Lukemisesta ja klassikoista – Reading and Classics

Olin itse lapsena kovin kranttu lukija. Opin lukemaan hyvin aikaisin, mutten jotenkin vain innostunut kirjoista. Ihastuin lukemiseen vasta lukioaikoina, jolloin ahminkin pino tolkulla suomalaisen kirjallisuuden klassikoita Waltarin Appelsiininsiemenestä ja Sillanpään Nuorena Nukkuneesta Lehtosen Putkinotkoon.

img_20160911_143556

Elwoodin rantakaistale – Elwood beachside

Olen yhä kovin kranttu lukija. Jos kirja ei tempaa minua mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta en ole riittävän pitkäjänteinen lukeakseni kirjaa loppuun. Tällä hetkellä ahmin Virpi Hämeen-Anttilan ”Tapetinvärinen” kirjaa, joka on muuten oivallinen kerronnallinen pläjäys. Se kertoo tarinaa naisesta ja hänen ystävästään, mutta on vaikeaa sanoa kuka on hullu ja onko ystävää edes olemassa, kerrassaan koukuttavaa kerrontaa. Muutama luku on vielä jäljellä enkä malta odottaa kuinka kirja päättyy.

img_20160913_140651

Tyttäreni on hyvin samanlainen. Häntä on vaikea saada innostumaan kirjojen lukemisesta. Mitkään modernit kirjat moderneine printtikuvineen eivät häntä kiinnosta, hän tykkää klassikoista ja maalatuista kauniista kuvista. Vein tyttäreni kirjaston tarinatuokioon viime perjantaina enkä ole nähnyt häntä niin tylsistyneenä aikoihin. Siellä luettiin jotain tyhjänpäiväistä kalakirjaa, jossa ei ollut juonta sitten lainkaan. Tyttäreni on vaativa kuuntelija ja vain harvoin valikoidut kirjat kiinnostavat häntä. Näitä ovat klassiset suomalaiset Aino-kirjat, Muumi -kirjat ja ranskalaiset Babar-kirjat. Babar on ehdoton hitti ja ne ovatkin kielellisesti varsin haastavia ja tarinoiltaan mielenkiintoisia. Lisäksi erityinen lempikirja on vanha klassikko ”Pikkulilli Isojalka”, joka oli myös omassa lapsuudenperheessäni se ykköskirja.

img_20160913_140827

Aino kirjat – Finnish Aino classics

img_20160913_140810-1

Pikku Lilli Isojalka – Little Lily Bigfoot

Viime viikonloppuna menin täällä muutaman kuukauden välein järjestettävälle lasten vaate ja tavarakirppikselle. Sieltä löysin ikivanhat klassikot Pinokkion, Hannun ja Kertun sekä Jaakko ja Pavunvarsi -kirjan. Kirjat olivat kauniisti klassisesti kuvitettuja 3-5 vuotiaille suunnatulla tekstin määrällä. Ostin kirjat muutamalla dollarilla ja jestas mikä hitti ne ovatkaan olleet siitä saakka. Niitä on luettu, aamuisin, päivisin, iltaisin, jatkuvasti, yksin ja autettuna. En ole koskaan nähnyt tytärtäni niin haltioituneena. Siispä vanhat klassikot iskevät. Eikä ihme, niissä on noitia, jotka syövät pikkupoikia, jättiläisiä, jotka syövät ihmisiä, taikapavunvarsi, henkiinheräävä puunukke. Jotakin niin paljon enemmän kuin Peppa Pig tai Maisa Hiiri.

img_20160913_100121-1

Read with Mummy -library for 3-5 year olds.

En tiedä tuntuuko teistä muista samalta, mutta uusista tarinoista puuttuu sitä hullua mielikuvitusta sellaista todellisuuden pakoa. Lisäksi monet moderneista kirjoista ovat hyvin sensuroitua ja sellaista pumpulitarinaa. Toista ovat vanhat klassikot: Hannun ja Kertun isä hylkää lapsensa metsään, Jaakon äiti on leski, Pinokkion isä on lapseton ja vaimoton ja toivoo kovasti lasta. Elämän raadolliset kuvaukset ovat osa näitä tarinoita. Ne herättävät kysymyksiä ja saavat lapsen miettimään. Lisäksi pelottavat noidat ja jättiläiset tai joutuminen valaan vatsaan ovat kiehtovia lapsen mielessä.

Kovan internet etsinnän tuloksena löysin samaan ihanaan klassikkokirjasarjaan kuuluvat Ruma Ankanpoika, Tuhkimo, Punahilkka ja Lumikki sadut. Tilasin ne välittömästi! En malta odottaa, että pääsemme nauttimaan lukuhetkistä näiden klassikoiden parissa.

