Äitienpäivän Banaanikakku -Mother’s Day Banana Cake

IMG_20160508_171013

Hyvää äitienpäivää jokainen äiti, mummi ja isomummi!

Minulla oli mitä ihanin äitienpäivä. Luulen, että tämä päivä tuntuu vielä erityisemmältä nyt, kun sisälläni kasvaa toinen pieni elämä. Sain aamulla aamupalan sänkyyn, kasan lahjoja ja mitä koskettavimmin kirjoitetun kortin. Kävimme lounaalla läheisessä gastropubissa Coppersmith, jonka jälkeen tulimme kotiin leipomaan äitienpäiväkakkua. Tein muunnellun version Choccochillin banaanikanelikakusta ja jestas se oli tajunnanräjäyttävän hyvää. Mieheni vetäisi kolme palaa yhdeltä istumalta, tyttäreni kaksi ja minä kaksi! Niin herkullista, että tätä tehdään uudestaan ja pian. Tässä ohje. Suosittelen kokeilemaan. Voi olla, ettei tätä kakkua ole huomenna enää jäljellä…

Banaani-kanelikakku

3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurajauhoja
½ dl perunajauhoja
1 1/2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljajauhetta
2 ½ tl kanelia
ripaus suolaa
2 banaania
2 ½ dl kauramaitoa
1 dl rypsiöljyä
vegaanista margariinia ja mannahiutaleita vuokaa varten

Kuorrute:
2 rkl vegaanista margariinia
2 dl tomusokeria
1 tl kanelia
2 rkl vettä

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
2. Sekoita kuivat aineet yhteen.
3. Muussaa banaani toisessa kulhossa. Sekoita banaanisoseeseen kauramaito ja rypsiöljy.
4. Kaada banaani-öljy-kauramaitoseos kuivien aineiden sekaan ja sekoita hyvin.
5. Voitele irtopohjavuoka margariinilla ja pyörittele mannahiutaleissa.
6. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 30-35 minuuttia tai kunnes haarukkaan ei enää tartu taikinaa. Anna kakun jäähtyä hyvin.
7. Kuorruta jäähtynyt kakku. Ripottele kanelia päälle.

Nauti!

IMG_20160508_170811

Happy mother’s day! I think it felt even more special now when I have another small person growing inside my tummy. I had the most amazing day that started with the breakfast in bed, a pile of presents, cuddles and a lovely lunch in the local gastro pub Coppersmith whilst my daughter was sleeping her day time nap in her pram. After the pub lunch we came home and started baking mother’s day cake. I made the most delicious banana cake. The sign of a good cake is that my husband ate three slices in one go, my daughter went for seconds and even I had two slices straight up -the cake was super delicious! I will bake this again, soon! Below the recipe. I hope you enjoy it as much as we did!

IMG_20160508_171009

Banana Cinnamon Cake

1 1/2 cup white flour
1/2 cup oat flour
1/4 cup potato starch
3/4 cup sugar
2 tsp baking powder
2 tsp vanilla powder (vanilla sugar if you cannot find the natural vanilla powder)
2 ½ tsp cinnamon
hint of salt
2 bananas
1 1/4 cup oat milk
1/2 cup canola oil
vegan margarin and semolina to coat the cake tin

Icing:
2 tbs vegan margarin (Nuttlex in Australia)
1 cup icing sugar
1 tsp cinnamon
2 tbs water

1. Heat up oven to 175 celsius degrees.
2. Mix dry ingredients together.
3. Mash banana. Mix oil and oatmilk and mix mashed banana into the mixture.
4. Pour banana-oatmilk-oil mixture into the dry ingredients and mix well.
5. Coat the cake tin with margarin and semolina.
6. Pour the dough into the cake tin. Bake 30-35minutes or until the cake passes the fork test. Let the cake cool down.
7. Coat the cake with icing when cool. Sprinkle some cinnamon on top.
Enjoy

Mainokset

Sitruunatihkumuffinit -Lemon Drizzle Cupcakes

IMG_20160425_143328
Tänään pidin suuren leivontapäivän. Tein sitruunakuppikakkuja sekä kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni kotitekoista tippaleipää. Molemmat onnistuivat niin upeasti, että haluan jakaa molemmat reseptit täällä blogissani. Molemmat reseptit ovat munattomia, itse asiassa vegaaneja ja en ollut uskoa makuhermojani, sillä ne maistuivat aivan samalta kuin ei vegaaniset.

