Allergiaperheen stressitilanteita – Living with Allergies

Allergioiden kanssa eläminen on välillä raskasta. Se on elämistä pelon kanssa, jota tuskin kukaan muu kuin toinen allergialapsen vanhempi ymmärtää. Äitinä sitä on muutenkin aina huolissaan lapsestaan, jos ei ole tämän kanssa, mutta huoli allergialapsesta on aivan toisella tasolla. Anafylaktinen reaktio on hengenvaarallinen. Aina ajoittain täällä Australiassa kuolee  lapsia anafylaktiseen reaktioon kouluissa, vaikka varovaisia yritetään olla. Usein tämä yhdistyy hoitamattomaan tai huolimattomasti hoidettuun astmaan ja samanaikaiseen allergiseen reaktioon. Tämä ei kuitenkaan lohduta, sillä pelko on todellinen. Joka aamu kun vien oman tyttäreni päiväkotiin toivon, ettei mitään huolimattomuuksia satu. Kannan aina Epipenia mukana ja sen lisäksi vahvoja Zyrtek tippoja. Se rauhoittaa etenkin toisten lasten syntymäpäiväjuhliin osallistuessa. Tyttäreni allergiathan ovat pahoja. Anafylaksian riski meillä on yhä pähkinöistä (tree ja peanuts), maidosta, munasta, seesamista, kaloista, merenelävistä ja kiwihedelmästä.

Pari viikkoa taaksepäin sain soiton, jota aina päivittäin pelkää. Se oli päiväkodista. Kun huoneen pääopettaja aloitti puhelunsa ”Älä nyt panikoi, mutta…” tiesin välittömästi mitä oli tapahtunut. Tyttäreni oli kuulemma todella kipeä, koko kroppa nokkosihottumalla ja turvoksissa. Sanoin ryntääväni paikalle välittömästi katsastamaan tilanteen. Kyllä  oli paha reaktio, koko naama turvoksissa, kroppa aivan turvonnut ja punaisia näppyjä täynnä. Hengitystiet olivat kuitenkin auki, mutta tyttäreni niin apea, hiljainen, vaisu ja ei oma itsensä, että oikein tippa tuli silmään. Annoin välittömästi Zyrtekiä mega-annoksen, tunnissa nokkosrokko oli laskenut ja parissa tunnissa naama laskeutunut. Vein tyttäreni välittömästi kotiin, hän tarvitsi haleja ja hellimistä. Tässä vaiheessa eivät vielä päiväkodissa tienneet mistä moinen reaktio oli tullut.

img_20161017_140755

Illalla sain päiväkodin johtajalta puhelinsoiton. Hän oli henkilökohtaisesti ollut niin ahdistunut reaktiosta, että oli päättänyt selvittää perinpohjaisesti mistä se oli saanut alkunsa. Itse epäilin veitsien sekaantumista keittiössä, sillä muut lapset söivät tonnikalaa tänä samaisena päivänä. Edellisessä päiväkodissa tyttäreni oli saanut allergisen reaktion tonnikalapäivänä. Tämä ei kuitenkaan ollut syy tällä kertaa. Päiväkodin vakituinen kokki oli vaihtanut työpaikkaa ja päiväkoti joutui käyttämään keikkafirmaa. Päiväkodin johtaja oli käynyt läpi kaikkien allergiat keikkakokin kanssa selkeästi läpi korostaen ,ettei tyttärelleni saa missään nimessä antaa maitotuotteita ”dairy”. Jostain syystä kokki ei ollut ymmärtänyt tätä, liekö ei natiivi englanninkielinen ja oli kokannut tyttäreni pastan maidossa ja juustossa. Huh.

Onni onnettomuudessa. Tyttäreni oli aloittanut kolmen päivän kortisonitippakuurin juuri päivää ennen episodia allergiseen astmaattiseen yskään. Se varmastikin ehkäisi pahemman reaktion, olihan tämä kovin lähellä anafylaktista reaktiota, kun kaikki turpoaa. Tällaisina hetkinä sitä aina miettii oliko se vain hyvää onnea vaiko siunausta jostakin ylempää, että säästyimme pahemmalta. On sanomattakin selvää, keikkafirman kokki erotettiin välittömästi. Huomaan kuitenkin, että pelko elää taas takaraivossani ja on vaikeaa olla ajattelematta tätä episodia.

img_20161109_081430

Pelon kanssa on vain opittava elämää, olla kiitollinen joka päivästä ja nauttia tyttäremme seurasta joka hetki, sillä arvaamattomia asioita voi tapahtua vaikka koettaisi olla kuinka varovainen. Ennen toivoin, että hän kasvaisi allergioista pois, mutta näyttää nyt uhkaavasti siltä, että ainakin pähkinät, seesami, kiwi ja kala ja merenelävä pysyvät. Pelko tulee siis varjostamaan jokaista päiväämme ja tulee olemaan vielä stressaavampaa koulun alkaessa reilun vuoden päästä. Ajoittain mietin josko lykkäisin koulun aloittamista vuodella juuri näiden allergioiden takia. Kukaanhan ei siellä pysty samalla tavalla valvomaan mitä tyttäreni suuhunsa pistää ja vaikka eväiden vaihto ei ole sallittua on riski  lasten eväiden vaihtoon varsin suuri. Onneksi tyttäreni kysyy aina ”saanko minä syödä tätä äiti?”. Hän tietää, ettei voi syödä kuten muut lapset. Surullista, mutta samalla niin kovin lohdullista. Nyt koetan vain ajatella positiivisesti ja unohtaa tuon pelottavan episodin.