___

I have always been a very fussy reader. I learned to read really early but I was not interested in books. It was not until high school years when I started reading without someone forcing me and during those years I read through all the Finnish literature classics I could get to my hands from literature Nobel prize winner F.E. Sillanpää to Mika Waltari classics.

I am still a very fussy reader, if the book does not attract me right from the beginning I have no patience to read it through. Currently I am reading a Finnish novel written by Virpi Hämeen-Anttila called ”Tapetinvärinen” (The Colour of a Wallpaper). It is genius. It tells about a female author and her relationship with her childhood friend but whilst reading the story a reader starts suspecting either of the ladies is mentally crazy but it is hard to tell which one and whilst the book approaches the end reader starts suspecting maybe the friend does not even exist…The book is extremely captivating and I cannot wait to read the last few chapters I have left.

My daughter is very similar to me. It is hard to find books that she is interested in reading. I took her to the story time at the local library last week Friday and I have never seen her so bored. The story they read was extremely boring modern story about fish with no storyline or exciting plot. My daughters favourite books are Finnish classic Aino books, Moomin books and French Babar books. She also loves the old classic ”Pikku Lilli Isojalka” (Little Lily Bigfoot) that is a story about a tiny witch with big feet. This used the be the hit book in my childhood as well.

img_20160913_140906

Babar books..We have borrowed almost all Babars they have in the local library.

Last weekend I went to the children´s second hand cloth and book market and I found the old classics Pinocchio, Hansel and Gretel and Jack and the Beanstalk for only a few dollars. The books are part of the Read with Mummy library for 3-5 year olds and the illustrations in the books are so beautiful and classic. They have been my daughter´s favourite ever since. We have read them in the morning, during the day and evening, she has been reading them by herself and with us. It is clear these old classics are everlasting. The witches who eat little boys, ogres who eat human, wood puppets who become alive. So much better than Peppa Pig or Maisy Mouse.

I don´t know if you feel the same way but the modern stories seem to lack that endless imagination. Everything is very protected and marshmallow. Old stories have the sad side of the life visible. The father of Hansel and Gretel left children to the forest for wild animals to find as they had no food to eat. Jack´s mum is a widow, Pinocchio´s dad is lonely and sad without a wife and child. These cruel details raise questions and make children think. In addition to this witches and ogres are intriguing for small children, safe fear through the books.

After the long internet hunt I found Cinderella, The Red Riding Hood, Ugly Duckling and Snow White and the Seven Dwarfs that are part of this same library. I bought them all and cannot wait to read these classics with my daughter. As a tip if you live in England you can buy these books so cheaply on Amazon, under a pound or maybe one or two. I warmly recommend. They are so well illustrated and just the perfect amount of text for toddlers!

No doubt I am enjoying my maternity leave!

img_20160911_142616

A bit over 37 weeks and a bit over 2 weeks to the due date.

Sämpylöitä ja skonsseja – Buns and scones

Raskaus on kummallinen asia. Kroppa kertoo mitä tarvitset ja mitä et kunhan vain kuuntelet tarkkaan. Olenhan ollut vegaaniruokavaliolla melkein kaksi vuotta ja maidottomalla ja munattomalla oikeastaan niin kauan kuin tyttäreni on ollut olemassa. Se kaikki alkoi siitä, että allergioiden vuoksi oli työlästä kokata kahdet ruoat ja lopulta perheemme ruokavalio muokkautui maidottomaksi, kalattomaksi, munattomaksi ja pähkinättömäksi. Nyt kuitenkin raskaana ollessa yhtäkkiä tässä loppuraskaudessa ovat maitotuotteet himottaneet etenkin jogurtit ja juusto. Selkeästi siis pikkupallero tarvitsee juuri nyt kalkkia ja kai eläinrasvoja 🙂

Herkkulounaani ovatkin olleet sämpylät, jotka lämmitän uunissa ja päällä kinkkua ja extra mature cheddar juustoa. Sitten vain salaaattia, tomaattia ja ketsuppia väliin. Oih ja kroppa hymyilee. Ihanaisia sämpylöitä saan talomme nurkan takana olevasta leipomokahvilasta ”Left Handed Chef” , joka muuten on aivan mahtava. Heidän siemensämpylänsä ovat vertaansa vailla. Kerrassaan jumalaisia. Kaikki on leivottu paikan päällä.

img_20160908_123000-1

Lisäksi olen saanut takaisin ihastukseni skonsseihin. Lontoossa asuessani tein pyhiinvaelluksen usein Harrodsille, sillä sieltä sai maailman parhaita rusina skonsseja. Olenkin nyt tehnyt skonsseja kotona ja tässä oiva resepti. Maitoa tai voita ei tarvita!