Suomalaiselle täytynee ensiksi selittää, että on suuri ero sitruunamuffinilla ja nk.lemon drizzle kakulla. Lemon drizzle nimitys tulee siitä, että muffineiden tai kakun päälle kaadetaan ihanaista sitruunasokerisekoitusta -tihkua-, mikä ei vain tee kakuista kosteita, mutta antaa myös aivan ihanan kirpakan loppusilauksen. Kyseessä ei siis ole mikä vain sitruunamuffini!

Tähän lemon drizzle kakkuun liittyy yksi elämäni ihanin muisto. Tyttäreni synnytys. Synnytyksen jälkeen sairaalassa lemon drizzle kakku oli ensimmäinen mitä pistin suuhuni. Oli valtava energiantarve parin tunnin synnytysurakan jälkeen ja siinä onnellisuuden huurussa pieni nyytti kainalossa söin lemon drizzle kakkua ja se maistui parhaalta ikinä. Nostalgista, mutta olen halunnut siitä lähtien kotona leipoa kyseistä herkkua, tosin en ole saanut aikaiseksi kuin vasta nyt. Loin reseptin itse googlailemalla parhaita reseptejä ja tehden siitä sitten vegaaniversion. Maku oli niin kohdillaan että huh! Suosittelen testaamaan! Tässä siis tulee Pian ”sitruunatihku” muffinit.

Kuusi kuppikakkua:
1dl rypsiöljyä
1-2 dl kauramaitoa
1/4tl vaniljajauhetta
1/2dl sokeria
1tl ruokasoodaa
1tl leivinjauhetta
2 1/2 dl jauhoja (mielellään self raising)
2 sitruunankuoret raastettuna
1 sitruunan mehu

Sitruunatihku päälle:
1/2dl sokeria
1 sitruunan mehu

1. Sekoita öljy ja kauramaito. Lisää vaniljajauhe, sokeri, ruokasooda ja leivinjauhe.
2. Lisää 1 1/2 dl jauhoja.
3. Lisää sitruunan raastetut kuoret sekä mehu.
4. Lisää loput jauhoista (1dl).
5. Kaavi lusikalla muffinivuokiin ja paista 180 asteessa n. 10 minuuttia kunnes ruskeita.
6. Sekoita sokeri ja sitruunamehu yhteen sekä kaada uunituoreiden muffinien päälle useaa kertaan, jotta jokainen muffini saa ihanan sitruunatihkun ja kosteuden.
Nauti!

Lemon drizzle cake captures one of my fondest and most precious memories -having my first child. Lemon drizzle cake was the first thing I ate after labour and it tasted so good. Ever since I have been meaning to make it but I have not, until today. This recipe is super tasty and vegan too. I hope you enjoy it as much as I did!

Six cupcakes:
1/2 cup canola oil
1/4 oat milk
1/4 tsp vanilla powder or vanilla sugar
1/4 cup sugar
1tsp baking soda
1 tsp baking powder
1 1/4 cup self raising flour
zest of 2 lemons
juice of 1 lemon

Drizzle:
1/4 cup sugar
zest of 1 lemon

1. Mix oil and oat milk together.
2. Add vanilla powder, sugar, baking soda and baking powder.
3. Add 1 1/4 cup of self raising flour.
4. Add lemon zest and juice.
5. Add rest of the flour (1/2 cup) and mix well.
6. Pour to the cupcake tray and bake in 180 celsius degrees for 10 minutes until golden.
7. Mix sugar and lemon juice and pour on the top of the cupcakes multiple times right after taking them out from the oven to make them moist and drizzly!

