Slow life, good life?

Tovi on taas vierähtänyt viime postauksesta. Äitiyslomalla on ollut vaan aika ihanaa. Sellainen spesiaaliside minulla on tuohon pikkumieheen. Parin viikon päästähän palaan töihin -jaiks! Oltiin myös lomalla Queenslandissa katsastamassa uusi oma talomme -jonka näin ensimmäistä kertaa- kaupathan teimme etänä, vain mieheni näki talon livenä. Häntä siis jännitti tykkäisinkö, tietenkin tykkäsin. Aivan ihana oma koti. Neljä huonetta, kaksi loungea, keittiö, kaksi kylppäriä, joista toinen ensuite sekä uima-allas. Todellinen Australian unelma kansallispuiston kupeessa. Luultavasti siis saamme niin hyviä kuin pahoja vierailijoita, siis niin kenguruita kuin käärmeitä hehe! Olisin halunnut jäädä sinne ihan heti, niin ihana tuo talo oli.

IMG_20170320_134143

Kuten postauksen otsikko toteaa yhden jutun huomasin itsestäni lomalla ollessa. Olen liian suurkaupungistunut. Minulla on kiire koko ajan. Tätä elämä Lontoossa melkein 5 vuotta teetti ja sitten Melbourne, joka ei sekään mikään rauhallinen ole. Melbournen autokuskit ovat kamalimpia maailmassa, niin agressiivisia ja säännöistä ei välitetä tippaakaan. Muutenkin on kiire ja ruuhka aina. Sellainen valaistumiskokemus tuli, kun menin yksin ruokakauppaan lomalla. Kävelin valonnopeudella hyllyltä hyllylle, kahmin kainaloihin tarvittavat, painuin kassalle ja harmistelin mielessäni, kun oli jonoa. Aloin katsella ympärille, kun muut kävelevät leppoisasti, hengailevat hyllyillä, odottelevat kassalla katsomatta kelloaan. Jestas, tälläiseksikö olen tullut ajattelin. Queenslanderit ovat tunnettuja rauhallisesta rytmistä ja rennosta elämänasenteestaan, siellä on vielä se todellinen aussihenki ”no hurry, no worries”.

IMG_20170318_175806

Sanoin miehelleni, kun pääsin kotiin, että tästä on tultava loppu ja meidän täytyy keskittyä hidastamaan elämäämme. Rakastan sitä, että tehdään paljon, mutta se on eri asia kuin kiire. Tietysti elämme niin kutsuttuja ruuhkavuosia, mutta se ei tarkoita jatkuvaa kiirettä, pikemminkin vain sitä, että tekemistä riittää. Juttelin asiasta viikonloppuna ystäväni kanssa ja hän totesi, että jo useita vuosia takaperin ennen kuin slow life liike syntyi yksi hänen pomoistaan totesi, että liian usein, kun ihmisiltä kysytään mitä kuuluu vastaukseksi tulee ”ollut aika kiirettä”.  Tämä samainen pomo oli herättänyt kysymyksen ”milloin kiireydestä tuli sosiaalisesti hyväksyttävä vastaus, kun kysytään kuulumisia!”. Niin totta eikö? Itse huomaan vastaavani tuohon kysymykseen aivan liian usein, oikeastaan aina ”huh ollut kiire”.

IMG_20170318_093710

Ehkä minulla nyt kolmen kympin rikkouduttua on alkanut sellainen oman elämän kyseenalaistaminen. Ihailen niin ihmisiä, jotka eivät hötkyile ja joilla ei ole aina tuli hännän alla. Tuskinpa koskaan tulen olemaan rauhallinen, hidas tai täysin rento, onhan luonteeni pikemminkin spontaani, temperamenttinen ja menevä, mutta voisin pienen annoksen tuota slow lifea ottaa elämääni. Ehkä tulevaisuus Queenslandissa opettaa. Ehkä alan edes kävellä hitaammin tai vain pysähtyä katselemaan ympärille kellon sijaan.

IMG_20170319_180201

Mikään ei suoraan sanottuna ollut ihanampaa kuin kävellä aamu ja iltakävelyt rannalla lomallamme Aussien kultarannikolla. Siis se tyynen valtameren tuoksu, lämmin henkäilevä tuuli, pehmeimmistä pehmein hiekka jalkojen alla ja vaan rauhoittava horisontti ja silmänkantamattomiin ulottuvat hiekkarannat ovat jotakin niin ainutlaatuisia. Siellä mieli lepää ja niin ruumiskin. Olisinpa voinut purkittaa nuo hetket.

Mainokset

Kiirettä ja Joulua ja Yrittäjyyttä… – Busy Times and Christmas

Minulla on ollut aivan uskomaton kiire. Ei joulun takia vaan sen vuoksi, että olen perustamassa yritystä suomalaisen ystävättäreni kanssa ja se vain imaisee mukaansa. Kun tekee jotain omaa ja sellaista mistä nauttii aika vain hujahtaa ja huomaamatta kaikki aika kuluu järjestelyjä tehden!