Skonssit (6kpl)
3dl itsekohoavaa jauhoa (suomessa ei tätä tietääkseni saa, joten tämän voi korvata tavallisilla jauhoilla, täytyy vaan laittaa hieman leivinjauhtetta n. 2tl ja ruokasoodaa 1tl sekaan)
1/2 dl öljyä
3/4 dl kauramaitoa (tai tavallista maitoa)
1 tl sokeria
rusinoita

1. Sekoita kauramaito ja öljy, lisää sokeri rusinat ja jauhot.
2. Paista 200 asteessa n. 10-15min, tarkkaile, etteivät pala. Paistoaika riippuu skonssien koosta.

Skonssit nautiskelen yleensä piparminttuteen ja vadelmahillon kera. Ne ovat taivaallisen hyviä ja mahtavia pikkuherkkuja, jos tulee yllätysvieraita.

img_20160703_135427-1

___

Pregnancy is an interesting thing. The body tells you exactly what you need if you know how to listen. I have been a vegan almost 2 years and dairy and egg free almost as long as we have had our daughter. It all started due to her allergies as I simply found it too time consuming to cook two different set of meals daily. I never really felt it was a big issue to give up on dairy or eggs as I am not a fan of eggs (actually I hate them in every form) neither dairy products. However, now during the last weeks of this pregnancy I have been craving for yoghurt and cheese so clearly the bub needs some calcium and animal fats. I have been also visiting Ikea a way too often to buy Marabou chocolate. It is just so amazing. Scandinavian chocolate is very different from English, Australian or American one, it is hardly sweet but very creamy. My husband loves it too so those 250g blocks of Marabou chocolate have not lasted for very long in this household!

My favourite lunches for the past week have been oven heated ham and cheese buns which is something I normally would never eat. Funny craving. Luckily there is an amazing bakery cafe next door to our house called ”Left handed chef”. You get the most amazing seed buns from this bakery and everything is always fresh and home made. I have been a regular customer there buying the buns for my funny oven heated ham and cheese bun lunches!

Also my love of scones has returned.  Back in London I used to walk to Harrods often to buy the scones as Harrods raisin scones were the best I had ever tasted. Now I have baked some at home and enjoyed them with raspberry jam and peppermint tea. Below a super simple recipe for the raisin scones. You do not need butter or milk to make tasty ones.

Scones (6 scones):
1 1/2 cup of self raising flour
1/4 cup of vegetable oil
a bit less than 1/2 cup of oat milk (or regular milk if you use it) 
1 tsp sugar
raisins

1. Mix oat milk and oil. Add sugar, raisins and the flour.
2. Bake in 200 celsius degrees for 10-15 minutes, keep en eye on them so that they would not burn. The baking time depends on the size of the scones.  
Enjoy with jam and tea!

Ole Rohkea – Be Brave

img_20160907_101705

Kevät on viimein saapunut Melbourneen. Aurinko on paistanut koko viikon ja lämpötilat ovat kohonneet 20 asteeseen. Kyllä tätä on odotettu. Olen kesän lapsi, tarvitsen valoa ja lämpöä. Melbourne on todella kaunis keväällä, kun kaikki ympärillä kukkii ja sininen pilvetön taivas korostaa vihreyttä ja vehreyttä.

img_20160907_101242

img_20160904_142233

Tuntuu, että valosta saa aina energiaa. Olenkin vienyt tytärtäni aktiviteetteihin. Lauantaisin hänellä on uimakoulu, torstaiaamuisin -tänään- telinevoimistelu ja torstai-iltapäivisin baletti, jonka aloitamme tänään. Olen hyvin tyytyväinen tähän aktiviteettien tarjontaa lähistöllämme, kaikki on 5min matkan päässä, joten helppo viedä pientä lasta kaikkiin näihin aktiviteetteihin. Hän on innoissaan. Emme me kaikkea jatka vaan kysymme sitten mistä hän tykkää eniten. Tyttäremme rakastaa ohjattua liikuntaa ja toimintaa, kuuntelee ja keskittyy korva tarkkana. Hänellä on ikäisekseen harvinainen keskittymiskyky, neuvolantätikin täällä totesi, että uskomattomalla tavalla keskittyy asioihin. Olen itsekin tämän huomannut, me emme ole perhe joka ei voi lounastaa tai illastaa ravintolassa, päin vastoin tyttäremme saattaa piirtää tai tehdä palapelejä tai tarrakirjoja keskittyneesti tunninkin putkeen. Keneltä lie saanut tämän keskittymiskyvyn, ei ainakaan minulta tai mieheltäni, jotka olemme vieterillä pomppivia kymmenen asiaa samaan aikaan tulessa ihmistyyppejä.