 

Lapsiperheen Arkea Ausseissa Osa 2: Odottavien äitien terveydenhoito

Synnytin ensimmäisen lapseni Lontoossa, Briteissä, joten minulla ei ole kokemusta Suomen odottavien äitien terveydenhuollosta. Britanniassa NHS eli julkinen puoli on täysin ilmainen alusta loppuun saakka. Positiivisen raskaustestin jälkeen hakeudutaan lähimmälle GP:lle ekalle käynnille ja tämän jälkeen nainen valitsee lähistöltään julkisen sairaalan ja soittaa järjestääkseen ensimmäisen kätilön tapaamisen. Raskaana oleva nainen otetaan heti potilaaksi ja siitä eteenpäin käydään sairaalassa säännöllisesti niin ultrissa kuin kätilön tapaamisissa. Synnytysostastoja on kaksi, kätilöjohtoinen naisille, jotka luokitellaan alhaiseen riskiryhmään. Toinen synnytysosasto on synnytyslääkärijohtoinen, jonne ohjataan naiset, jotka syystä tai toisesta kuuluvat riskisynnyttäjiin. Synntyksen jälkeen nainen lähetetään kotiin n. 12h kuluessa, joskus pystyään sairaalassa pidempään mikäli vastasyntynyt tai äiti tarvitsee tarkkailua tai äiti joutui sektioon.  Synnytyksen jälkeen kätilö käy kotivisiiteillä punnitsemassa ja tarkastamassa lasta kunnes kätilö kokee, ettei tarkkailua enää tarvita. Hoito on hyvin vaihtelevan tasoista ja joka käynnillä tapaa eri kätilön. Homma hoitui, mutta luottamusta se ei herättänyt ainakaan minussa. Suurin ongelma oli natiivi englanninkielisten työntekijöiden puuttuminen. Aina sai jännittää ymmärsiköhän kätilö oikein…Naiset voivat valita myös yksityisen puolen Britanniassa mutta kustannukset ovat 10 000 puntaa eli 15 tuhatta euroa koko hoidon ajalta eli melko hintavaa. Omassa tuttavapiirissäni yksikään ei käyttänyt yksityistä mikä kertoo sen suosion olevan rajattu.

Täällä Ausseissa systeemi on hyvin erilainen. Naisen on tietoisesti valittava yksityinen vai julkinen puoli raskaudenajan ja synnytyksen hoidossa. Usein tätä mietitään jo lapsen suunnittelun/toivomisen vaiheessa, sillä raskausturvaan vakuutuksissa on 12kk odotusaika eli naisen tulee maksaa vakuutusta 12kk ennen kuin voi hakea korvausta vakuutuksesta raskaudenhoitoon liittyen. Itse olen terveysvakuutusyrityksessä töissä, minulla oli yksityinen raskausturva ja olematon raskausturvan odotusaika työsyhde-etuna, mutta päätin kaikesta huolimatta olla käyttämättä sitä. Omalla kohdallani siihen on muutama selkeä syy. Ensinnäkin luotan enemmän julkiseen puoleen mikäli komplikaatioita ilmenee. Riski on, että nainen valitsee yksityisen sairaalan ja kaiken mennessä odottamattomasti joko oman tai vastasyntyneen kohdalla kustannukset nousevat kattoon (kymmeniin tuhansiin) ja siirto julkisille tapahtuu joka tapauksessa. Kaikki vaikeat tapaukset siirrettään julkiselle poikkeuksetta. Toiseksi omavastuu jopa sairasvakuutuksen kanssa oppikirjan mukaisessa synnytyksessä ja raskaudenajan hoidossa nousee n. 6000-7000 dollariin eli 4000-5000 euroon. Synnytyskulut ovat n. 4000 euroa ja sen lisäksi ultrat nainen maksaa itse. Kolmanneksi en ole ensisynnyttäjä enkä kaipaa luksusta. Minulla on jo yksi lapsi ja näin ollen 5-7 yötä luksusmajoituksessa hotellissa kätilön hoidossa kuten useat yksityiset sairaalat tarjoavat ei tuntunut oikealta ratkaisulta. Tiedän haluavani päästä kotiin pian synnytyksen jälkeen mikäli kaikki menee hyvin. Neljänneksi, yksityislääkärin lapsena minulla on varauksellinen suhtautuminen yksityiseen terveydenhoitoon. Koen sen olevan loistava vaihtoehto esimerkiksi ortopedisissa operaatioissa ja suunnitelluissa operaatioissa, mutta synnytyksen kohdalla joka on aina yllättävää ja riskialtista koen toisin. Lisäksi en tykkää ajatuksesta lääkäreistä vain palveluntarjoajina, jotka tekevät mitä vain asiakasta miellyttääkseen, minä toivon lääkäriltä vain pätevää ja asiantuntevaa hoitoa luksuksesta viis.