Joulun olimme ihan oman pikkuperheemme kera tällä kertaa. Ensimmäinen joulu seitsemään vuoteen, ettemme ole matkustaneet ja ah kuinka rentouttavaa olikaan, ettei ollut lentokenttähärdelliä jouluruuhkissa! Meillä ne kentät ovat yleensä olleet Heathrow tai Melbourne ja huh kuinka hullu meno joulunaikaan onkaan.

Sain aivan ihanan joululahjan rakkaalta mieheltäni. Hän tietää kuinka haluan kehittyä valokuvaajana eli sain uuden aivan mielettömän linssin. Sellaisen, jota ammattikuvaajat  ylistävät yhtenä parhaana linssinä mahtaviin taidekuviin. Tässä postauksessa siis hieman harjoittelukuviani…

Kohta täällä bloginkin puolella jänniä uutisia bisneksestä..siihen saakka kiirettä pitää. Anoppi saapuu pian kylään ja sitten myös yksi rakas ystäväni perheineen saapuu Suomesta Melbourneen meidän iloksemme viikoksi. En malta odottaa! Vietämme uuden vuoden täällä yhdessä! Tässä alla meidän viikon verran fiiliksiä..

unadjustednonraw_thumb_4e

unadjustednonraw_thumb_51

Tässä ihanaa vegaaniruokaa…bataattipalloja salaatin päällä!

unadjustednonraw_thumb_53

unadjustednonraw_thumb_5d

unadjustednonraw_thumb_5e

I have been so busy lately, sorry about blog silence! This Christmas we spent with just our own little family which was lovely. First no travelling Christmas for 7 years! No Heathrow or Melbourne airport rush -so amazing! I got the most amazing new lense for my camera as a Christmas present from my dear hubby. Above you can see the practice shots I have made. This lense is praised by professional photographers to be one of the favourite lenses for artistic shots! I do love it already! Soon some exciting news in my blog! Now I will go to bake some cinnamon buns with my dear daughter!

Ensimmäinen viikko kotona ja imettäminen – The First Week at Home

Ensimmäinen viikko vastasyntyneen kanssa on vierähtänyt kotona. Kuinka erilaista kaikki onkaan toisella kertaa. Ensimmäisen kanssa olin jossain shokin ja kauhistuksen välitilassa ensimmäiset kuukaudet miettien minunko pitäisi huolehtia tästä nyytistä, pitää tämä pieni olento hengissä, kuinka? Nyt olen vain nautiskellut haleista, vauvantuoksusta ja ennen kaikkea imettämisestä.

img_20160924_142154

Imetys aiheuttaa paljon tunteita. Siihen liittyy syyllisyyttä, tuskaa, epäonnistumista, ahdistusta, vapaudenpuutetta ja kaikkea sitä sekaisin. Omalla kohdallani, ensimmäisen lapsen kanssa imetys lähti käyntiin vaivatta mutta allergioiden vuoksi luovutin 7kk jälkeen. Olen kokenut tuosta päätöksestä syyllisyyttä siitä saakka. Koin, että todella epäonnistuin. Luovutin sen vuoksi, että saisin syödä mitä vaan itse eli olin itsekäs. Pää oli hajota kun ei saanut syödä maitoa, munaa, pähkinöitä lähes mitään, en voinut juuri ulkona syödä koskaan…maitovarantokin alkoi heiketä, kun dieetti kaventui ja laihduin jo varsin alhaisesta painosta vielä lisää.

img_20161001_163516

Nyt toisen kanssa olinkin jo etukäteen päättänyt, että jos vain imetys lähtee vaivatta käyntiin en luovuta ja nautin joka halista ja jokaisesta syöttöhetkestä. Vaikka sitä välillä onkin olo, että on pikemminkin meijeri tai lypsylehmä on se minulle itselleni terapeuttinen kokemus. Naisen keho on ihmeellinen, että se todella tuottaa jotakin, jolla vauva pysyy hengissä. Lisäksi tyttäreni kanssa totesin jälkikäteen, että pullosirkus oli paljon kuluttavampi vaihtoehto kuin imetys ja kapea dieetti. Etenkin, kun matkustelimme paljon oli pullojen kanto, korvikkeen kanto ja pesu aivan kaameaa. Maiden vaihtuessa jouduimme myös totuttamaan tyttäremme uuteen korvikkeeseen..huh..jos minun ei tarvitse käydä tuota läpi uudelleen en aio.

img_20161002_120312

Ainoa syy miksi ehkä vaihtaisin imetyksen osittain imetykseen, osittain pulloon olisi töihin paluu 6kk jälkeen. En ole vielä päättänyt mitään paluustani, sillä on aivan liian aikaista sanoa mitään. Tiedän tosin, että he toivovat kovasti töissä, että palaisin mahdollisimman pian. Minä katselen nyt kuinka asiat etenevät, sillä haluan nauttia jokaisesta hetkestä, halista ja vauvan tuhinasta.