img_20160902_105251

img_20160902_114543

Nyt kun äitiyslomalla on aikaa itselle ja omille ajatuksille on mielenkiintoista pohdiskella omia fiiliksiä. Olen asunut ulkomailla nyt kuusi vuotta. Eilen kävellessäni auringonpaisteessa kauniissa maisemissa ja papukaijat ”lauloivat” (lue rääkkyivät sillä papukaijojen ääntely ei ole kovin kaunista, ainut kaunis asia on, että ne ovat aina kaksin, pariskunnittain, pienet rakastuneet papukaijat!)  totesin, että kyllä Australia on minulle se maailman paras paikka.  Kotimaa on aina kotimaa, josta ihmisiä kaipaa, mutta jokin tässä maassa on vain juuri minulle tehty. Täällä on todella hyvä olla ja olen niin onnellinen, että tyttäreni saa kasvaa täällä. Olen koettanut miettiä mikä se on mitä täällä eniten rakastan, mutta sitä on vaikea määritellä, jotenkin vain kaikki loksahtaa täällä paikalleen. Kaikki on laadukasta ja hyvää ruoasta terveydenhuoltoon. Töitä riittää. Ilmasto on ihana. Ihmiset ovat ihania. En tiedä olisinko missään muualla näin tyytyväinen kaikkeen. On se kummallista, että voi kasvaa jossakin maapallon toisella puolen, mutta se itselle sopiva paikka onkin jossain aivan toisaalla.

img_20160906_081207

img_20160904_142216

Usein mietinkin, kun ihmiset valittavat eri puolilla, etteivät ole tyytyväisiä, että pitää olla rohkea ja lähteä etsimään sitä onnea, sitä omaa paikkaa, jossa on hyvä olla, jonne istuu kuin olisi sinne istutettu alusta saakka. Liian moni jää sinne missä on tottunut olemaan, sillä lähtö ja kaikki uusi on vaikeaa, sillä epäonnistumisen vaara on suuri. Minulle kokeilu oli aikanaan Ranska, sitten Britannia..eivätkä ne vaan koskaan tuntuneet kodilta, koko ajan oli sellainen vieras ja ulkopuolinen olo. Mutta täällä olen kotona ja tänne kuulun. Hassua on että synnyin pohjoisnavan tuntumassa ja eteläinen pallonpuolisko ja Tyynen Valtameren ranta tuntuu kuitenkin siltä omalta. Haluankin siis kannustaa kaikkia, jotka miettivät liian usein ovatko oikeassa paikassa, pakkaamaan laukut ja lähtemään. Välillä sitä epäonnistuu, mutta lopulta varmasti löytyy juuri se oikea paikka.

Ihanaa torstaipäivää!

img_20160907_101841

__

Spring has arrived in Melbourne. I am definitely a summer child I need sunshine and warm weather, I get very sad and depressed at dark winter time.  Light, summer breeze and warm weather have an enormous impact on my energy levels. I have been taking my daughter to lots of activities. She is going to swimming lessons on Saturday mornings. On Thursday mornings like today we have gymnastics. She absolutely loves it. She is just like me when I was a tiny  girl, her eyes are glowing at the gym and she is looking at her happiest right there. This afternoon we will also trial some classical ballet. We will not continue all these activities but we have to see what she prefers. She is old enough to tell us her favourite activity.

img_20160902_114214

Now on maternity leave I have also had a lot of time to read and reflect which has been so nice. Yesterday when the sun was shining and it was one of those amazing Melbourne spring days I was thinking how lucky I am to be living right here. Home country is always the home country and I do miss all the people there but for me Australia is the place to be. It is slightly amusing how I was born near the Polar Circle but I do feel like home here in southern hemisphere at the coast of Pacific Ocean. 

img_20160816_171619_1

I hear people often complaining about where they live or mentioning in between the lines that they are not fully satisfied where they live and work. It is kind of sad as the only way to find the right place for you is just to be brave, pack your bags and discover the world. I trialled France and Britain, I never truly felt like home in those countries as much as wonderful memories I have from all those years. For me Australia seems to be the right match. I am somehow unable to describe what it is exactly that makes it so good as many things are very similar to Finland. There is just something here that suits for me perfectly and I am glad I can raise my children here. Therefore I encourage anyone who is not content or satisfied where they are right now to be brave. It is hard to pack bags, leave everything safe and familiar behind as the risk of failing is frightening. One just has to do it, be brave and look for the perfect place.  It may require a few failed attempts but in the end there will be a place for everyone. Somewhere that one feels like home.

img_20160905_092822

Have a great Thursday!