Mikäli siis Ausseissa valitsee julkisen puolen kuten minä, positiivisen raskaustestin jälkeen hakeudutaan GP:n vastaanototolle. Useimmat GP:t Melbournen keskustassa maksavat 50-70 dollaria  eli 30-45 euroa per käynti. Medicare -Aussien julkinen terveydenhoitolaitos- hyvittää Kelan tavoin osan kustannuksista ja omavastuuksi jää noin 25 euroa per käynti. GP seuraa raskautta n. raskausviikolle 20 saakka kunnes sairaala ottaa potilaaksi. Omassa tapauksessani, sillä minulla on periytyvä veritulppariski, minut otettiin sairaalan potilaaksi välittömästi ja GP näkee minua todennäköisesti hyvin vähän koko raskauden ajan.

Ultrat nainen maksaa täällä  Ausseissa itse ennen 20 raskausviikkoa mikä on käytännössä kaksi ultraa (8rvk ja 12-14 rvk). Ultrat maksavat n. 250 euroa ja Medicare hyvittää vain 40 euroa per ultra. Vähätuloisille omavastuu jää hyvin pieneksi, mutta keski ja hyvätuloiset maksavat huomattavasti suuremman summan itse. Lisäksi Ausseissa suositellaan nyt uutta vapaavalintaista NIPS testiä Down syndrooman selvittämiseksi raskausviikolla 10. Tämä testi on omakustanteinen. Ilman Medicare hyvitystä sen hinnaksi tulee 270 euroa. Kaiken kaikkiaan nainen siis maksaa n. 1000 euroa (2-3 ultraa ja NIPS testi plus 3-4 GP käyntiä) ennen 20 rvk:a julkisellakin puolella. Julkinen ei siis ole täysin ilmaista. Raskasviikon 20 jälkeen, jolloin nainen otetaan virallisesti sairaalan potilaaksi hoito on täysin ilmaista. Itselläni on ensimmäinen kätilökäynti ensi viikolla, joten kätilöista en vielä osaa kommentoida. Haluan kuitenkin ylistää kuinka vaivatonta hoito tähän saakka on ollut.

Olen sikäli onnekas, että aluesairaalani on Royal Womens, joka on Victorian osavaltion paras julkinen naisten sairaala. Sekä NIPS testi että 14 rvk ultra tehtiin siellä. Jokainen hoitajista puhui täydellistä englantia. Ultrat täällä tekee synnytys/sisätautilääkäri, joka on erikoistunut raskausultriin. Ratkaisevia ultria ei siis tee ultrahoitaja. Jonotusta ei sairaalassa kummallakaan kerralla ollut ja kaikki hoitui kuin rasvattu. Lisäksi sairaala on sisältä upouusi ja niin siisti. Ehkä vertauskohtani on University College Hospital Lontoossa, joka oli hyvästä maineestaan huolimatta hyvin epäsiisti ja kaoottinen. Olen ollut suunnattoman tyytyväinen hoitoon tähän saakka. Minulla on ihana GP, vanhempi aussirouva, joka on onnekseni myös Royal Womensin luottolääkärilistalla. Minulle oli yllätys, että ultrat maksetaan täällä itse, mutta toisaalta järjestelmä on suunniteltu siten, että vähätuloisilla omavastuu on olematon. Ilolla siis maksan enemmän, jos vähätuloiset saavat ultrat ilmaiseksi, minusta tämä systeemi on hyvin reilu.