img_20160926_131708

Ensimmäinen viikko on sujunut hyvin. Vauva syö hyvin, on melko ahmatti, maitoa riittää. Pojallamme on kovin erilainen temperamentti kuin tyttärellämme, hän tuskin itkee pikemminkin vikisee, kun on nälkä. Hän on vain syönyt ja nukkunut ja valveilla ollessaan viihtyy sitterissä kuunnellen soivaa pehmolelua. Tyttäremme itki hysteerisesti alusta saakka niin vaippaa vaihtaessa kuin kylvettäessä ihan kuin joku olisi kiduttanut. Tyttäremme ei suostunut nukkumaan sängyssään lainkaan, halusi vain nukkua vatsaa vasten. Tämä poika viihtyy kapaloituna sängyssään. Yöt ovat sujuneet toistaiseksi hyvin syöttöjä noin 1.5-3h välein. Koska totuin tyttäremme kanssa rikkinäisiin öihin -oli kuukausia jolloin meillä heräiltiin joka 15min välein- nämä 1.5h-3h pätkät tuntuvat luksukselta! Viime yönä oli yksi yli 3h pätkä! Olo on siis toistaiseksi virkeä, mutta ennen kaikkea onnellinen ja kiitollinen tuosta pienestä ihmislapsesta. Järkyttävä nälkä päällä, sillä pikkukaveri syö koko ajan päiväsaikaan. Olenkin mättänyt hyvällä omallatunnolla valtavia määriä rasvaisia juustoja, jogurttia, pastaa, porkkanaa, jotta maito on täynnä ravinteita.

___

The first week at home has gone fast. Everything has been rolling nicely. The baby sleeps swaddled in his cot, breastfeeding is painless and he feeds well. Nights have been good too, he has woken up  every 1.5h-3h. It seems luxurious as with our daughter I got used to broken nights when she woke up every 15min and did not settle. This little boy likes to be swaddled, feeds and falls back to sleep in his own bed. His temperament seems to be very different from our daughter. The cries are quiet whinging and he only cries a bit when changing nappy. Our daughter used to scream hysterically about everything hunger, changing nappy, bathing, boredom..everything. Maybe it all feels different as we have gone this through once. This time I find it is so therapeutic and I truly enjoy the baby smell and cuddles. I enjoy the walks around Albert Park lake. Today we had a 1.5h walk and it was so lovely to walk properly without a big pregnancy belly. Every moment is precious and I am so thankful for this  little human being.

img_20161002_134312

Synntyksestä Australiassa -Giving Birth in Australia

Vauva on täällä. Pieni poika (3166g, 50cm) syntyi viime torstaina 11.40 aamupäivällä.

bi298-1085-1

Kaikki kävi jälleen erittäin nopeasti. Aamulla kahdeksan aikaan heräsin hieman kipuilevaan vatsaan ja muutamiin kivuliaihin supistuksiin, joita tuli harvakseltaan. Tunnistin nuo kivut viime kerrasta. Teimme äkkiä mieheni kanssa suunnitelman mihin laittaa tyttäremme. Tällaiset tilanteet ovat haastavia, kun ei ole isovanhempia lähettyvillä. Niinpä soitimme päiväkotiin ja kysyimme voisimmeko tuoda tyttäremme ”casual” päiväksi, normaalistihan hän on maanantaista keskiviikkoon hoidossa. Tämä onnistui, mieheni lähti yhdeksän aikaan viemään tytärtämme päiväkotiin, hänen poissa ollessaan alkoivat supistukset ilmaantua hieman säännöllisemmin. Soitin sairaalaan, kerroin puhelimessa, että edellinen synnytykseni oli vain muutaman tunnin, kuvailemani perusteella kätilö pyysi minun suuntaamaan sairaalaan. Puoli kymmeneltä lähdimme ajamaan sairaalaan, supistukset alkoivat tulla 5-6 minuutin välein.

Kun pääsimme sairaalaan, minut vietiin ”assessement centeriin” ja tehtiin pika-arvio, synnytys oli käynnissä ja se eteni nopeasti. Kaikki synnytyssalit olivat varattuja. Kätilö ilmoitti, että minut vietäisiin heti seuraavaan vapautuvaan, mutta jos se ei onnistuisi voisin synnyttää ”assessment centerissä”. Lopulta synnytyssali vapautui. En edelleenkään tajua kuinka tein sen mutta kävelin sinne supistusten kourissa juuri ennen vauvan maailmaan putkahtamista. Kun pääsimme synnytyssaliin syntyi pieni poika 10 minuutin sisällä ja syöksyi ulos viidessä minuutissa. Kaikki tapahtui valonnopeudella ja kuten ensimmäisessä synnytyksessäni myös tässä kätilöt olivat hämmentyneitä kuinka nopeasti kaikki vain eteni, vastahan saavuin synnytyssaliin.

