rest of it to the floor -no success with the NHS approach either. So I won’t try this unhealthy suggestion any more.

Anyway, don’t believe my baby, her taste buds do not exist, this cake is really good. Our American friend who is visiting us here absolutely loved it. It was his birthday yesterday so it was kind of his birthday cake. I hope you enjoy the recipe too. It is simple and quick and of course you can use regular flour if you do not need a gluten free version.

4 1/2dl (2 1/4 cup) white flour (white gluten free flour)

2 dl (1 cup) sugar

1 1/2 tsp baking powder

1 1/2 tsp vanilla sugar

3 dl (1 1/2 cup) blueberries (frozen are fine)

2 bananas

2 1/2dl (1 1/4 cup) rice milk or regular milk if you can eat dairy

1  1/4 dl (1/2 cup) dairy free melted margarine or regular margarine

1. Combine the dry ingredients.

2. Mash the bananas. Mix the mash with rice milk and melted margarine.

3. Combine the blueberries with dry ingredients and then banana mix.

4. Pour to the cake tin and bake 50-55 min in 175 Celsius degrees.

ENJOY!
Tip: Add some Betty Crocker icing on top and it is even more delicious!

 

 

 

 

Goat cheese beetroot salad -Vuohenjuusto-punajuuri salaatti

WP_20131101_037I am sorry for not posting any recipes for a couple of days. I am going through a busy nanny hunting time! I am also starting to realise that I am going back to work and I am excited..and terrified.

Anyway..I have so many recipes to post. My pumpkin pie recipe and chicken soup and..many…they are  coming! I  have also some good news..my new oven should arrive this or next week -yay! Then the baking begins again!

This will be a quick post but the recipe is good, I promise! This goat cheese beetroot salad can be found also in Rachel Khoo’s book. I made it the other night and it was super tasty. Dill and beetroot seem to be match made in heaven  -yum! You should try this, it is quick and easy salad but very nutritious.

For two:

salad ( I had baby spinach, rucola, regular salad combination)

2 cooked beetroots ( I used pre-cooked)

1 big piece of goat cheese (depending how much you want on your plate :))

100ml of green lentils (when you cook them it will be approximately 200ml)

2-3 tbs dill

2-3 tbs olive oil

black pepper

1. Cook the lentils according to the instructions. If you don’t need to soak them I recommend to rinse them well, boil them for 10min, reduce the heat and cook for another 30min until soft.

2.  Cut the beetroots and goat cheese into cubes.

3. Set the salad on the plate, pour lentils on top and add beetroot and goat cheese cubes on the salad.

4. Either puree the dill and olive oil or just cut the dill into very small and mix it with olive oil. This will be the perfect dressing or should I say vinaigrette.

5. Serve the salad with some bread and  dry white wine.

So good and so healthy!

What I eat -Mitä syön

My cooker is still broken. Can you imagine?! It has taken four engineer visits and five weeks for British Gas to discover that they cannot find a spare part for our cooker, they cannot fix it and the whole oven-hob combination needs to be replaced. Unreal. Due to this circumstances I cannot unfortunately provide you with many new recipes. I am so looking forward to get a new cooker so that I can actually start baking again. I promised to volunteer by baking cakes for NCT nearly new sales in a few weeks time and I so hope I do not have to cancel it.

In the meantime I thought I would write a post about what I eat on daily basis as many people around me so often note how healthily I live, particularly Britons. I don’t know whether my eating habits are still strikingly Nordic, by saying this I mean home-made and healthy cooking or if they really are naturally very healthy, I honestly don’t know. I think I got a small Heathrow injection during my first year in the UK. Heathrow injection is the metaphor of the weight gain people experience when migrating to London. Well, it is all gone now thanks to breastfeeding and I am back in my normal shape in UK size 6!

I have been always rather health conscious but particularly when I had to start keeping food diary due to my baby’s allergies it suddenly struck me how healthily I ate. I love good food so I would not go for boring and bad tasting healthy meals ever. By glimpsing through my meals and snacks in the food diary the overall impression is pretty healthy. I think my biggest problem has always been that I get excited about some particular food and I keep on eating it day after day until I finally get bored. This is what my dear Aussie husband noticed as a distinctive character in me when we met. It is true, I admit. When I had my cottage cheese avocado phase I ate it every day. When I have my raspberry oatmeal phase (like now!) I eat it every morning…so sometimes I think my diet can turn to rather one-sided if I don’t pay attention to it. Sometimes I should force myself to be more versatile. Maybe this one-sided and repetitive tendency is the key to stick to my weight so easily. It was remarked in TIME article I once read that people who tend to eat same things day after day don’t gain weight for some reason..who knows how fair this statement is but in my case it has worked so far.

In general my approach is tasty food in reasonable amounts. I don’t ever give up on the quality but rather the quantity. Instead of having some awful low-fat yoghurt I have full fat Greek yoghurt full stop. Instead of low fat cream I have only half a tub of double cream. Instead of margarin I use butter to get the full flavour, I just do not add 1cm layer on the top of my bread.