royal womens

Minusta on hyvin mielenkiintoista vertailla eri järjestelmiä ja mielenkiinnolla odotan millaista hoito on alusta loppuun. Tähän saakka minulla ei ole kuin positiivista sanottavaa Australian terveydenhoitojärjestelmästä raskauden ajan hoidon lisäksi. Lisäksi kaikki tuntemani naiset, jotka ovat synnyttäneet julkisella täällä -suomalaiset ystävät mukaan lukien- ovat ylistäneet julkisen puolen loistavaksi. Eräs suomalainen tuttuni, joka synnytti toisen lapsensa Suomessa toisen Ausseissa totesi, että valitsisi näistä kahdesta Aussit uudelleen. Ihanaa siis kuulla tälläistä palautetta jo tässä vaiheessa onhan tämä jännittävää aikaa. Olisi mielenkiintoista kuulla millaista hoito on muissa maissa, mielestäni raskaana olevien naisten ja lasten terveydenhoito kertoo paljon järjestelmän toimivuudesta.

thumb_IMAG0370_1024

Vauvauutisia ja Australian Lapsiperhearkea Osa 1: Kalliit Päiväkodit

Osa on varmasti jo sosiaalisessa mediassa huomannutkin, mutta odotamme toista lasta saapuvaksi syyskuussa tänä vuonna! Kaikki on mennyt toistaiseksi mukavasti ja itse asiassa enteilinkin sukupuolen heti oireiden perusteella. Oikeassa olin.

baby toes

Halusimme odottaa, että tyttäremme on reilun kolmivuotias, en ole niitä naisia, jotka jaksavat lapsiperhearkea kahden vaippaikäisen kanssa. Tyttäremme on nyt jo hyvin itsenäinen, poissa vaipoista, ruokailee itse, nukkuu lähes joka yön putkeen omassa sängyssään, puuhailee itsekseen ja on kaiken kaikkiaan vain päivänsäde. Tuntui juuri sopivalta ajalta järisyttää helppoa arkea heh!

Ajattelin kirjoittaa sarjan postauksia Australian lapsiperheen elämään liittyen ensin päivähoidosta Australiassa,  sitten julkisesta äitien ja lasten sairaanhoidosta sekä viimeiseksi äitiysturvasta täällä valtameren tuolla puolen. Tässä sarjan ensimmäisessä postauksessa kuvailen hieman päivähoitoa Australiassa, sillä se on meille hyvin ajankohtainen kysymys.

Perhesuunnittelu Australiassa on kovin erilaista verrattuna Suomeen. Päivähoitokustannukset ovat korkeat. Meidän tapauksessamme Melbournen ydinkeskustassa päivähinta päiväkodissa on 135 dollaria eli 91 euroa päivältä. Päiväkodista maksetaan n. 50 viikkoa vuodessa, jolloin vuosikustannukset nousevat 23 000 euroon (n. 34 000 dollariin). Australian sosiaalijärjestelmä Centrelink tukee lasta kohden maksimissaan 7500 dollaria vuodessa 15 000 dollariin saakka eli omaksi maksettavaksi jää n. 17 900 euroa vuodessa (n.34000-7500 dollaria) . Tämä tarkoittaa n.1500e kuussa per lapsi (n.2200 dollaria). Meistä tämä tuntui halvalta Lontoon jälkeen, jossa maksoimme nannysta 420 puntaa viikossa (yli 500euroa viikossa) eli reilut 2000 euroa kuukaudessa ilman mitään avustusta. Tosiasia kuitenkin on, että jos täällä Australiassa on kaksi lasta päivähoidossa maksaa se kaksi kertaa tuon summan, jolloin kuukausi kustannukset nousevat 3000 euroon kuussa (4400 dollaria/kk). Tämä alkaa olla jo huomattava menoerä lapsiperheelle ja siitä syystä monet aussinaiset jäävät kotiin tai  työskentelevät vain 3 päivää viikossa, jolloin sosiaalietuutena saatu maksimituki kattaa melkein päivähoidon hinnan. Osa puolestaan yrittää ajoittaa toisen lapsen siten, että esikoinen olisi jo kinderissa tai pre-schoolissa, jolloin kustannukset edes toisen lapsen kohdalla hieman laskevat. Ongelmaksi tulevat kuitenkin päivien pituus ja koululomat. Kinderissä tarjotaan vain 20 tuntia viikossa ja seurataan koulun lomia, joten täyttä päivää tekevät vanhemmat joutuvat silti maksamaan lisää ekstratunneista ja tekemään erityisjärjestelyjä koululomien ajaksi, jolloin kustannukset nousevat jälleen.