Oli siis minuuteista kiinni, ettei vauva olisi syntynyt joko ”assessment centerissä” tai sairaalan käytävällä! Mitään kivunlievitystä en saanut kuten en edellisessäkään, luomumenolla siis alusta loppuun mentiin jälleen. Jotenkin ihana tunne, se että voi kokea asioiden etenevän luonnollisesti ja kuunnella ruumistaan. Toki tilanteeni on hyvin erilainen kuin monien, joilla synnytys kestää ja voimat heikkenee ja on pakko ottaa kivunlievitystä levätäkseen. Ensimmäinen synnytykseni oli muistaakseni 2h 30min kokonaisuudessaan ja tällä kertaa mentiin 2h 5minuutissa.

Kaikki sujui ihanasti, olin pystyssä kävelemässä tunnin jälkeen ja pääsimme ihanaan isoon huoneeseen, jossa oli parisänky ja oma kylpyhuone. Minua pidettiin sairaalassa kaksi yötä, jonka jälkeen kätilöt ovat käyneet kotikäynneillä katsomassa minua ja vauvaa.

Kaikin puolin voin sanoa, että tämä synnytyskokemus oli uskomaton ihanuudessaan. Ei ainoastaan siksi, että se oli jälleen luonnollinen ja spontaani vaan myös siksi, että Royal Women´s Hospital, jonka on osavaltion paras naisten sairaala on todella maineensa väärti. Hoito oli ensiluokkaista, kaikki kätilöt ja lääkärit aivan ihania. Alusta loppuun oli tunne, että on parhaissa mahdollisissa käsissä. Todella erilaista kuin Briteissä, joissa tunnelma oli varsin kaoottinen. En voi ylistää tarpeeksi kuinka loistava Royal Womens sairaala on. Täytyy myös jälleen ylistää Australian sairaanhoito, se on vain aivan loistavaa!

Nyt olemme totutelleet elämään isompana perheenä. Kaikki on sujunut hyvin. Vauva syö valtavasti ja on nukkunut hyvin. Tyttäremme on niin hellä ja rakastava veljeään kohtaan, että se liikuttaa. Itse olen vaan istuskellut nyytti sylissä ja ihmetellyt tuota pientä ihmettä!

bi298-1106-1
___

Baby boy is here (3166g and 50cm).  He was born last week Thursday at 11.40am.

bi298-1087-1

I woke up to small pains around 8am on Thursday morning. I recognised the pain from the previous delivery. My husband and I had to make an action plan immediately where to take our daughter whilst we go to the hospital. These are the challenges when you do not have grandparents nearby. We managed to get her in the daycare for casual day. We headed to the hospital at 9.30am and contractions started to be more regular.

First I was taken to the assessment centre, they assessed the stage and noted that the labour has begun. I was told no birthing suites were available and I had to wait in the assessment centre, the labour progressed rapidly. I was told that if no birthing suites become available I could deliver in the assessment centre if needed. So we waited every minute hoping for the room to become available. Finally it did. I still cannot believe I walked all the way to the birthing suite only a little while before the baby was born. When we finally got to the birthing suite the baby came out almost straight away in 5minutes. Midwives were puzzled how quickly it all happened and so was I. My first labour was 2h 30 min altogether and this time it was even shorter 2h 5min. No pain relief in either of my labours, simply no time. Everything has happened so naturally in both times. I was mobile, up and walking an hour after and hardly lost any blood which was amazing as I did not feel weak or fainty at all.

They kept me for 2 nights in the hospital and we got home on Saturday midday. Now we have been learning to live as a bigger family. Our daughter is so loving and caring towards her little brother that it is touching. I just keep on sitting the baby in my arms admiring this little miracle. Wonders of life.

bi298-1104-1

Lukemisesta ja klassikoista – Reading and Classics

Olin itse lapsena kovin kranttu lukija. Opin lukemaan hyvin aikaisin, mutten jotenkin vain innostunut kirjoista. Ihastuin lukemiseen vasta lukioaikoina, jolloin ahminkin pino tolkulla suomalaisen kirjallisuuden klassikoita Waltarin Appelsiininsiemenestä ja Sillanpään Nuorena Nukkuneesta Lehtosen Putkinotkoon.

img_20160911_143556

Elwoodin rantakaistale – Elwood beachside

Olen yhä kovin kranttu lukija. Jos kirja ei tempaa minua mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta en ole riittävän pitkäjänteinen lukeakseni kirjaa loppuun. Tällä hetkellä ahmin Virpi Hämeen-Anttilan ”Tapetinvärinen” kirjaa, joka on muuten oivallinen kerronnallinen pläjäys. Se kertoo tarinaa naisesta ja hänen ystävästään, mutta on vaikeaa sanoa kuka on hullu ja onko ystävää edes olemassa, kerrassaan koukuttavaa kerrontaa. Muutama luku on vielä jäljellä enkä malta odottaa kuinka kirja päättyy.