When looking at my food diary I have kept for the past months my usual day starts with either an oven baked raspberry oatmeal.  This is obviously my breakfast at the moment, next month it can be something else that I get obsessed with! The alternative for this raspberry oatmeal is a Swiss style muesli which usually consists of rice milk (or milk) soaked jumbo oats (1dl, so half a cup) , date pieces and raisins, a tiny bit of honey (1 tbsp) or Agave syrup  (1 tbsp) and one grated apple (Royal Galas are my favourites!!).  I am a big fan of oats, I have always been. I use them in everything particularly in baking. Oat is nice, fatty and flavoursome grain and tummy friendly too.

My lunch is usually a salad, a power food salad  which is quite often built around chicken or fish -hot smoked salmon being my favourite. I throw some quinoa, nuts, roasted almond flakes, dried cranberries or raisins in it and I usually make my own olive oil and honey-mustard dressing. If I am out and about I usually order a salad or sushi. My favourite sushi is salmon avocado topped with some roe. Other one I love is a crab roll.  When I was able to eat dairy my favourite salads were either goat cheese or halloumi salad!

photo

My afternoon snack is usually nuts. I am the biggest nut eater by miles. My husband calls me a chipmunk as I munch so many nuts. The other reason for this nickname is that when I smile my cheeks appear proportionally huge and I do look like a chipmunk! I wish I had beautiful cheek bones but I do not, I have round baby cheeks!

I don’t eat lollies or chocolate candy bars (like Snickers or Mars) as I don’t really like them. I love chocolate but I have never really been the type of person who can smash the whole block of chocolate in one go. I am happy with a few pieces or a small chocolate bar. Maybe my biggest weakness is ice cream, Ben&Jerry Karamel Sutra in particular. It is so sweet with its caramel core that my friend got into labour after eating it. The baby must have gone nuts from the amount of sugar my friend ate when she finished the whole pot on her own! In addition to nuts I also love berries -blueberries, raspberries and strawberries, so I tend to eat them if i have them in the fridge.

karamel sutra

For dinner we usually cook something really nice as I love cooking dinners and having a tasty glass of wine with the dinner. Pastas, risottos, Thai curries or very filling salads with nice meat and fish are our usual type of dinners. For dinner I like to have a good amount of carbs as then I have a full tummy and I sleep better all night long. I do not avoid white flour, I favour it over rye, barley or whole grain. I have always been like that. As Finns usually love rye bread I am an alien in my home country. I do not really eat rye unless it is in so called sweet archipelago bread. I love nothing more than white French artisan baguettes! I enjoy dipping sliced bagutte pieces in good quality olive oil. I use olive oil so much. I go through bottles so quickly that I cannot believe it.

WP_20131019_001

I don’t use much cream at the moment as you know if you have been reading my blog but if I didn’t have the dietary restrictions due to my baby I would use cream. I always use double cream, but I use it to increase the flavour and make the flavour smoother and well rounded. I don’t pour the whole lot in! For example if I make vol au vent seafood sauce or risotto the maximum I would ever use is 50-100ml! I don’t want to over power the dish with cream as if there is too much of it I find it a bit too heavy and greasy. So overall I think my eating habits are kind of combination of Nordic and French in many ways.

Uunini on yhä rikki, joten uusien reseptien testaaminen ja tänne postaaminen saa odottaa. Neljä British Gasin insinöörikäyntiä takana ja viisi viikkoa kulunut ja uuni siis yhä rikki. Eilen ilmoittivat, ettei oikeaa varaosaa ole saatavilla ja koko uunihärpäke joudutaan vaihtamaan. Miten tämän toteamiseksi on voinut mennä 4 käyntia ja viisi viikkoa???  Uunin korjaus on siis saanut jo koomiset mittasuhteet. Lisäksi epäilys hiipii, että British Gas palkkaa roskakuskeja insinäärien saappaisiin tai toinen vaihtoehto on ettei tämän maan koulutustaso ole hääppöinen. Sillä aikaa kun uunini odottaa korjaamistaan ajattelin kirjoittaa postauksen siitä mitä syön, sillä niin useat ihmiset, etenkin Britit, ympärilläni usein kommentiovat kuinka terveellisesti syön ja elän. Luulen että terveelliset elämäntavat etenkin ruokailun suhteen ovat vielä osa pohjoismaalaisuutta minussa. Pohjoismaissa kotitekoinen ja terveellinen ruoka kun on yhä kovasti arvossaan. Ette usko kuinka usein täällä Lontoossa näkee ihmisten kaupassa ostavan kaiken valmiina, aivan kaiken. Täytyy myöntää, että sain kyllä pienen ”Heathrow piikin” (Heathrow injection) Lontooseen muutettuamme. Heathrow piikki on metafora painonnoususta, jonka Lontooseen muuttavat usein kokevat. No, se on kaikki poissa imetyksen jälkeen ja olen takaisin lähtömitoissa UK:n koossa 6!

photo (1)