Australiassa kuten Britanniassa tämä johtaa kahteen pääleiriin: naiset jäävät kotiäideiksi tai tekevät vain maksimissaan 3 päivää viikossa. Kolmas leiri, täyttä työpäivää tekevät pienten lasten äidit ovat hyvin harvassa (itselläni ei ole lähipiirissä yhtäkään paitsi suomalaiset naiset täällä!).  Itse en haluaisi kuulua kumpaankaan kahdesta pääleiristä, koska väistämättä oma urani kärsii, jos jään pitkäksi aikaa kotiin tai vähennän työpäivien määrää viikossa. Lisäksi rakastan työtäni niin kovasti, että toivon voivani tehdä täyttä päivää tulevaisuudessakin. Tästä leiriytymisestä on seurannut Australiassa paljon sukupuolten välistä epätasa-arvoa, joka suomalaiselle naiselle näyttää hyvin vanhanaikaiselta ja epäreilulta. Muutoksen aikoja eletään ja muun muassa suuri ANZ pankki kampanjoi naisten palkkaamisen ja naisten oikeuksien puolesta työelämässä. Katso vaikuttava ANZ #equalfuture mainos. Mainosteksti tylysti toteaa ”Girls start off so far ahead but the system’s not designed for women to succeed. Let’s create the system that is.”

Suomalaiselle tämä keskustelu on hyvin vieras. Tuntuu usein, että Suomessa lapsia toivotaan ja tulee, niitä ei suunnitella. Täällä kuten Britanniassa perhesuunnittelu on tärkeää, muuten kustannukset tai vaikutukset omaan uraan saattavat olla hyvinkin turmiolliset. Huomaamattani minusta tuli jo Lontoo-aikana varsin feministi, jollaiseksi en aiemmin itseäni tunnustanut. Nyt huomaan sen vain vahvistuvan, kun huomaan miten naiset luopuvat täällä monista asioista tilanteen pakosta. Paljon mietittävää.

Päiväkodit ovat kyllä ihania täällä Australiassa ja paljon varaa valita. Laitoimme tyttäremme Reggio Emilia opetusmetodia käyttävään päiväkotiin. Tämä metodi on hieman Montessorin kaltainen. Korostaa taidetta ja musiikkia osana oppimista. Kaikki lelut ja tarvikkeet on valmistettu luonnon materiaaleista. Oppiminen tapahtuu lasten tahdissa ja erityishuomio kohdistuu lapsen vahvuuksiin ja niiden kautta pyritään kehittämään ja opettamaan lisää, sillä tällöin lapsi omaksuu oppimansa paremmin. Päiväkodissa on musiikkihuone, kirjasto, taide-alue, perhos ”pyhäkkö”, joka on pitkä joka kerroksen halki menevä lasitettu alue perhosille jne. Tässä muutamia ihastuttavia kuvia päiväkodista.

IMG_20151205_102639

Taidehuone

IMG_20151205_102009

Kirjasto

IMG_20151205_102129

Leikkialue

IMG_20151205_105920-2

Taidetta tarinoin

IMG_20151205_102541

Hyönteishuone

IMG_20151205_102325

Leikkialue/keittiö ja olohuone

IMG_20151205_104316

Ulkoleikkialue

Tyttäremme kehitys on mennyt huiman harppauksen eteenpäin tässä päiväkodissa ja opettajilta olemme saaneet palautetta, että hän turhautuu tällä hetkellä oman ikäistensä parissa ja hakeutuu vuotta vanhempien seuraan. Kielenkehityksessäkin hän harppasi hieman hitaasti kehittyneestä kaksikielisestä lapsesta melkeinpä vuoden omaa tasoaan edelle. Voin siis suositella Reggio Emilia päiväkotia sydämestäni ja tyytyväisenä kustannan päiväkodin hinnan. Opettajat ovat mahtavia, omassa keittiössä valmistettu ruoka herkullista ja aktiviteetit kerrassaan loistavia. Kukkarolle se käy, mutta voiko koulutuksesta ja lapsenhoidosta koskaan maksaa liikaa? Eikö se olen yksi tärkeimpiä investointeja lapsen tulevaisuuteen?