___

Living with an allergic child is stressful. There are moments of fear and tears. A few weeks ago I got a call from the daycare. I knew right away what it was about when the teacher started the phone call saying ”Please do not panic but…”. I ran straight away to the daycare. My daughter was covered in hives, all over her body and her face was very swollen. She was pale and very down. Her airways were open which made me slightly less stressed. I tried to stay calm not to show my worry to my daughter but inside of me I was terrified thinking hopefully the reaction will not get any worse or uncontrollable and hopefully she can breathe normally. I gave immediately a super dose of Zyrtec and in 1h the hives were gone and in 2 hours the face started to look normal. I took her home she needed some cuddles and care. She must have sensed teachers’ panic.

Late that night the centre’s leader called. She has been personally so anxious about what had happened and had done everything to find out what caused the reaction. The chef of the centre had  left recently and they were using an agency until the new chef would start. Clearly the agency chef did not understand what ”dairy free” meant as apparently she had cooked my daughter’s pasta in milk and cheese.  Oh dear, it could have been a lot worse I thought. My daughter had luckily started Cortisone drops for her asthmatic cough the day before and those drops must have prevented the worse reaction to happen.

Living with the fear is part of living with allergies and being a parent of an allergic child. Only another parent of an allergic child will truly understand the stress and fear involved. When I meet other parents with allergic children we always talk about the anxiety, fear and stress. It is so overwhelming at times and it is important to talk about it. Every now and then children die in anaphylactic reaction at schools in Australia despite the supervision and precaution. It is a real fear and mistakes can happen any day. I wish one day in allergy care they would focus more on mental health of the parents. Particularly the early years with allergic children can be very stressful and full of anxiety, fear and exclusion. Birthday parties are a stress, starting school is stressful and  so is putting your child to a childcare. It is constant fear that one must learn to live with. I am lucky my daughter is old enough to understand that she cannot eat like other children. We have an anaphylactic risk for peanuts, tree nuts, sesame, kiwi, dairy, eggs, fish and shellfish. She always asks ”mummy am I allowed this” and will not put things into her mouth without asking first.  It is  sad to see her being so interested in food and having so many restrictions. I am looking forward for her to grow out at least from dairy and egg allergies. To be able to have those will open up a whole new world of flavours to her. I don’t think other allergies will disappear but slowly we learn to live with them and so will she.

 

Mainokset

Ensimmäinen viikko kotona ja imettäminen – The First Week at Home

Ensimmäinen viikko vastasyntyneen kanssa on vierähtänyt kotona. Kuinka erilaista kaikki onkaan toisella kertaa. Ensimmäisen kanssa olin jossain shokin ja kauhistuksen välitilassa ensimmäiset kuukaudet miettien minunko pitäisi huolehtia tästä nyytistä, pitää tämä pieni olento hengissä, kuinka? Nyt olen vain nautiskellut haleista, vauvantuoksusta ja ennen kaikkea imettämisestä.

img_20160924_142154

Imetys aiheuttaa paljon tunteita. Siihen liittyy syyllisyyttä, tuskaa, epäonnistumista, ahdistusta, vapaudenpuutetta ja kaikkea sitä sekaisin. Omalla kohdallani, ensimmäisen lapsen kanssa imetys lähti käyntiin vaivatta mutta allergioiden vuoksi luovutin 7kk jälkeen. Olen kokenut tuosta päätöksestä syyllisyyttä siitä saakka. Koin, että todella epäonnistuin. Luovutin sen vuoksi, että saisin syödä mitä vaan itse eli olin itsekäs. Pää oli hajota kun ei saanut syödä maitoa, munaa, pähkinöitä lähes mitään, en voinut juuri ulkona syödä koskaan…maitovarantokin alkoi heiketä, kun dieetti kaventui ja laihduin jo varsin alhaisesta painosta vielä lisää.

img_20161001_163516

Nyt toisen kanssa olinkin jo etukäteen päättänyt, että jos vain imetys lähtee vaivatta käyntiin en luovuta ja nautin joka halista ja jokaisesta syöttöhetkestä. Vaikka sitä välillä onkin olo, että on pikemminkin meijeri tai lypsylehmä on se minulle itselleni terapeuttinen kokemus. Naisen keho on ihmeellinen, että se todella tuottaa jotakin, jolla vauva pysyy hengissä. Lisäksi tyttäreni kanssa totesin jälkikäteen, että pullosirkus oli paljon kuluttavampi vaihtoehto kuin imetys ja kapea dieetti. Etenkin, kun matkustelimme paljon oli pullojen kanto, korvikkeen kanto ja pesu aivan kaameaa. Maiden vaihtuessa jouduimme myös totuttamaan tyttäremme uuteen korvikkeeseen..huh..jos minun ei tarvitse käydä tuota läpi uudelleen en aio.

img_20161002_120312

Ainoa syy miksi ehkä vaihtaisin imetyksen osittain imetykseen, osittain pulloon olisi töihin paluu 6kk jälkeen. En ole vielä päättänyt mitään paluustani, sillä on aivan liian aikaista sanoa mitään. Tiedän tosin, että he toivovat kovasti töissä, että palaisin mahdollisimman pian. Minä katselen nyt kuinka asiat etenevät, sillä haluan nauttia jokaisesta hetkestä, halista ja vauvan tuhinasta.