Tyttäreni allergioiden vuoksi aloittamaaani ruokapäiväkirjaa selaillessa huomasin itsekin kuinka terveellisesti itse asiassa syön. Rakastan hyvää ruokaa liian paljon syödäkseni mitään mikä maistuu ”liian terveelliselta” ja mauttomalta. Nyrkkisääntöni on aina ollut herkullista kohtuullisessa määrin. Suurin ongelmani on pikemminkin se, että innostun usein yhdesta ruoka-aineesta tai ruoasta niin paljon, että syön sitä kyllästymiseen saakka. Tämä on itse asiassa ominaispiirteeni, jonka rakas aussimieheni huomasi jo seurustelumme alkuvaiheessa. Ruokavalioni voi siis joskus päätyä hyvin yksisuuntaiselle polulle. Taannoin lukemassani artikkelissa tosin todettiin, että saman ruoan toistaminen päivittäin on useiden ihmisten painonhallinnan salaisuus. Ehkä siis tämä hullunkurinen ominaispiirre minussa onkin auttanut minua kautta elämäni pysymään hoikkana.

Yleisesti ottaen vihaan vähärasvaisia tuotteita, syön aina mielummin täysirasvaista kreikkalaista jogurttia, voita ja kermaa kohtuudella kuin kajoan kamaliin vähärasvaisiin litkuihin. Katsauksena ruokapäiväkirjaani voin mainita, että aamiaiseni on usein vadelmakaurakakkunen -ainakin tällä hetkellä kun vadelmakaurakakkubuumini on käynnissä. Vaihtoehtoisesti saatan syödä sveitsiläisen mysliaamiaisen mikä on siis riisimaidossa tai maidossa liotettuja jumbokaurahiutaleita (n. 1dl), johon olen sekoittanut taatelin paloja, rusinoita tai kuivattuja karpaloita sekä hieman hunajaa (1rkl) tai Agave siirappia. Tähän seokseen raastan yhden omenan (Royal Galat ovat suosikkejani), sekoitan yhteen ja maiskutan joko vadelmien ta mustikoiden kanssa. Kuten huomata saattaa rakastan kauraa ja käytän sitä paljon etenkin leivonnassa ja aamiaisissa.

Lounaaksi syön yleensä salaatin -power food salaatin- mikä tarkoittaa, että heitän salaatin sekaan kinoaa, pähkinöitä, gojimarjoja ja muuta energiaa antavaa. Syön tämän useimmiten kotona ollessani omalla hunaja-sinappi-oliviöljykastikkeella (1rkl hunajaa, 1 rkl ranskalaista sinappia, 1-2 rkl oliiviöljyä. Jos olen kaupungilla päädyn useimmiten joko vuohenjuusto tai halloumisalaattiin tai sushiin. Välipalana mussutan pähkinöitä ja paljon! Olen pähkinähirmu ja siksi rakas aussimieheni kutsuu minua maaoravaksi. Tämä nimi ei juonna juuriaan yksinomaan pähkinänsyönnistäni vaan isoista vauvanposkistani. Niin paljon kun haluaisinkin korkeat poskipäät, ei niitä minulle ole suotu ja lapsenkasvoiset poskeni pullottavat kuin maaoravalla, joka on hamstrannut pähkinöitä talven varalle.

En syö karkkia enkä karkkimaisia suklaapatukoita kuten Mars ja Snickers, en pidä niistä. Suklaata rakastan, mutta sen pitää olla kunnon suklaata ilman ylimääräisiä kommervenkkeja. Paheeni on jäätelö, rakastan Ben&Jerryn Karamel Sutra jäätelöä, jossa on 4cm paksuinen karamellisisus. Ystäväni synnytys alkoi hänen tyhjennettyään kyseisen purkin yksinään. Lääkäriystäväni totesikin, että vauva lienee seonnut sokerihöyryistä ja päätti tulla ulos ja äkkiä ennen kuin saa lisää Karamel Sutraa!

Illallinen on minulle nautinto usein kera lasillisen viiniä. Illalliseksi syömme yleensä. joko risottoa, pastaa, Thaicurria tai täyttävää salaattia lihan tai kalan kanssa. Syömme keskieurooppalaiseen aikaan klo 19-20, joten haluan ruoan olevan hiilihydraattista ja täyttävää, jotta nukun hyvin. En välttele vaalea jauhoa, päinvastoin rakastan sitä enkä juuri välitä rukiista, ohrasta tai täysjyvätuotteista. Olenkin varsin epätavallinen suomalainen, sillä en pidä ruisleiästä ellei se ole makeaa saaristolaisleipää. Suosikkini on tavallinen ranskalainen juureen tehty artisaanipatonki hyvälaatuiseen oliiviöljyyn dipattuna -jam. Käytän oliiviöljyä paljon ja kannan sitä pulloittain kaupasta kotiin. Kermaa en tyttäreni allergioiden vuoksi ole vähään aikaa käyttänyt, mutta normaalisti kyllä. Käytän kermaa kohtuudella ja lisään sitä kastikkeisiin maun pehemennykseksi ja tasapainottamiseksi. Ruokatottumukseni ovatkin ehkä varsin sopivassa määrin yhdistelmä mannermaista ja pohjoismaista keittiötä.