Some shocking news about my baby’s allergies -Shokeeraavia uutisia vauvani allergioista

Our family life was turned upside down this week. We finally got to see the allergy specialist after a long wait for 6 months. When the appointment started the lady did not take me seriously at all but thought I was just a hysterically worried new mother with no perspective. I had faced this so many times with the doctors here in England so I stayed calm although cried a bit. The doctor was like usually belittling everything I was concerned about and basically questioned my weaning as I seemed to limit my baby’s diet without 100% evidence. She did not believe the allergy blood test results really mattered after all.

Due to my small cry to remove my on-going worry she offered to do the skin prick tests. She tested all the most important nuts (hazelnuts, almonds, cashews and peanuts), dairy, eggs, soy, sesame and wheat. We waited for 15 minutes, I dressed our daughter so that she would not scratch herself as her skin got irritated straight away. When we finally removed the clothing her whole wrist was swollen (the hand where the test was made), so was the back. The doctor’s face was shocked. Quite often skin prick reaction is a small hive like bump and it is measured in millimetres. My daughter’s dairy test showed 3 cm swollen bump around her wrist, egg reaction was big too and cashew bump was huge and red, other nuts caused large reactions around the prick as well. This all happened only after a small drop of each test liquid and a little crack of the skin. Doctor’s tone changed drastically, she prescribed immediately an Epipen (adrenaline pen) to carry with us at all times in case our daughter gets life threatening anaphylaxis. She also told us to remove eggs, dairy and nuts from our house as apparently our daughter with these kind of test results could react to only smells. We are not allowed to give her any products that may contain traces of milk, eggs or nuts. This is tough and means lots of special products.  Here in England almost every product contains traces of milk or nuts. I have been struggling to find even oats that would not be packed in a nut factory! Doctor told us she will be seeing us regularly from now on to follow the situation. We were told to come to the hospital for food challenges and not to try anything risky and new food at home. So we will have a soy and wheat challenge soon and after that a salmon and cod challenge. Challenges will start with extremely small quantities and special nurses will monitor her all that time.

After all this I am glad I trusted my mother instinct. Since my daughter’s excema flamed 9 months ago I had the feeling things were not right. This feeling was following me throughout the breastfeeding time as she reacted to everything I ate,  same happened with weaning. Every doctor I saw during the past one year belittled the allergy problem, treated me as a hysterical woman and told me to feed my daughter everything, all the food including dairy and eggs. Luckily I did not believe in any of them and trusted my own inner instinct. During the past year I read so much research about food allergies, literally everything I could get to my hands. After the test it was clear that if I had given dairy, eggs or nuts to her we would have been playing with her life and in an urgent need of First Aid from ambulance (which in London does not always come quickly enough.)

Phew. What a long journey. Nine months of uncertainty, desperate searching and begging for help from different doctors and the sad fact that if I had not paid for the allergy blood tests in Finnish private hospital last summer we would not even be here as no-one believed me, hardly with the blood test results in my hand. Luckily everything is clearer now and we can breath and relax. It is very reassuring for me to have an Epipen at home as I know that I can help my daughter if she accidentally eats something inappropriate and I can win more time before the help arrives.

My mum who is a doctor said that during their pediatric lectures their professor was telling all the students to listen to mothers and trust mothers’ instinct even more than doctors should trust their own medical knowledge. I think that is so true. There must be something bigger than life in a relationship between a child and a mother. Mothers not only sense but they also feel and know if something is wrong. For me the biggest challenge was that when everyone belittled my instinct I started to doubt myself and thought the fear has taken over my instinct and ability to read my own feelings. It did not.

We will have a big challenge in future regarding schools and nurseries. In Finland where the allergy management is amazing and schools have cantines and children do not bring their own lunches in, the risk of your child eating something bad is very little. Here the things are very differently. Children not only bring their own food with them but people seem not to be very aware of allergies. I went to the nursery before Christmas to enquire a place for my daughter. I explained her allergies and highlighted the dairy allergy and the next question was could they give yogurt for her!!!!I was very disappointed.  I know I will need to accept the worry that our daughter eats her friend’s chocolate bar or just ends up accidentally putting something inappropriate to her mouth will shadow our days.  Still after all this nothing made me happier than to know for sure and to know how serious her allergies were and how cautious we should be in future. It removed the 9 months of uncertainty and fear. I think my baby girl has sensed my relief as she has been sleeping so well for the past two nights and has been smiling and enjoying her days in a way I have not seen for a long time.