img_20160926_131708

Ensimmäinen viikko on sujunut hyvin. Vauva syö hyvin, on melko ahmatti, maitoa riittää. Pojallamme on kovin erilainen temperamentti kuin tyttärellämme, hän tuskin itkee pikemminkin vikisee, kun on nälkä. Hän on vain syönyt ja nukkunut ja valveilla ollessaan viihtyy sitterissä kuunnellen soivaa pehmolelua. Tyttäremme itki hysteerisesti alusta saakka niin vaippaa vaihtaessa kuin kylvettäessä ihan kuin joku olisi kiduttanut. Tyttäremme ei suostunut nukkumaan sängyssään lainkaan, halusi vain nukkua vatsaa vasten. Tämä poika viihtyy kapaloituna sängyssään. Yöt ovat sujuneet toistaiseksi hyvin syöttöjä noin 1.5-3h välein. Koska totuin tyttäremme kanssa rikkinäisiin öihin -oli kuukausia jolloin meillä heräiltiin joka 15min välein- nämä 1.5h-3h pätkät tuntuvat luksukselta! Viime yönä oli yksi yli 3h pätkä! Olo on siis toistaiseksi virkeä, mutta ennen kaikkea onnellinen ja kiitollinen tuosta pienestä ihmislapsesta. Järkyttävä nälkä päällä, sillä pikkukaveri syö koko ajan päiväsaikaan. Olenkin mättänyt hyvällä omallatunnolla valtavia määriä rasvaisia juustoja, jogurttia, pastaa, porkkanaa, jotta maito on täynnä ravinteita.

___

The first week at home has gone fast. Everything has been rolling nicely. The baby sleeps swaddled in his cot, breastfeeding is painless and he feeds well. Nights have been good too, he has woken up  every 1.5h-3h. It seems luxurious as with our daughter I got used to broken nights when she woke up every 15min and did not settle. This little boy likes to be swaddled, feeds and falls back to sleep in his own bed. His temperament seems to be very different from our daughter. The cries are quiet whinging and he only cries a bit when changing nappy. Our daughter used to scream hysterically about everything hunger, changing nappy, bathing, boredom..everything. Maybe it all feels different as we have gone this through once. This time I find it is so therapeutic and I truly enjoy the baby smell and cuddles. I enjoy the walks around Albert Park lake. Today we had a 1.5h walk and it was so lovely to walk properly without a big pregnancy belly. Every moment is precious and I am so thankful for this  little human being.

img_20161002_134312

Synntyksestä Australiassa -Giving Birth in Australia

Vauva on täällä. Pieni poika (3166g, 50cm) syntyi viime torstaina 11.40 aamupäivällä.

bi298-1085-1

Kaikki kävi jälleen erittäin nopeasti. Aamulla kahdeksan aikaan heräsin hieman kipuilevaan vatsaan ja muutamiin kivuliaihin supistuksiin, joita tuli harvakseltaan. Tunnistin nuo kivut viime kerrasta. Teimme äkkiä mieheni kanssa suunnitelman mihin laittaa tyttäremme. Tällaiset tilanteet ovat haastavia, kun ei ole isovanhempia lähettyvillä. Niinpä soitimme päiväkotiin ja kysyimme voisimmeko tuoda tyttäremme ”casual” päiväksi, normaalistihan hän on maanantaista keskiviikkoon hoidossa. Tämä onnistui, mieheni lähti yhdeksän aikaan viemään tytärtämme päiväkotiin, hänen poissa ollessaan alkoivat supistukset ilmaantua hieman säännöllisemmin. Soitin sairaalaan, kerroin puhelimessa, että edellinen synnytykseni oli vain muutaman tunnin, kuvailemani perusteella kätilö pyysi minun suuntaamaan sairaalaan. Puoli kymmeneltä lähdimme ajamaan sairaalaan, supistukset alkoivat tulla 5-6 minuutin välein.

Kun pääsimme sairaalaan, minut vietiin ”assessement centeriin” ja tehtiin pika-arvio, synnytys oli käynnissä ja se eteni nopeasti. Kaikki synnytyssalit olivat varattuja. Kätilö ilmoitti, että minut vietäisiin heti seuraavaan vapautuvaan, mutta jos se ei onnistuisi voisin synnyttää ”assessment centerissä”. Lopulta synnytyssali vapautui. En edelleenkään tajua kuinka tein sen mutta kävelin sinne supistusten kourissa juuri ennen vauvan maailmaan putkahtamista. Kun pääsimme synnytyssaliin syntyi pieni poika 10 minuutin sisällä ja syöksyi ulos viidessä minuutissa. Kaikki tapahtui valonnopeudella ja kuten ensimmäisessä synnytyksessäni myös tässä kätilöt olivat hämmentyneitä kuinka nopeasti kaikki vain eteni, vastahan saavuin synnytyssaliin.

Oli siis minuuteista kiinni, ettei vauva olisi syntynyt joko ”assessment centerissä” tai sairaalan käytävällä! Mitään kivunlievitystä en saanut kuten en edellisessäkään, luomumenolla siis alusta loppuun mentiin jälleen. Jotenkin ihana tunne, se että voi kokea asioiden etenevän luonnollisesti ja kuunnella ruumistaan. Toki tilanteeni on hyvin erilainen kuin monien, joilla synnytys kestää ja voimat heikkenee ja on pakko ottaa kivunlievitystä levätäkseen. Ensimmäinen synnytykseni oli muistaakseni 2h 30min kokonaisuudessaan ja tällä kertaa mentiin 2h 5minuutissa.

Kaikki sujui ihanasti, olin pystyssä kävelemässä tunnin jälkeen ja pääsimme ihanaan isoon huoneeseen, jossa oli parisänky ja oma kylpyhuone. Minua pidettiin sairaalassa kaksi yötä, jonka jälkeen kätilöt ovat käyneet kotikäynneillä katsomassa minua ja vauvaa.