img_20160913_140651

Tyttäreni on hyvin samanlainen. Häntä on vaikea saada innostumaan kirjojen lukemisesta. Mitkään modernit kirjat moderneine printtikuvineen eivät häntä kiinnosta, hän tykkää klassikoista ja maalatuista kauniista kuvista. Vein tyttäreni kirjaston tarinatuokioon viime perjantaina enkä ole nähnyt häntä niin tylsistyneenä aikoihin. Siellä luettiin jotain tyhjänpäiväistä kalakirjaa, jossa ei ollut juonta sitten lainkaan. Tyttäreni on vaativa kuuntelija ja vain harvoin valikoidut kirjat kiinnostavat häntä. Näitä ovat klassiset suomalaiset Aino-kirjat, Muumi -kirjat ja ranskalaiset Babar-kirjat. Babar on ehdoton hitti ja ne ovatkin kielellisesti varsin haastavia ja tarinoiltaan mielenkiintoisia. Lisäksi erityinen lempikirja on vanha klassikko ”Pikkulilli Isojalka”, joka oli myös omassa lapsuudenperheessäni se ykköskirja.

img_20160913_140827

Aino kirjat – Finnish Aino classics

img_20160913_140810-1

Pikku Lilli Isojalka – Little Lily Bigfoot

Viime viikonloppuna menin täällä muutaman kuukauden välein järjestettävälle lasten vaate ja tavarakirppikselle. Sieltä löysin ikivanhat klassikot Pinokkion, Hannun ja Kertun sekä Jaakko ja Pavunvarsi -kirjan. Kirjat olivat kauniisti klassisesti kuvitettuja 3-5 vuotiaille suunnatulla tekstin määrällä. Ostin kirjat muutamalla dollarilla ja jestas mikä hitti ne ovatkaan olleet siitä saakka. Niitä on luettu, aamuisin, päivisin, iltaisin, jatkuvasti, yksin ja autettuna. En ole koskaan nähnyt tytärtäni niin haltioituneena. Siispä vanhat klassikot iskevät. Eikä ihme, niissä on noitia, jotka syövät pikkupoikia, jättiläisiä, jotka syövät ihmisiä, taikapavunvarsi, henkiinheräävä puunukke. Jotakin niin paljon enemmän kuin Peppa Pig tai Maisa Hiiri.

img_20160913_100121-1

Read with Mummy -library for 3-5 year olds.

En tiedä tuntuuko teistä muista samalta, mutta uusista tarinoista puuttuu sitä hullua mielikuvitusta sellaista todellisuuden pakoa. Lisäksi monet moderneista kirjoista ovat hyvin sensuroitua ja sellaista pumpulitarinaa. Toista ovat vanhat klassikot: Hannun ja Kertun isä hylkää lapsensa metsään, Jaakon äiti on leski, Pinokkion isä on lapseton ja vaimoton ja toivoo kovasti lasta. Elämän raadolliset kuvaukset ovat osa näitä tarinoita. Ne herättävät kysymyksiä ja saavat lapsen miettimään. Lisäksi pelottavat noidat ja jättiläiset tai joutuminen valaan vatsaan ovat kiehtovia lapsen mielessä.

Kovan internet etsinnän tuloksena löysin samaan ihanaan klassikkokirjasarjaan kuuluvat Ruma Ankanpoika, Tuhkimo, Punahilkka ja Lumikki sadut. Tilasin ne välittömästi! En malta odottaa, että pääsemme nauttimaan lukuhetkistä näiden klassikoiden parissa.

___

I have always been a very fussy reader. I learned to read really early but I was not interested in books. It was not until high school years when I started reading without someone forcing me and during those years I read through all the Finnish literature classics I could get to my hands from literature Nobel prize winner F.E. Sillanpää to Mika Waltari classics.

I am still a very fussy reader, if the book does not attract me right from the beginning I have no patience to read it through. Currently I am reading a Finnish novel written by Virpi Hämeen-Anttila called ”Tapetinvärinen” (The Colour of a Wallpaper). It is genius. It tells about a female author and her relationship with her childhood friend but whilst reading the story a reader starts suspecting either of the ladies is mentally crazy but it is hard to tell which one and whilst the book approaches the end reader starts suspecting maybe the friend does not even exist…The book is extremely captivating and I cannot wait to read the last few chapters I have left.

My daughter is very similar to me. It is hard to find books that she is interested in reading. I took her to the story time at the local library last week Friday and I have never seen her so bored. The story they read was extremely boring modern story about fish with no storyline or exciting plot. My daughters favourite books are Finnish classic Aino books, Moomin books and French Babar books. She also loves the old classic ”Pikku Lilli Isojalka” (Little Lily Bigfoot) that is a story about a tiny witch with big feet. This used the be the hit book in my childhood as well.

img_20160913_140906

Babar books..We have borrowed almost all Babars they have in the local library.

Last weekend I went to the children´s second hand cloth and book market and I found the old classics Pinocchio, Hansel and Gretel and Jack and the Beanstalk for only a few dollars. The books are part of the Read with Mummy library for 3-5 year olds and the illustrations in the books are so beautiful and classic. They have been my daughter´s favourite ever since. We have read them in the morning, during the day and evening, she has been reading them by herself and with us. It is clear these old classics are everlasting. The witches who eat little boys, ogres who eat human, wood puppets who become alive. So much better than Peppa Pig or Maisy Mouse.