She is such a sweetheart.

Displaying IMG_20140226_115741.jpg
My brave little girl at the hospital.

A small little place in Soho -Pikkupaikka Sohossa

I love my coffee. I love brunching, lunching and dining out. I guess I could have been one of those women who never grow up and could always just be out and about partying or having fun socialising with my friends. I haven’t given up of my outings after the baby and I never will (of course they have been a bit limited for the past 10 months). Life is all about enjoying and I will make sure my little daughter learns this attitude as well. When my sister was in London couple of weeks ago we went to this fantastic coffee shop in Soho. We just wandered and bumped into the place. I have seen it several times but never been to inside so it was about the time to give it a try. It is called Foxcroft & Ginger on Berwick Street in London. It is in the heart of Soho that I so love. I guess now after having a baby I have realised how many places I could have gone in the evenings and I still would find new ones. When I feel sad about how many things I miss due to being stuck at home, I try to comfort myself that at least I had my baby young such as when I am mid forties I can return to London and do it all again 🙂 This Foxcroft&Ginger is a coffee shop during the day time and a cool bar at the night time!

ImageStylish industrial design!

ImageMenu just gorgeous!

ImageI had Eggs Benedict with soy flat white and my sister ordered some super tasty veggie brunch. Delicious!

ImageMy favourite thing: reading menus!

ImageGymnastics horse -great piece of design!

I warmly recommend this place!

Anyway, I hope you all have a great Christmas. I am in Finland now. It is so dark that sun hardly rises..no snow and I do wonder how  I was able to live in this country over 20 years all these winters through. Finns must have some additional gene to handle it. Our stay here has been pretty crazy so far..circus in fact as our baby has woken up hourly every night crying. I feel like after 10 months I do not have strength for this anymore so when we go back to London I think I will be looking to hire a night nanny to do the nights, I dream of booking a hotel as I do need some sleep.

Sorry for not being writing in Finnish lately, I have been so terribly busy (and tired) that to type the text in both languages has been just impossible. I wish you all a very merry Christmas!

Christmas time in London -Joulunaikaa Lontoossa

Christmas is almost here, crazy. I think despite all the decorations I have not realised it is Christmas, I have been so busy. Typical me though, always so many things to do. Sometimes I laugh at myself thinking, I could live life a lot easier, I could not try to do everything!

Anyway, I love German.Swiss, French and Austrian Christmas Market culture. The atmosphere is just enchanting. We have Christmas markets here in the UK but I have to say they are not as authentic with all the wooden toys and gluhwein as the Central European ones.

I went to the one in South Bank, no snow so I really had to use all my imagination to get the Christmas feeling. Here are some pictures I took. I apologise the quality, I took them with my Lumia phone instead of our good camera but I think they’ll do and you get a picture of the type of markets we have here.

ImageI bought amazing pearl earrings from these markets I love them!

Image

ImageThis fake snow that everyone wanted to touch made me really laugh as a Finn who has lived with the snow for over 20 years. I tried it and it was nothing like real snow 🙂

ImageThis BFI (British Film Institute) Riverfront Restaurant is awesome! I went there with my friend, in fact she had her birthday there. It is in the South Bank. Really good value for money. Nothing fancy but really cosy and casual. For hamburger lovers it offers a great selection including pulled pork burgers!

Image

More pictures about the restaurant. I warmly recommend it. It is also very family friendly during the daytime.

Image

I had to take this photo. One day we can show our little baby girl where she spent her days. Crossing Thames on the pedestrian bridge from impressive St. Paul’s Cathedral in the City to South Bank. In the background you can see the Shard (over 72 floors) the new skyscraper that will be the tallest building in Europe!Great views aren’t they! My tiny Londoner in the pram. I will miss London when one day we may not life here. Until now I do feel that I have a privilege to enjoy this fantastic city and all it can offer!