Kaikin puolin voin sanoa, että tämä synnytyskokemus oli uskomaton ihanuudessaan. Ei ainoastaan siksi, että se oli jälleen luonnollinen ja spontaani vaan myös siksi, että Royal Women´s Hospital, jonka on osavaltion paras naisten sairaala on todella maineensa väärti. Hoito oli ensiluokkaista, kaikki kätilöt ja lääkärit aivan ihania. Alusta loppuun oli tunne, että on parhaissa mahdollisissa käsissä. Todella erilaista kuin Briteissä, joissa tunnelma oli varsin kaoottinen. En voi ylistää tarpeeksi kuinka loistava Royal Womens sairaala on. Täytyy myös jälleen ylistää Australian sairaanhoito, se on vain aivan loistavaa!

Nyt olemme totutelleet elämään isompana perheenä. Kaikki on sujunut hyvin. Vauva syö valtavasti ja on nukkunut hyvin. Tyttäremme on niin hellä ja rakastava veljeään kohtaan, että se liikuttaa. Itse olen vaan istuskellut nyytti sylissä ja ihmetellyt tuota pientä ihmettä!

bi298-1106-1
___

Baby boy is here (3166g and 50cm).  He was born last week Thursday at 11.40am.

bi298-1087-1

I woke up to small pains around 8am on Thursday morning. I recognised the pain from the previous delivery. My husband and I had to make an action plan immediately where to take our daughter whilst we go to the hospital. These are the challenges when you do not have grandparents nearby. We managed to get her in the daycare for casual day. We headed to the hospital at 9.30am and contractions started to be more regular.

First I was taken to the assessment centre, they assessed the stage and noted that the labour has begun. I was told no birthing suites were available and I had to wait in the assessment centre, the labour progressed rapidly. I was told that if no birthing suites become available I could deliver in the assessment centre if needed. So we waited every minute hoping for the room to become available. Finally it did. I still cannot believe I walked all the way to the birthing suite only a little while before the baby was born. When we finally got to the birthing suite the baby came out almost straight away in 5minutes. Midwives were puzzled how quickly it all happened and so was I. My first labour was 2h 30 min altogether and this time it was even shorter 2h 5min. No pain relief in either of my labours, simply no time. Everything has happened so naturally in both times. I was mobile, up and walking an hour after and hardly lost any blood which was amazing as I did not feel weak or fainty at all.

They kept me for 2 nights in the hospital and we got home on Saturday midday. Now we have been learning to live as a bigger family. Our daughter is so loving and caring towards her little brother that it is touching. I just keep on sitting the baby in my arms admiring this little miracle. Wonders of life.

bi298-1104-1

Lukemisesta ja klassikoista – Reading and Classics

Olin itse lapsena kovin kranttu lukija. Opin lukemaan hyvin aikaisin, mutten jotenkin vain innostunut kirjoista. Ihastuin lukemiseen vasta lukioaikoina, jolloin ahminkin pino tolkulla suomalaisen kirjallisuuden klassikoita Waltarin Appelsiininsiemenestä ja Sillanpään Nuorena Nukkuneesta Lehtosen Putkinotkoon.

img_20160911_143556

Elwoodin rantakaistale – Elwood beachside

Olen yhä kovin kranttu lukija. Jos kirja ei tempaa minua mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta en ole riittävän pitkäjänteinen lukeakseni kirjaa loppuun. Tällä hetkellä ahmin Virpi Hämeen-Anttilan ”Tapetinvärinen” kirjaa, joka on muuten oivallinen kerronnallinen pläjäys. Se kertoo tarinaa naisesta ja hänen ystävästään, mutta on vaikeaa sanoa kuka on hullu ja onko ystävää edes olemassa, kerrassaan koukuttavaa kerrontaa. Muutama luku on vielä jäljellä enkä malta odottaa kuinka kirja päättyy.

img_20160913_140651

Tyttäreni on hyvin samanlainen. Häntä on vaikea saada innostumaan kirjojen lukemisesta. Mitkään modernit kirjat moderneine printtikuvineen eivät häntä kiinnosta, hän tykkää klassikoista ja maalatuista kauniista kuvista. Vein tyttäreni kirjaston tarinatuokioon viime perjantaina enkä ole nähnyt häntä niin tylsistyneenä aikoihin. Siellä luettiin jotain tyhjänpäiväistä kalakirjaa, jossa ei ollut juonta sitten lainkaan. Tyttäreni on vaativa kuuntelija ja vain harvoin valikoidut kirjat kiinnostavat häntä. Näitä ovat klassiset suomalaiset Aino-kirjat, Muumi -kirjat ja ranskalaiset Babar-kirjat. Babar on ehdoton hitti ja ne ovatkin kielellisesti varsin haastavia ja tarinoiltaan mielenkiintoisia. Lisäksi erityinen lempikirja on vanha klassikko ”Pikkulilli Isojalka”, joka oli myös omassa lapsuudenperheessäni se ykköskirja.

img_20160913_140827

Aino kirjat – Finnish Aino classics

img_20160913_140810-1

Pikku Lilli Isojalka – Little Lily Bigfoot

Viime viikonloppuna menin täällä muutaman kuukauden välein järjestettävälle lasten vaate ja tavarakirppikselle. Sieltä löysin ikivanhat klassikot Pinokkion, Hannun ja Kertun sekä Jaakko ja Pavunvarsi -kirjan. Kirjat olivat kauniisti klassisesti kuvitettuja 3-5 vuotiaille suunnatulla tekstin määrällä. Ostin kirjat muutamalla dollarilla ja jestas mikä hitti ne ovatkaan olleet siitä saakka. Niitä on luettu, aamuisin, päivisin, iltaisin, jatkuvasti, yksin ja autettuna. En ole koskaan nähnyt tytärtäni niin haltioituneena. Siispä vanhat klassikot iskevät. Eikä ihme, niissä on noitia, jotka syövät pikkupoikia, jättiläisiä, jotka syövät ihmisiä, taikapavunvarsi, henkiinheräävä puunukke. Jotakin niin paljon enemmän kuin Peppa Pig tai Maisa Hiiri.

img_20160913_100121-1

Read with Mummy -library for 3-5 year olds.