I don´t know if you feel the same way but the modern stories seem to lack that endless imagination. Everything is very protected and marshmallow. Old stories have the sad side of the life visible. The father of Hansel and Gretel left children to the forest for wild animals to find as they had no food to eat. Jack´s mum is a widow, Pinocchio´s dad is lonely and sad without a wife and child. These cruel details raise questions and make children think. In addition to this witches and ogres are intriguing for small children, safe fear through the books.

After the long internet hunt I found Cinderella, The Red Riding Hood, Ugly Duckling and Snow White and the Seven Dwarfs that are part of this same library. I bought them all and cannot wait to read these classics with my daughter. As a tip if you live in England you can buy these books so cheaply on Amazon, under a pound or maybe one or two. I warmly recommend. They are so well illustrated and just the perfect amount of text for toddlers!

No doubt I am enjoying my maternity leave!

img_20160911_142616

A bit over 37 weeks and a bit over 2 weeks to the due date.

Ole Rohkea – Be Brave

img_20160907_101705

Kevät on viimein saapunut Melbourneen. Aurinko on paistanut koko viikon ja lämpötilat ovat kohonneet 20 asteeseen. Kyllä tätä on odotettu. Olen kesän lapsi, tarvitsen valoa ja lämpöä. Melbourne on todella kaunis keväällä, kun kaikki ympärillä kukkii ja sininen pilvetön taivas korostaa vihreyttä ja vehreyttä.

img_20160907_101242

img_20160904_142233

Tuntuu, että valosta saa aina energiaa. Olenkin vienyt tytärtäni aktiviteetteihin. Lauantaisin hänellä on uimakoulu, torstaiaamuisin -tänään- telinevoimistelu ja torstai-iltapäivisin baletti, jonka aloitamme tänään. Olen hyvin tyytyväinen tähän aktiviteettien tarjontaa lähistöllämme, kaikki on 5min matkan päässä, joten helppo viedä pientä lasta kaikkiin näihin aktiviteetteihin. Hän on innoissaan. Emme me kaikkea jatka vaan kysymme sitten mistä hän tykkää eniten. Tyttäremme rakastaa ohjattua liikuntaa ja toimintaa, kuuntelee ja keskittyy korva tarkkana. Hänellä on ikäisekseen harvinainen keskittymiskyky, neuvolantätikin täällä totesi, että uskomattomalla tavalla keskittyy asioihin. Olen itsekin tämän huomannut, me emme ole perhe joka ei voi lounastaa tai illastaa ravintolassa, päin vastoin tyttäremme saattaa piirtää tai tehdä palapelejä tai tarrakirjoja keskittyneesti tunninkin putkeen. Keneltä lie saanut tämän keskittymiskyvyn, ei ainakaan minulta tai mieheltäni, jotka olemme vieterillä pomppivia kymmenen asiaa samaan aikaan tulessa ihmistyyppejä.

img_20160902_105251

img_20160902_114543

Nyt kun äitiyslomalla on aikaa itselle ja omille ajatuksille on mielenkiintoista pohdiskella omia fiiliksiä. Olen asunut ulkomailla nyt kuusi vuotta. Eilen kävellessäni auringonpaisteessa kauniissa maisemissa ja papukaijat ”lauloivat” (lue rääkkyivät sillä papukaijojen ääntely ei ole kovin kaunista, ainut kaunis asia on, että ne ovat aina kaksin, pariskunnittain, pienet rakastuneet papukaijat!)  totesin, että kyllä Australia on minulle se maailman paras paikka.  Kotimaa on aina kotimaa, josta ihmisiä kaipaa, mutta jokin tässä maassa on vain juuri minulle tehty. Täällä on todella hyvä olla ja olen niin onnellinen, että tyttäreni saa kasvaa täällä. Olen koettanut miettiä mikä se on mitä täällä eniten rakastan, mutta sitä on vaikea määritellä, jotenkin vain kaikki loksahtaa täällä paikalleen. Kaikki on laadukasta ja hyvää ruoasta terveydenhuoltoon. Töitä riittää. Ilmasto on ihana. Ihmiset ovat ihania. En tiedä olisinko missään muualla näin tyytyväinen kaikkeen. On se kummallista, että voi kasvaa jossakin maapallon toisella puolen, mutta se itselle sopiva paikka onkin jossain aivan toisaalla.

img_20160906_081207

img_20160904_142216

Usein mietinkin, kun ihmiset valittavat eri puolilla, etteivät ole tyytyväisiä, että pitää olla rohkea ja lähteä etsimään sitä onnea, sitä omaa paikkaa, jossa on hyvä olla, jonne istuu kuin olisi sinne istutettu alusta saakka. Liian moni jää sinne missä on tottunut olemaan, sillä lähtö ja kaikki uusi on vaikeaa, sillä epäonnistumisen vaara on suuri. Minulle kokeilu oli aikanaan Ranska, sitten Britannia..eivätkä ne vaan koskaan tuntuneet kodilta, koko ajan oli sellainen vieras ja ulkopuolinen olo. Mutta täällä olen kotona ja tänne kuulun. Hassua on että synnyin pohjoisnavan tuntumassa ja eteläinen pallonpuolisko ja Tyynen Valtameren ranta tuntuu kuitenkin siltä omalta. Haluankin siis kannustaa kaikkia, jotka miettivät liian usein ovatko oikeassa paikassa, pakkaamaan laukut ja lähtemään. Välillä sitä epäonnistuu, mutta lopulta varmasti löytyy juuri se oikea paikka.