 

Isäinpäivää, odotusta ja säikähdyksiä…

Tänään täällä Australiassa on isäinpäivä. Minä ja tyttäreni yllätettiin rakas mieheni itse askarrellulla kortilla sekä viinin ilmaajalla. Lahja oli hyvin mieleinen. Olen huonoin lahjanostaja ikinä mutta tällä kertaa meni nappiin. Mieheni silmät kiiluivat, kun hän rakensi ilmaajan eikä malta odottaa testata sitä tänään! Päädyin Vinturin ilmaajaan ständillä. Se on saanut hyvät arvostelut ja on esteettisesti kaunis. Ystävillämme on kyseinen ilmaaja ja olemme testanneet sitä useaan otteeseen ja on uskomatonta huomata kuinka viinin maku todella on erilainen. Tämä on myös hyvä laite lapsiperheeseen, jossa harvoin viinipullon avattua  on aikaa odotella, että se ilmoittuisi. Lisäksi lapsiperheessä viinilasi jää usein siihen yhteen lasiin, joten tämä ilmaaja, jolla saa lasin kerrallaan ilmattua on loistava ja käytännöllinen. Suosittelen.

ilmaaja

Tänään suunnitelmissa on mennä isäinpäivälounaalle lähistöllämme Albert Parkissa sijaitsevaan gastropubiin nimeltä Vincent. Se on loistava paikka. Lapsiystävällinen sekä ruoka on herkullista!

Tämä viikko on muuten ollut kovin stressaava. Olin keskiviikkona synnytyslääkärillä. Täällä Australiassahan neuvolan sijaan käydään synnytyslääkärillä joka kerta ja harvemmin  nähdään kätilöä. Näin ainakin omassa tapauksessani, sillä kuulun hieman normaalia korkeampaan riskiryhmään geneettisen veritulppariskin vuoksi. Tänä keskiviikkona rutiinikäynti muuttui stressaavaksi, sillä synnytyslääkärin mitattua mahani fundus mitan se oli 3cm vähemmän kuin Australian käyrien mukaan tulisi olla. Lääkäri oli huolissaan vauvan kasvusta. Olenhan itsekin huomannut, että vatsani on kovin pieni, ollut koko raskauden tosin eikä se suuri ollut edellisessäkään. Lisäksi painonnousuni on ollut varsin vähäistä mutta niin se oli edellisessäkin raskaudessa. Joka tapauksessa synnytyslääkäri huolestui, lähetti minut CTG:hen eli välittömään vauvan sydänkäyrän tarkkailuun, sitten extra ultraan, jossa tarkastettiin napanuoran ja istukan verenkierto. Viimeiseksi jouduin vielä yksityiskohtaiseen ylimääräiseen vauvan kasvu-ultraan, jossa kaikki jälleen mitattiin.

IMG_20160730_093324

Kyllä oli itku herkässä. Olin sairaalassa yksin enkä halunnut huolestuttaa miestäni, joten kaikki kauhuskenaariot vilisi mielessä siinä sydänkäyrässä maatessa. Sydänkäyrä ja verenkierto olivat normaalit. Itku siinä viimein kyllä tuli ja kätilöt rauhoittelivat parhaansa mukaan. Toistelivat vaan, että pienet ihmiset saavat pieniä lapsia ja niinhän se on. Ongelmahan nykyään on se, että ihmiset saavat ylisuuria lapsia eivätkä pysty synnyttämään niitä normaalisti. Etenkin täällä Australissa huomaa odotushuoneessa kuinka huolestuttavan ylilihavia ja suuria odottavat äidit ovat.

Kasvu-ultra oli myös täysin normaali. Edellisessä ultrassahan vauva oli pudonnut 40%:sta 20%:iin mutta nyt vauva oli pysynyt 20%:ssa kuten pitäisikin. Viikolla 34 vauva oli n. 2096 grammaa ja nyt viikolla 36 koko oli n. 2480 grammaa. Pieni mutta täysin normaalisti kasvanut parissa viikossa. Odotuspainoarvo on juuri 3kg kuten tyttärenikin kanssa. Helpotuksen huokaus oli valtava. Synnytyslääkärihän jo pelotteli mahan mittauksen jälkeen, että jos mitään epänormaalia löydettäisiin synnytys käynnistettäisiin. Onneksi pieni saa vielä rauhassa kasvaa muutaman viikon. Säikähdyksellä siis tällä kertaa selvittiin.

Täytyy tosin ylistää Australian sairaanhoitoa jälleen kerran. Siitä hetkestä, kun synnytyslääkäri huolestui meni alle 2 tuntia ja kaikki erityistutkimukset oli tehty välittömästi. Minut otettiin raskauspäiväpolille sydänkäyriin heti ja laitettiin jonon ohi kasvu-ultraan listan ensimmäiseksi potilaaksi. Uskomatonta! En voi siis muuta sanoa kuin, että tunnen olevani niin hyvissä käsissä, vaikka ongelmia ilmenisi. Lääkärit ja kätilöt ovat ihania niin lämpimiä ja osaavat sanoa juuri oikeat lohdun sanat. Kaikkensa he tekevät ja niin nopeasti ja asiantuntevasti kuin mahdollista! Parasta on täällä se, että jokainen on natiivi aussi tai englanninkielinen, joten kommunikaatiovaikeuksia ei ole toisin kuin aikanaan Lontoossa osa kätilöistä puhui englantia niin huonosti, että pelotti.