En tiedä tuntuuko teistä muista samalta, mutta uusista tarinoista puuttuu sitä hullua mielikuvitusta sellaista todellisuuden pakoa. Lisäksi monet moderneista kirjoista ovat hyvin sensuroitua ja sellaista pumpulitarinaa. Toista ovat vanhat klassikot: Hannun ja Kertun isä hylkää lapsensa metsään, Jaakon äiti on leski, Pinokkion isä on lapseton ja vaimoton ja toivoo kovasti lasta. Elämän raadolliset kuvaukset ovat osa näitä tarinoita. Ne herättävät kysymyksiä ja saavat lapsen miettimään. Lisäksi pelottavat noidat ja jättiläiset tai joutuminen valaan vatsaan ovat kiehtovia lapsen mielessä.

Kovan internet etsinnän tuloksena löysin samaan ihanaan klassikkokirjasarjaan kuuluvat Ruma Ankanpoika, Tuhkimo, Punahilkka ja Lumikki sadut. Tilasin ne välittömästi! En malta odottaa, että pääsemme nauttimaan lukuhetkistä näiden klassikoiden parissa.

___

I have always been a very fussy reader. I learned to read really early but I was not interested in books. It was not until high school years when I started reading without someone forcing me and during those years I read through all the Finnish literature classics I could get to my hands from literature Nobel prize winner F.E. Sillanpää to Mika Waltari classics.

I am still a very fussy reader, if the book does not attract me right from the beginning I have no patience to read it through. Currently I am reading a Finnish novel written by Virpi Hämeen-Anttila called ”Tapetinvärinen” (The Colour of a Wallpaper). It is genius. It tells about a female author and her relationship with her childhood friend but whilst reading the story a reader starts suspecting either of the ladies is mentally crazy but it is hard to tell which one and whilst the book approaches the end reader starts suspecting maybe the friend does not even exist…The book is extremely captivating and I cannot wait to read the last few chapters I have left.

My daughter is very similar to me. It is hard to find books that she is interested in reading. I took her to the story time at the local library last week Friday and I have never seen her so bored. The story they read was extremely boring modern story about fish with no storyline or exciting plot. My daughters favourite books are Finnish classic Aino books, Moomin books and French Babar books. She also loves the old classic ”Pikku Lilli Isojalka” (Little Lily Bigfoot) that is a story about a tiny witch with big feet. This used the be the hit book in my childhood as well.

img_20160913_140906

Babar books..We have borrowed almost all Babars they have in the local library.

Last weekend I went to the children´s second hand cloth and book market and I found the old classics Pinocchio, Hansel and Gretel and Jack and the Beanstalk for only a few dollars. The books are part of the Read with Mummy library for 3-5 year olds and the illustrations in the books are so beautiful and classic. They have been my daughter´s favourite ever since. We have read them in the morning, during the day and evening, she has been reading them by herself and with us. It is clear these old classics are everlasting. The witches who eat little boys, ogres who eat human, wood puppets who become alive. So much better than Peppa Pig or Maisy Mouse.

I don´t know if you feel the same way but the modern stories seem to lack that endless imagination. Everything is very protected and marshmallow. Old stories have the sad side of the life visible. The father of Hansel and Gretel left children to the forest for wild animals to find as they had no food to eat. Jack´s mum is a widow, Pinocchio´s dad is lonely and sad without a wife and child. These cruel details raise questions and make children think. In addition to this witches and ogres are intriguing for small children, safe fear through the books.

After the long internet hunt I found Cinderella, The Red Riding Hood, Ugly Duckling and Snow White and the Seven Dwarfs that are part of this same library. I bought them all and cannot wait to read these classics with my daughter. As a tip if you live in England you can buy these books so cheaply on Amazon, under a pound or maybe one or two. I warmly recommend. They are so well illustrated and just the perfect amount of text for toddlers!

No doubt I am enjoying my maternity leave!

img_20160911_142616

A bit over 37 weeks and a bit over 2 weeks to the due date.

Sämpylöitä ja skonsseja – Buns and scones

Raskaus on kummallinen asia. Kroppa kertoo mitä tarvitset ja mitä et kunhan vain kuuntelet tarkkaan. Olenhan ollut vegaaniruokavaliolla melkein kaksi vuotta ja maidottomalla ja munattomalla oikeastaan niin kauan kuin tyttäreni on ollut olemassa. Se kaikki alkoi siitä, että allergioiden vuoksi oli työlästä kokata kahdet ruoat ja lopulta perheemme ruokavalio muokkautui maidottomaksi, kalattomaksi, munattomaksi ja pähkinättömäksi. Nyt kuitenkin raskaana ollessa yhtäkkiä tässä loppuraskaudessa ovat maitotuotteet himottaneet etenkin jogurtit ja juusto. Selkeästi siis pikkupallero tarvitsee juuri nyt kalkkia ja kai eläinrasvoja 🙂