Ihanaa torstaipäivää!

img_20160907_101841

__

Spring has arrived in Melbourne. I am definitely a summer child I need sunshine and warm weather, I get very sad and depressed at dark winter time.  Light, summer breeze and warm weather have an enormous impact on my energy levels. I have been taking my daughter to lots of activities. She is going to swimming lessons on Saturday mornings. On Thursday mornings like today we have gymnastics. She absolutely loves it. She is just like me when I was a tiny  girl, her eyes are glowing at the gym and she is looking at her happiest right there. This afternoon we will also trial some classical ballet. We will not continue all these activities but we have to see what she prefers. She is old enough to tell us her favourite activity.

img_20160902_114214

Now on maternity leave I have also had a lot of time to read and reflect which has been so nice. Yesterday when the sun was shining and it was one of those amazing Melbourne spring days I was thinking how lucky I am to be living right here. Home country is always the home country and I do miss all the people there but for me Australia is the place to be. It is slightly amusing how I was born near the Polar Circle but I do feel like home here in southern hemisphere at the coast of Pacific Ocean. 

img_20160816_171619_1

I hear people often complaining about where they live or mentioning in between the lines that they are not fully satisfied where they live and work. It is kind of sad as the only way to find the right place for you is just to be brave, pack your bags and discover the world. I trialled France and Britain, I never truly felt like home in those countries as much as wonderful memories I have from all those years. For me Australia seems to be the right match. I am somehow unable to describe what it is exactly that makes it so good as many things are very similar to Finland. There is just something here that suits for me perfectly and I am glad I can raise my children here. Therefore I encourage anyone who is not content or satisfied where they are right now to be brave. It is hard to pack bags, leave everything safe and familiar behind as the risk of failing is frightening. One just has to do it, be brave and look for the perfect place.  It may require a few failed attempts but in the end there will be a place for everyone. Somewhere that one feels like home.

img_20160905_092822

Have a great Thursday!

 

Tippaleivät Resepti Vapuksi -Finnish Funnel Cakes for May Day

Lapsuudesta muistan elävästi tippaleivät. Ne olivat niin suurta herkkua, että toivoin Vapun olevan joka päivä. En lapsena enkä niin nuorenakaan osannut arvostaa Suomessa niin erityistä vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan kokkaamista. Se oli jotenkin itsestäänselvyys. Nyt kun olen yli puoli vuosikymmentä viettänyt ulkomailla maissa, joissa ei ole niin suurta juhlapyhien mukaan kokkaustraditiota, arvostan tätä Suomalaiselle keittiölle ominaista piirrettä enemmän kuin koskaan aiemmin. Täällä maailman toisella puolella haluan pitää suomalaisista perinteistä kiinni ja siirtää niitä tyttärelleni. Niinpä sima on nyt tuloillaan, tippaleivät koeajettu ja ensi viikonloppuna on luvassa simaa, tippaleipää, munkkeja sekä nakkeja perunsalaatilla ehkä muutama toast skågenkin eksyy mukaan! Hassuinta on, että sää täällä Melbournessa on talven lähestyessä silti mitä luultavimmin lämpimämpi kuin vappusää Suomessa! Täällä on kuukausi keskitalveen, Suomessa kuukausi kesän alkuun. On maapallo ihmeellinen.

Viikoloppuna siis testasin tippleivät. Olin itse asiassa valmistautunut pettymykseen..mutta kuinka ollakaan ne onnistuivat täydellisesti. Blogiani pidempään seuranneet tietävät tyttäreni vaikeista ruoka-allergioista (maito, muna, pähkinät, kala, merenelävät, seesami), joiden vuoksi vegaaniset ruoka/leivontaohjeet useimmiten sopivat parhaiten. Minulle suurin haaste onkin tarjota tyttärelleni samat makukokemukset allergioista riippumatta. Niinpä tänä vuonna otin vegaanisen tippaleipähaasteen vastaan. Seuraan ahkerasti Choccochilli  ja Kamomillan Konditoria vegaaniruokablogeja ja sieltä löytyikin loistava ohje tippaleiville, tosin muunsin sitä hiukan lisäämällä No Egg jauhetta taikinaan ja käyttämällä vaniljajauhetta vaniljasokerin sijaan. Prosessi eteni kuten kuvista huomaatte.

IMG_20160425_134032

IMG_20160425_134204

Tippaleivät (n.10kpl):
2,5 dl kauramaitoa
2 tl Orgran No Egg jauhetta + 4tl vettä
1/4 tl suolaa
1/2 dl  sokeria
1/2 tl vaniljajauhetta
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Paistamiseen rypsiöljyä

Koristelemiseen tomusokeria.