Nyt sitten kolmisen viikkoa jäljellä laskettuun aikaan ja ensi viikolla on jo täysi raskaus 37 viikkoa. Hurjaa. Aika on mennyt niin nopeasti. Harjoitussupistuksia tulee paljon aivan kuten edellisenkin kanssa, joten epäilen, että tuskin yliajalle menee. Vauva on myös laskeutunut jo alas ,joten tässä voi tapahtua mitä vaan milloin vaan. Keskiviikon episodin jälkeen sitä vain toivoo, että kaikki menisi hyvin. Raskaudet ovat erittäin stressaavia niin henkisesti kuin fyysisesti eikä stressi vähene vaikka sen olisi läpikäynyt aiemmin. Aina ilmenee uutta stressattavaa vaikkei haluaisi kuten keskiviikkoinen säikähdys osoitti. Naiset ovat kyllä superihmisiä eikö! Nyt keskityn rentoutumiseen, sekä romaanien ja muun kehittävän kirjallisuuden lukemiseen. Se on paras tapa viedä ajatukset pois edessä olevasta koitoksesta.

IMG_20160824_141637

IMG_20160824_141719

IMG_20160824_141730

Töitä, Äitiyslomaa ja Leipomista – Work, Maternity Leave and Baking

Äitiysloma alkoi tällä viikolla. Kumma olo. 34 raskausviikkoa ja yhä todella reipas olo, portaat voi juosta ylös ja alas eikä käveleminenkään koko päivän tunnu haittaavan. Kiva näin. Kaikki pelottelivat etukäteen kuinka toisessa raskaudessa kroppa väsähtää nopeammin ja kolmas kolmannes on vaivalloinen, olin siis hyvin pelokas loppuraskauden suhteen. Ehkä poikkeus vahvistaa säännön.

Töiden loppu oli kaltaiselleni suoritushakuiselle ihmiselle hämmentävä kokemus. Painoin pitkää työpäivää loppuun saakka ja tuntui vaikealta irrottautua ja siirtää vastuuta muille. Etenkin tiimin johtotehtävien siirto toiselle ihmiselle lyhyessä ajassa tuntui vaikealta. Halusin, että tiimiläisillä on hyvä olla ja heidät huomioidaan kuten aiemminkin. Olen sellainen ehkä hieman liiankin lempeä ja ihmisläheinen johtaja ja välitän ihmisistä, joiden kanssa työskentelen. Ihmisillä on vain kovin erilainen tapaa johtaa tiimiä ja koskaan ei tiedä sopiiko uusi tyyli kaikille.

Työpaikkani oli lisäksi melkoisen uskomaton tunnustuksen jakamisessa. Täällä Australiassa talousvuosi kulkee heinäkuusta kesäkuuhun. Näin ollen firmoissa pidetään vuoden lopun kehityskeskustelut  heinä ja elokuussa. Minulla kehityskeskustelu oli elokuun alussa. Viimeisenä päivänä sain kuulla, että huolimatta siitä, että olen jo äitiyslomalla saan täydet bonukset, palkankorotuksen sekä virallisen uuden tittelin palattuani. Olin hämmentynyt. Aussejahan usein syytetään naisten aseman heikkoudesta etenkin työelämässä. Minun tapauksessani ei voi puhua naisten syrjinnästä. Olen ollut kyseisessä työpaikassa vasta reilun vuoden ja en olisi lainkaan ihmetellyt, jos suuri vakuutusalan firma antaisi vain kaiken seisahtaa kunnes palaan. Loppujen lopuksihan äitiysloma on aika hankala firman kannalta, sillä eiväthän he koskaan tiedä palaako kyseinen henkilö rooliinsa vaiko eikö. Ehkä myös tämän vuoksi oli jotenkin hyvin hämmentävää lopettaa työt. Viimeisen puolentoista vuoden aikana on tapahtunut niin paljon. Olen muuttanut mannerta, solminut uusia ystävyyssuhteita, rakentanut laajan oman työalani verkoston uudessa maassa sekä saavuttanut urallani sellaisen merkkipaalun, etten olisi uskonut näin tapahtuvan Lontoosta lähtiessämme. Työroolini on juuri sitä mistä olen haaveillut -mutta haluan korostaa haaveillut- en olis uskonut pääseväni tähän tilanteeseen vielä moneen vuoteen, etenkään pikkulapsen äitinä ja raskaana ollessani. Hatunnoston paikka siis firmalleni.

On ollut ihanaa viettää aikaa tyttäreni kanssa. Meillä on ollut mahtavia päiviä yhdessä leipoen ja jutustellen. Hän on niin innoissaan äidin ollessa kotona ja läsnä (valitettavan useinhan teen töitä vielä iltaisin kotonakin..), ettei kiukkupuuskiakaan ilmene, ihan vain peiton alla kelliminen ja elokuvan katselu on hänelle herkkua.