Herkkulounaani ovatkin olleet sämpylät, jotka lämmitän uunissa ja päällä kinkkua ja extra mature cheddar juustoa. Sitten vain salaaattia, tomaattia ja ketsuppia väliin. Oih ja kroppa hymyilee. Ihanaisia sämpylöitä saan talomme nurkan takana olevasta leipomokahvilasta ”Left Handed Chef” , joka muuten on aivan mahtava. Heidän siemensämpylänsä ovat vertaansa vailla. Kerrassaan jumalaisia. Kaikki on leivottu paikan päällä.

img_20160908_123000-1

Lisäksi olen saanut takaisin ihastukseni skonsseihin. Lontoossa asuessani tein pyhiinvaelluksen usein Harrodsille, sillä sieltä sai maailman parhaita rusina skonsseja. Olenkin nyt tehnyt skonsseja kotona ja tässä oiva resepti. Maitoa tai voita ei tarvita!

Skonssit (6kpl)
3dl itsekohoavaa jauhoa (suomessa ei tätä tietääkseni saa, joten tämän voi korvata tavallisilla jauhoilla, täytyy vaan laittaa hieman leivinjauhtetta n. 2tl ja ruokasoodaa 1tl sekaan)
1/2 dl öljyä
3/4 dl kauramaitoa (tai tavallista maitoa)
1 tl sokeria
rusinoita

1. Sekoita kauramaito ja öljy, lisää sokeri rusinat ja jauhot.
2. Paista 200 asteessa n. 10-15min, tarkkaile, etteivät pala. Paistoaika riippuu skonssien koosta.

Skonssit nautiskelen yleensä piparminttuteen ja vadelmahillon kera. Ne ovat taivaallisen hyviä ja mahtavia pikkuherkkuja, jos tulee yllätysvieraita.

img_20160703_135427-1

___

Pregnancy is an interesting thing. The body tells you exactly what you need if you know how to listen. I have been a vegan almost 2 years and dairy and egg free almost as long as we have had our daughter. It all started due to her allergies as I simply found it too time consuming to cook two different set of meals daily. I never really felt it was a big issue to give up on dairy or eggs as I am not a fan of eggs (actually I hate them in every form) neither dairy products. However, now during the last weeks of this pregnancy I have been craving for yoghurt and cheese so clearly the bub needs some calcium and animal fats. I have been also visiting Ikea a way too often to buy Marabou chocolate. It is just so amazing. Scandinavian chocolate is very different from English, Australian or American one, it is hardly sweet but very creamy. My husband loves it too so those 250g blocks of Marabou chocolate have not lasted for very long in this household!

My favourite lunches for the past week have been oven heated ham and cheese buns which is something I normally would never eat. Funny craving. Luckily there is an amazing bakery cafe next door to our house called ”Left handed chef”. You get the most amazing seed buns from this bakery and everything is always fresh and home made. I have been a regular customer there buying the buns for my funny oven heated ham and cheese bun lunches!

Also my love of scones has returned.  Back in London I used to walk to Harrods often to buy the scones as Harrods raisin scones were the best I had ever tasted. Now I have baked some at home and enjoyed them with raspberry jam and peppermint tea. Below a super simple recipe for the raisin scones. You do not need butter or milk to make tasty ones.

Scones (6 scones):
1 1/2 cup of self raising flour
1/4 cup of vegetable oil
a bit less than 1/2 cup of oat milk (or regular milk if you use it) 
1 tsp sugar
raisins

1. Mix oat milk and oil. Add sugar, raisins and the flour.
2. Bake in 200 celsius degrees for 10-15 minutes, keep en eye on them so that they would not burn. The baking time depends on the size of the scones.  
Enjoy with jam and tea!

Ole Rohkea – Be Brave

img_20160907_101705

Kevät on viimein saapunut Melbourneen. Aurinko on paistanut koko viikon ja lämpötilat ovat kohonneet 20 asteeseen. Kyllä tätä on odotettu. Olen kesän lapsi, tarvitsen valoa ja lämpöä. Melbourne on todella kaunis keväällä, kun kaikki ympärillä kukkii ja sininen pilvetön taivas korostaa vihreyttä ja vehreyttä.

img_20160907_101242

img_20160904_142233

Tuntuu, että valosta saa aina energiaa. Olenkin vienyt tytärtäni aktiviteetteihin. Lauantaisin hänellä on uimakoulu, torstaiaamuisin -tänään- telinevoimistelu ja torstai-iltapäivisin baletti, jonka aloitamme tänään. Olen hyvin tyytyväinen tähän aktiviteettien tarjontaa lähistöllämme, kaikki on 5min matkan päässä, joten helppo viedä pientä lasta kaikkiin näihin aktiviteetteihin. Hän on innoissaan. Emme me kaikkea jatka vaan kysymme sitten mistä hän tykkää eniten. Tyttäremme rakastaa ohjattua liikuntaa ja toimintaa, kuuntelee ja keskittyy korva tarkkana. Hänellä on ikäisekseen harvinainen keskittymiskyky, neuvolantätikin täällä totesi, että uskomattomalla tavalla keskittyy asioihin. Olen itsekin tämän huomannut, me emme ole perhe joka ei voi lounastaa tai illastaa ravintolassa, päin vastoin tyttäremme saattaa piirtää tai tehdä palapelejä tai tarrakirjoja keskittyneesti tunninkin putkeen. Keneltä lie saanut tämän keskittymiskyvyn, ei ainakaan minulta tai mieheltäni, jotka olemme vieterillä pomppivia kymmenen asiaa samaan aikaan tulessa ihmistyyppejä.