Tippaleivän muotiksi käy tyhjä pesty metallinen säilykepurkki. Itse käytin suurempaa hedelmäsäilykepurkkia, josta leikkasin niin kannen kuin pohjan pois. Taikinaa pursotin muovipussista, jonka kulmaan leikkasin pienen reiän. Parempi olisi tyhjä ketsuppipullo. Tarvitset myös pihdit ja reikäkauhan.

1.Sekoita kauramaito, suola, sokeri ja vaniljasokeri. Lisää sekaan vehnäjauhot, leivinjauhe ja No Egg sekoitus. Sekoita tasaiseksi.
2. Kuumenna öljy kattilassa 180-asteiseksi. Tiputa pieni pala taikinaa öljyyn. Jos se ruskistuu alle minuutissa kauniin väriseksi, öljy on tarpeeksi kuumaa.
3. Aseta rengasmuotti öljyyn. Laita taikina muovipussiin, josta leikkaat kulman auki. Pursota ohutta taikinanauhaa rengasmuotin sisälle sikin sokin noin kahden ruokalusikallisen verran. Ympyrän muotoiset liikkeet ovat parhaita. Anna taikinan ruskistua hieman, nosta hetken kuluttua muotti pihtien avulla. Käännä tippaleipä, kun se on paistunut  ja paista vielä toiselta puolen lisää.  Tärkeää on, ettet ruskista ensimmäistä puolta liikaa, sillä muuten tippaleivän kääntämisen jälkeen se tulee liian ruskeaksi. Ensimmäisen muutaman jälkeen opit parhaiten mikä ajoitus on paras. Tippaleipä on valmis, kun se on kauniin vaalean ruskea.
4.Nosta valmis tippaleipä reikäkauhalla kuivumaan talouspaperin päälle. Siivilöi sen pinnalle tomusokeria juuri ennen tarjoilua.
Jam!

Olin ylpeä lopputuloksesta, sillä tippaleivät näyttivät kuin leipomosta ostetuilta ja maussa ei ollut lainkaan eroa lapsuudessani nauttimiini ei-vegaanisiin tippaleipiin. Oikeastaan ihmetyttääkin mihin sitä munaa tai maitoa reseptissä edes tarvitaan!!!

IMG_20160425_140423

In Finland May Day is a big celebration. People gather in the centre of Helsinki wearing their high school graduation hats to party and have picnic -it is wonderful-some of my fondest memories are related to May Day ”Vappu” parties!

vappu hs

Picture from Helsingin Sanomat.

Finns eat traditional treats every May Day. These are home made donuts and funnel cakes. For the drink in addition to all the alcohol (hah!) Finns drink home made lemonade type of brew called ”sima”. I love Finnish seasonal cooking and the different treats we have for various public holidays. I try to keep traditions alive here overseas as I want to transfer them to my daughter as those traditions are a big part of being a Finn. Luckily she loves cooking and has been helping me with all my Finnish baking and cooking throughout her life. To respect the tradition again this year my ”sima” drink is brewing in the fridge -it takes a week- and I trialled Finnish funnel cakes last weekend just to make sure I can actually make them (it was my first time as in Finland it is too easy to buy them from the bakery). At the upcoming weekend I will prepare it all donuts, funnel cakes and potato salad with frank sausages. We will drink ”sima” together and eat these home baked treats with our small little Finnish-Australian family.
PS. I gave a sample of funnel cakes for our Aussie friends at the weekend and they loved the cakes! So here you go the Finnish funnel cake recipe.

Finnish Funnel Cakes (approximately 10 cakes):
1 1/2 cup Oat milk

2 tsp Orgran No Egg powder + 4 tsp water
1/4 tsp salt
1/4 cup  caster sugar
1/2 tsp vanilla powder
1 1/2 cup white flour (not self raising)
1 tsp baking powder
canola oil for frying

In addition to this you will need:
Icing sugar for decoration.
For the funnel cake mould you can use a big fruit tin, you just cut both the lid and the bottom off to make funnel. Remove the glue well. For squeezing the dough you can either use plastic bag and cut small hole in the corner or alternatively an empty ketchup bottle. You will also need tongs and a straining ladle.
1. Mix oat milk, salt, sugar and vanilla powder. Add white flour and baking powder and No Egg mixture. Mix well.
2. Pour oil into the saucepan (approximately 10cm high) and heat up until  180 degrees.  you can test the temperature by dropping a small drop of dough in. If it raises to the top and becomes nice golden brown in less than a minute the temperature is good.
3. Place the mould into the oil. Put the dough to the plastic bag and cut the small hole into the corner. Squeeze the dough inside the mould making round circle moves. Let the dough get a bit golden brown, then lift the mould with the tongs and turn the funnel cake around and place the mould back. Fry the other side until beautifully golden brown. Make sure you do not fry the first side too much, otherwise the funnel cake will become too dark in colour after turning it around. 
4. Lift the ready funnel cake on the kitchen towel and let it cool down. 
5. Decorate with the icing sugar.
Enjoy!