Haluankin jakaa ihanaisen sämpyläreseptin. Leivoimme näitä toissapäivänä. Kyseiset sämpylät ovat melko makeahkoja ja siksi juuri lapsen (ja minun)makuun.

IMG_20160818_164114

6-8 sämpylää:
2.5dl kauramaitoa (tai tavallista maitoa)
25g hiivaa (tai pussi kuivahiivaa. Ausseissa koska kuivahiivapussit ovat pienempiä tarvitset melkein kaksi pussia)
2.5dl kaurahiutaleita
0.5 tl suolaa
2rkl siirappia (Ausseissa voit käyttää golden syrup)
3.5dl vehnäjauhoja
2-3 rkl öljyä

1. Kuumenna kauramaito (maito) ja lisää hiiva sekä kaurahiutaleet. Anna levätä liinalla peitettynä kulhossa 20 minuuttia.
2. Kunnen kaurahiivaseos on kuplinut lisää loput aineet. Muovaile sämpylöiksi, paina hitusen littaniksi ja anna kohota liinan alla pellillä n. 10 minuuttia.
3. Voitele öljyllä ja ripottele kaurahiutaleita päälle. Paista 200 asteessa (jos tuuletin uunissa, jos ei niin 225 asteessa) n. 10-15 minuuttia. Tarkkaile etteivät pala. Nautiskele!


Maternity leave has started. It has been lovely to spend some time with my daughter. For a ”workaholic” personality like me it has been a bit of a challenge to slow down and I have one training course booked for next week but I guess slowly I will learn how to live ”slower” life for change. It has been an amazing year so far and I have enjoyed every bit of it. It is however nice to do some cooking and baking at home as I do love good food. This week my daughter and I baked tasty oat buns. They are delicious, sweet and soft flavoured. Hope you like them too.

6-8 oat buns:
1 1/4 cup oat milk (or regular milk if you use it)
1 1/2 bags of dry yeast 
1 1/4 cup of traditional oats 
1/2 tsp salt 
2 tbsp Golden Syrup 
1 3/4 cup of white flour (not self raising but plain)
2-3 tbsp of vegetable oil

1. Heat up oat milk (milk) to 42 degrees and mix with dry yeast. Add oats and cover it with kitchen towel and leave the bowl for 20min.
2. Add all the other ingredients after 20 minutes.
3. Roll the buns and push them to be a bit flat. Place them on the baking tray and cover again and let them raise for 10 minutes.
4. Brush buns with some oil and sprinkle some oats on top.
5. Bake n. 225 degrees (oven with the fan) for 10-15 minutes. Enjoy! We used them for home made hamburgers.

IMG_20160818_181626

Heathcote Harvest -Viinitilamatkailua Osa 1

Heipparallaa ja pahoittelut tästä totaalihiljaisuudesta. Tuntuu, että aika rientää aivan valtavan nopeasti ja tuntuu uskomattomalta, että raskauden puoliväli on jo ylitetty -jännää! Töissä on hurja kiire, monta projektia meneillään ja suhteellisen suuria muutoksia tiimirakenteissa, mikä tulee lisäämään omaa työvastuutani huomattavasti. Täytyy sanoa, että työpaikkani on kyllä melkoisen uskomaton siinä mielessä, että olenhan kohta äitiyslomalle jäävä nainen, mutta minua kohdellaan kuin en olisi menossa minnekään ja mahdollisuuksia edetä eteenpäin ja kehittyä eri osa-alueilla mahdollistetaan. Olen hyvin kiitollinen tästä.

Asioista keveämpiin! Teimme tuossa muutama viikko sitten ajomatkan Heathcoteen, joka on tunnettu viinialue Victorian osavaltiossa. Alue on erityisen tunnettu Shiraz punaviineistään, mutta alueelta tuotetaan myös mitä ihanimpia rose viinejä, jotka muistuttavat keveitä ja pirskahtelevia Ranskan Provencen rose viinejä. Heathcote itsessään on hyvin pieni, mutta ympäröivä maaseutu on pullollaan pieniä viinitiloja. Tunnelma on hyvin erilainen Yarra Valleyyn tai Mornington Peninsulaan. Turisteja ei juuri näy ja viinitilat ovat enemmän perhetyylillä toimivia viehättäviä yrityksiä. Suosittelen!

Halusimme kunnon maaseutuelämyksen ja niinpä suuntasimme maatilalle syömään. Paikan nimi on Heathcote Harvest. Tila kasvattaa omia porsaita ja valmistaa ravintolassa annoksia tilalla tuotetusta lihasta. Paikka oli aivan ihana ja tyttäremme rakasti seurata possujen ja kanojen puuhastelua aidan takaa. Ruoka oli uskomattoman hyvää. Mieheni tilasi wiener schnitzelin ja minä puolestani kasvisruokalautasen. Maistoin mieheni schnitzeliä ja täytyy myöntää, että liha oli aivan toisen makuista kuin kaupasta ostettu. Niin tuoretta ja mehevää. En juuri syö lihaa, etenkään porsasta, mutta maistaessani täytyi myöntää, että annos oli herkullinen.