img_20160902_105251

img_20160902_114543

Nyt kun äitiyslomalla on aikaa itselle ja omille ajatuksille on mielenkiintoista pohdiskella omia fiiliksiä. Olen asunut ulkomailla nyt kuusi vuotta. Eilen kävellessäni auringonpaisteessa kauniissa maisemissa ja papukaijat ”lauloivat” (lue rääkkyivät sillä papukaijojen ääntely ei ole kovin kaunista, ainut kaunis asia on, että ne ovat aina kaksin, pariskunnittain, pienet rakastuneet papukaijat!)  totesin, että kyllä Australia on minulle se maailman paras paikka.  Kotimaa on aina kotimaa, josta ihmisiä kaipaa, mutta jokin tässä maassa on vain juuri minulle tehty. Täällä on todella hyvä olla ja olen niin onnellinen, että tyttäreni saa kasvaa täällä. Olen koettanut miettiä mikä se on mitä täällä eniten rakastan, mutta sitä on vaikea määritellä, jotenkin vain kaikki loksahtaa täällä paikalleen. Kaikki on laadukasta ja hyvää ruoasta terveydenhuoltoon. Töitä riittää. Ilmasto on ihana. Ihmiset ovat ihania. En tiedä olisinko missään muualla näin tyytyväinen kaikkeen. On se kummallista, että voi kasvaa jossakin maapallon toisella puolen, mutta se itselle sopiva paikka onkin jossain aivan toisaalla.

img_20160906_081207

img_20160904_142216

Usein mietinkin, kun ihmiset valittavat eri puolilla, etteivät ole tyytyväisiä, että pitää olla rohkea ja lähteä etsimään sitä onnea, sitä omaa paikkaa, jossa on hyvä olla, jonne istuu kuin olisi sinne istutettu alusta saakka. Liian moni jää sinne missä on tottunut olemaan, sillä lähtö ja kaikki uusi on vaikeaa, sillä epäonnistumisen vaara on suuri. Minulle kokeilu oli aikanaan Ranska, sitten Britannia..eivätkä ne vaan koskaan tuntuneet kodilta, koko ajan oli sellainen vieras ja ulkopuolinen olo. Mutta täällä olen kotona ja tänne kuulun. Hassua on että synnyin pohjoisnavan tuntumassa ja eteläinen pallonpuolisko ja Tyynen Valtameren ranta tuntuu kuitenkin siltä omalta. Haluankin siis kannustaa kaikkia, jotka miettivät liian usein ovatko oikeassa paikassa, pakkaamaan laukut ja lähtemään. Välillä sitä epäonnistuu, mutta lopulta varmasti löytyy juuri se oikea paikka.

Ihanaa torstaipäivää!

img_20160907_101841

__

Spring has arrived in Melbourne. I am definitely a summer child I need sunshine and warm weather, I get very sad and depressed at dark winter time.  Light, summer breeze and warm weather have an enormous impact on my energy levels. I have been taking my daughter to lots of activities. She is going to swimming lessons on Saturday mornings. On Thursday mornings like today we have gymnastics. She absolutely loves it. She is just like me when I was a tiny  girl, her eyes are glowing at the gym and she is looking at her happiest right there. This afternoon we will also trial some classical ballet. We will not continue all these activities but we have to see what she prefers. She is old enough to tell us her favourite activity.

img_20160902_114214

Now on maternity leave I have also had a lot of time to read and reflect which has been so nice. Yesterday when the sun was shining and it was one of those amazing Melbourne spring days I was thinking how lucky I am to be living right here. Home country is always the home country and I do miss all the people there but for me Australia is the place to be. It is slightly amusing how I was born near the Polar Circle but I do feel like home here in southern hemisphere at the coast of Pacific Ocean. 

img_20160816_171619_1

I hear people often complaining about where they live or mentioning in between the lines that they are not fully satisfied where they live and work. It is kind of sad as the only way to find the right place for you is just to be brave, pack your bags and discover the world. I trialled France and Britain, I never truly felt like home in those countries as much as wonderful memories I have from all those years. For me Australia seems to be the right match. I am somehow unable to describe what it is exactly that makes it so good as many things are very similar to Finland. There is just something here that suits for me perfectly and I am glad I can raise my children here. Therefore I encourage anyone who is not content or satisfied where they are right now to be brave. It is hard to pack bags, leave everything safe and familiar behind as the risk of failing is frightening. One just has to do it, be brave and look for the perfect place.  It may require a few failed attempts but in the end there will be a place for everyone. Somewhere that one feels like home.

img_20160905_092822

Have a great Thursday!

 

Isäinpäivää, odotusta ja säikähdyksiä…

Tänään täällä Australiassa on isäinpäivä. Minä ja tyttäreni yllätettiin rakas mieheni itse askarrellulla kortilla sekä viinin ilmaajalla. Lahja oli hyvin mieleinen. Olen huonoin lahjanostaja ikinä mutta tällä kertaa meni nappiin. Mieheni silmät kiiluivat, kun hän rakensi ilmaajan eikä malta odottaa testata sitä tänään! Päädyin Vinturin ilmaajaan ständillä. Se on saanut hyvät arvostelut ja on esteettisesti kaunis. Ystävillämme on kyseinen ilmaaja ja olemme testanneet sitä useaan otteeseen ja on uskomatonta huomata kuinka viinin maku todella on erilainen. Tämä on myös hyvä laite lapsiperheeseen, jossa harvoin viinipullon avattua  on aikaa odotella, että se ilmoittuisi. Lisäksi lapsiperheessä viinilasi jää usein siihen yhteen lasiin, joten tämä ilmaaja, jolla saa lasin kerrallaan ilmattua on loistava ja käytännöllinen. Suosittelen.

ilmaaja

Tänään suunnitelmissa on mennä isäinpäivälounaalle lähistöllämme Albert Parkissa sijaitsevaan gastropubiin nimeltä Vincent. Se on loistava paikka. Lapsiystävällinen sekä ruoka on herkullista!

Tämä viikko on muuten ollut kovin stressaava. Olin keskiviikkona synnytyslääkärillä. Täällä Australiassahan neuvolan sijaan käydään synnytyslääkärillä joka kerta ja harvemmin  nähdään kätilöä. Näin ainakin omassa tapauksessani, sillä kuulun hieman normaalia korkeampaan riskiryhmään geneettisen veritulppariskin vuoksi. Tänä keskiviikkona rutiinikäynti muuttui stressaavaksi, sillä synnytyslääkärin mitattua mahani fundus mitan se oli 3cm vähemmän kuin Australian käyrien mukaan tulisi olla. Lääkäri oli huolissaan vauvan kasvusta. Olenhan itsekin huomannut, että vatsani on kovin pieni, ollut koko raskauden tosin eikä se suuri ollut edellisessäkään. Lisäksi painonnousuni on ollut varsin vähäistä mutta niin se oli edellisessäkin raskaudessa. Joka tapauksessa synnytyslääkäri huolestui, lähetti minut CTG:hen eli välittömään vauvan sydänkäyrän tarkkailuun, sitten extra ultraan, jossa tarkastettiin napanuoran ja istukan verenkierto. Viimeiseksi jouduin vielä yksityiskohtaiseen ylimääräiseen vauvan kasvu-ultraan, jossa kaikki jälleen mitattiin.

IMG_20160730_093324

Kyllä oli itku herkässä. Olin sairaalassa yksin enkä halunnut huolestuttaa miestäni, joten kaikki kauhuskenaariot vilisi mielessä siinä sydänkäyrässä maatessa. Sydänkäyrä ja verenkierto olivat normaalit. Itku siinä viimein kyllä tuli ja kätilöt rauhoittelivat parhaansa mukaan. Toistelivat vaan, että pienet ihmiset saavat pieniä lapsia ja niinhän se on. Ongelmahan nykyään on se, että ihmiset saavat ylisuuria lapsia eivätkä pysty synnyttämään niitä normaalisti. Etenkin täällä Australissa huomaa odotushuoneessa kuinka huolestuttavan ylilihavia ja suuria odottavat äidit ovat.

Kasvu-ultra oli myös täysin normaali. Edellisessä ultrassahan vauva oli pudonnut 40%:sta 20%:iin mutta nyt vauva oli pysynyt 20%:ssa kuten pitäisikin. Viikolla 34 vauva oli n. 2096 grammaa ja nyt viikolla 36 koko oli n. 2480 grammaa. Pieni mutta täysin normaalisti kasvanut parissa viikossa. Odotuspainoarvo on juuri 3kg kuten tyttärenikin kanssa. Helpotuksen huokaus oli valtava. Synnytyslääkärihän jo pelotteli mahan mittauksen jälkeen, että jos mitään epänormaalia löydettäisiin synnytys käynnistettäisiin. Onneksi pieni saa vielä rauhassa kasvaa muutaman viikon. Säikähdyksellä siis tällä kertaa selvittiin.

Täytyy tosin ylistää Australian sairaanhoitoa jälleen kerran. Siitä hetkestä, kun synnytyslääkäri huolestui meni alle 2 tuntia ja kaikki erityistutkimukset oli tehty välittömästi. Minut otettiin raskauspäiväpolille sydänkäyriin heti ja laitettiin jonon ohi kasvu-ultraan listan ensimmäiseksi potilaaksi. Uskomatonta! En voi siis muuta sanoa kuin, että tunnen olevani niin hyvissä käsissä, vaikka ongelmia ilmenisi. Lääkärit ja kätilöt ovat ihania niin lämpimiä ja osaavat sanoa juuri oikeat lohdun sanat. Kaikkensa he tekevät ja niin nopeasti ja asiantuntevasti kuin mahdollista! Parasta on täällä se, että jokainen on natiivi aussi tai englanninkielinen, joten kommunikaatiovaikeuksia ei ole toisin kuin aikanaan Lontoossa osa kätilöistä puhui englantia niin huonosti, että pelotti.

Nyt sitten kolmisen viikkoa jäljellä laskettuun aikaan ja ensi viikolla on jo täysi raskaus 37 viikkoa. Hurjaa. Aika on mennyt niin nopeasti. Harjoitussupistuksia tulee paljon aivan kuten edellisenkin kanssa, joten epäilen, että tuskin yliajalle menee. Vauva on myös laskeutunut jo alas ,joten tässä voi tapahtua mitä vaan milloin vaan. Keskiviikon episodin jälkeen sitä vain toivoo, että kaikki menisi hyvin. Raskaudet ovat erittäin stressaavia niin henkisesti kuin fyysisesti eikä stressi vähene vaikka sen olisi läpikäynyt aiemmin. Aina ilmenee uutta stressattavaa vaikkei haluaisi kuten keskiviikkoinen säikähdys osoitti. Naiset ovat kyllä superihmisiä eikö! Nyt keskityn rentoutumiseen, sekä romaanien ja muun kehittävän kirjallisuuden lukemiseen. Se on paras tapa viedä ajatukset pois edessä olevasta koitoksesta.

IMG_20160824_141637

IMG_20160824_141719

IMG_20160824_141730