Tässä muutamia kuvia Heathcot Harvestista.

IMG_20160430_125258

IMG_20160430_131159

IMG_20160430_131204

IMG_20160430_135247

IMG_20160430_125237

IMG_20160430_124521


A few weekends ago we had a great day in Heathcote. We visited one local vineyard and enjoyed authentic farm restaurant experience at Heathcote Harvest. Above some photos about our meals. Food was so tasty. The wiener schnitzel my husband had was made of home grown pigs that were running around in the farm. My daughter loved spotting all the pigs and chickens. I warmly recommend this place.

Äitienpäivän Banaanikakku -Mother’s Day Banana Cake

IMG_20160508_171013

Hyvää äitienpäivää jokainen äiti, mummi ja isomummi!

Minulla oli mitä ihanin äitienpäivä. Luulen, että tämä päivä tuntuu vielä erityisemmältä nyt, kun sisälläni kasvaa toinen pieni elämä. Sain aamulla aamupalan sänkyyn, kasan lahjoja ja mitä koskettavimmin kirjoitetun kortin. Kävimme lounaalla läheisessä gastropubissa Coppersmith, jonka jälkeen tulimme kotiin leipomaan äitienpäiväkakkua. Tein muunnellun version Choccochillin banaanikanelikakusta ja jestas se oli tajunnanräjäyttävän hyvää. Mieheni vetäisi kolme palaa yhdeltä istumalta, tyttäreni kaksi ja minä kaksi! Niin herkullista, että tätä tehdään uudestaan ja pian. Tässä ohje. Suosittelen kokeilemaan. Voi olla, ettei tätä kakkua ole huomenna enää jäljellä…

Banaani-kanelikakku

3 dl vehnäjauhoja
1 dl kaurajauhoja
½ dl perunajauhoja
1 1/2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljajauhetta
2 ½ tl kanelia
ripaus suolaa
2 banaania
2 ½ dl kauramaitoa
1 dl rypsiöljyä
vegaanista margariinia ja mannahiutaleita vuokaa varten

Kuorrute:
2 rkl vegaanista margariinia
2 dl tomusokeria
1 tl kanelia
2 rkl vettä

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
2. Sekoita kuivat aineet yhteen.
3. Muussaa banaani toisessa kulhossa. Sekoita banaanisoseeseen kauramaito ja rypsiöljy.
4. Kaada banaani-öljy-kauramaitoseos kuivien aineiden sekaan ja sekoita hyvin.
5. Voitele irtopohjavuoka margariinilla ja pyörittele mannahiutaleissa.
6. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin keskitasolla noin 30-35 minuuttia tai kunnes haarukkaan ei enää tartu taikinaa. Anna kakun jäähtyä hyvin.
7. Kuorruta jäähtynyt kakku. Ripottele kanelia päälle.

Nauti!

IMG_20160508_170811

Happy mother’s day! I think it felt even more special now when I have another small person growing inside my tummy. I had the most amazing day that started with the breakfast in bed, a pile of presents, cuddles and a lovely lunch in the local gastro pub Coppersmith whilst my daughter was sleeping her day time nap in her pram. After the pub lunch we came home and started baking mother’s day cake. I made the most delicious banana cake. The sign of a good cake is that my husband ate three slices in one go, my daughter went for seconds and even I had two slices straight up -the cake was super delicious! I will bake this again, soon! Below the recipe. I hope you enjoy it as much as we did!

IMG_20160508_171009

Banana Cinnamon Cake

1 1/2 cup white flour
1/2 cup oat flour
1/4 cup potato starch
3/4 cup sugar
2 tsp baking powder
2 tsp vanilla powder (vanilla sugar if you cannot find the natural vanilla powder)
2 ½ tsp cinnamon
hint of salt
2 bananas
1 1/4 cup oat milk
1/2 cup canola oil
vegan margarin and semolina to coat the cake tin

Icing:
2 tbs vegan margarin (Nuttlex in Australia)
1 cup icing sugar
1 tsp cinnamon
2 tbs water

1. Heat up oven to 175 celsius degrees.
2. Mix dry ingredients together.
3. Mash banana. Mix oil and oatmilk and mix mashed banana into the mixture.
4. Pour banana-oatmilk-oil mixture into the dry ingredients and mix well.
5. Coat the cake tin with margarin and semolina.
6. Pour the dough into the cake tin. Bake 30-35minutes or until the cake passes the fork test. Let the cake cool down.
7. Coat the cake with icing when cool. Sprinkle some cinnamon on top.
Enjoy